Autot, joiden myyminen on jälkikäteen harmittanut
Tallissa ja pihassa on vuosien varrella käväissyt tai majaillut pidempään lähes 30 harrasteajoneuvoa. Niistä vain kahden myynti on jälkikäteen harmittanut. Vuosimallin 2005 Saleen S281 (Ford Mustang) olisi pitänyt jättää myymättä. Vaikka auto harrasteautoksi oli ehkä vähän turhankin uusi, oli Saleenin V8-moottorin tarjoamissa imu- ja pakosoundeissa jotain sellaista, jota edelleen on ikävä.
Toinen harmittamaan jäänyt auto oli vuosimallin 1966 VW1300 kuplavolkkari, jonka ostin Helsingin keskustasta keskenjääneenä projektina ja rakensin patinoitunutta alkuperäistä maalipintaa kunnioittaen takaisin tieliikenteeseen. Osa auton peltitöistä oli jo valmiiksi tehty, mutta paljon hitsattavaa oli tehtävä itse.
Auton edellinen omistaja oli onneksi pakannut kaikki osat tarkasti pusseihin ja laatikoihin ja kirjoittanut päälle mistä mikäkin osa on irrotettu. Niinpä kasaaminen oli lopulta helppoa ja mukavaa.
Vain 73tkm uudesta ajetussa kuplassa oli ollut aina istuinsuojat penkkien päällä. Istuinsuojien alta löytyi lähes täydellinen sisusta, johon oli ilo istua ja ajaa katsastuskonttorille autoa näyttämään. '66 kuplan kanssa samaan aikaan tuli ostettua tutulta itäsuomalaiselta harrastajalta niin ikään kesken jäänyt '67 kuplaprojekti. Ostopäätös syntyi ennen kaikkea sen takia, että auton kori osoittautui käytännössä ruosteettomaksi ja paljon nk. "likaisia töitä", kuten osien puhdistusta, hiekkapuhallusta ja maalausta, oli jo tehty.
'67 projektin piti siis olla kasaamista vaille valmis, mutta todellisuudessahan projektit tuntuvat osoittautuvan aina alunperin luultua haastavammiksi. Jos harkitset ensimmäisen autoprojektin hankkimista, niin lue nämä projektiauton hankkijan ohjeet ensin.
1967 kuplaprojektin aihio
Palataanpa vielä hieman ajassa taaksepäin. Keväällä 2016 kuulin Itä-Suomessa majailevasta kasausta ja maalausta vaille valmiista 1967 kuplaprojektista. Koska auton piti olla ruosteeton, niin pitihän sitä lähteä katsomaan. Ja niin kuin kovin usein ennenkin, auto kotiutui reissulta talliin Espooseen odottamaan sopivaa aikaa projektin loppuun viemiseksi.
Projektiauton kori on suomiautoksi uskomattoman hyvin säilynyt. Hitsattavaa ei ainakaan vielä pintapuolisella tarkastelulla ole löytynyt mistään. Kun projekti etenee joskus maalauksen pohjatöihin, tullee kori läpikäytyä tärkemmalla silmällä.
Aivan täydellinen kori ei kuitenkaan ole. Takaikkunan alla oleva pelti on joskus vaihdettu alkuperäiseen NOS-varaosaan ja muutamaa lokasuojan pyörimään lähtenyttä kiinnitysmutteria on korissa jouduttu hitsaamaan. Perinteiset kuplavolkkarin ruostepaikat kuten varapyörän kotelo, lämpökanavat, puskureiden kiinnikkeet ja lokasuojien kaaret ovat kuitenkin ruosteettomat.
Älä osta kesken jäänyttä projektiautoa
Vanhan kansan viisaus kehottaa välttämään kesken jääneen projektiauton hankkimista. Jos kyse on ensimmäisestä autoprojektista, ohje lienee oikeasti viisas. Projekti on mukavampi ja lopputuloksesta pääsee nauttimaan nopeammin, jos ostaa valmiiksi mahdollisimman hyväkuntoisen ja alkuperäisen projektiaihion. Ruostettoman korin nähtyäni päätin tähän haasteeseen kuitenkin tarttua. Kuplat ovat jo sen verran tuttuja laitteita, että suurinpiirtein osaan sanoa mikä osa mihinkin kuuluu.
'67 kuplan osalta vaikeuksia tuottaa se, että kaikissa vuosimallin 1967 ilmajäähdytteisissä volkkareissa on paljon osia, joita käytettiin vain kyseisenä vuonna. One-year-only osien metsästys voi olla haastavaa, jos kaikki osat eivät seuraa aihion mukana. Ja niinhän tämänkin kanssa näyttää käyneen. Osapuutteita on.
Osapuutteet paperille ja tilaukseen
Kuplavolkkari on siinä mielessä helppo harrasteauto ja sopiva ensimmäiseksi autoprojektiksi, että kuplia on valmistettu miljoonia ja osia on saatavilla runsaasti. Lähes kaikkea valmistetaan myös uustuotantona. Jos projektissa on kuitenkin paljon osapuutteeita ja nk. pisteosia joutuu metsästämään ympäri Suomen tai maailman, voi projektin hinta huomaamatta kohota nopeasti. Hyväkuntoinen valmis auto on käytännössä aina edullisempi hankinta kuin projektiauton rakentaminen alusta alkaen itse, vaikka tositv-sarjoissa hehkutetaankin valtavia voittoja. Todellisuudessa tuntipalkoille ei autoprojektin kanssa pääse, eikä etenkään ensimmäistä projektia rahan ansaitsemiseksi kannata hankkia.
Tämän projektiauton mukana tulleesta kasasta puuttui mm. rattiakseli, vilkunviiksi, lukkoihin sopiva avain, sisävalon nuppi, öljyntäyttöputken korkki, osa turvavöistä ja moottorin alapuoliset jäähdytyspellit. Näiden osien lisäksi hankintalistalle menevät tietysti lähes kaikki uudet kumitiivisteet, jarrurumpuja lukuunottamatta kaikki jarruosat ja Solex 30 PICT-1 kaasuttimen korjaussarja sekä paljon muita pikkuosia.
Projektiaihion hyvät puolet
Lokasuojia, ovia ja luukkuja lukuunottamatta auton peltiosat on hiekkapuhallettu ja pohjamaalattu. Yksi projektin pitkäveteisimmistä työvaiheista, vanhojen ruostesuojamassojen irti raapiminen on siis lokasuojia lukuunottamatta jo tehty. Tämän projektin kanssa pitäisi siis päästä kasausvaiheeseen jo aika nopeasti.
Kuplan pohjalevy on sekin yhtä hyvässä kunnossa kuin korikin. Ruostepaikkoja ei ole missään, eikä niitä tarvitse tehdäkään. Jossain vaiheessa auton elinkaarta tunkinkorvakkeet on vaihdettu uusiin. Sekä tunkinkorvakkeet että akun ympäristö ovat kuplavolkkarin pohjalevyn perinteisiä ruostepaikkoja. Akulle ei kuplassa ole mitään koteloa, joten jos akusta pääsee akkuhappoa valumaan lattialle, päätyy se suoraan peltipinnalle ja lopulta ruostuttaa pinnan puhki. Tunkinkorvakkeiden rakenne on myös sellainen, että rapa ja vesi kerääntyy korvakkeen ja pohjalevyn väliin aiheuttaen ruostevaurioita.
Kuplaprojektin peltityöt
Aivan peltivalmis tämäkään projekti ei ole. Molemmat ovet ovat alareunastaan ruosteessa, joten MIG-hitsauslaite on kaivettava esiin. Tämäkin ruostepaikka on kuplavolkkarille tyypillinen. Kosteus ja lika kerääntyy oven alapellin ja tiivisteen väliin ja vuosien kuluessa ruostuttaa pellin puhki. Myös lokasuojissa on hieman tekemistä, sillä jossain vaiheessa auton elinkaarta on takalokasuojista syystä tai toisesta rälläköity pienet palat pois.
Vaihtoehto ovien korjaamiselle olisi etsiä ehjät ovet toisesta kuplasta. Ongelmaksi muodostuu vuosi '67, jolloin oven muoto oli hieman erilainen kuin vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin. Järkevintä lienee siis korjata auton alkuperäiset ovet.
Sisustan osien ja moottorin kunto
Edellisen '66 kuplan sisusta oli kuin tehtaalta tullut. Tästä autosta ei voi sanoa samaa. Verhoilut niin korissa kuin istuimissakin ovat vuosien käytössä rispaantuneet ja todella likaiset. Kuljettajan puoleisen lämpökanavan verhoilua ei taida enää mikään pelastaa. Auton alkuperäiset kumimatot ovat kuitenkin täysin ehjät ja puhdistamista vaille valmiit asennettavaksi. Kattoverhoilu on todella likainen, mutta muutamaa pienempää repeämää lukuunottamatta ehjä.
Yksi syy sille, miksi projektin ostin, oli mukana tullut luotettavan itäsuomalaisen VW-moottorigurun kokonaan läpikäymä auton alkuperäinen moottori. Moottori on apulaitteita ja jäähdytyspeltejä lukuunottamatta valmis asennettavaksi, mutta koska kaikkia jäähdytyspeltejä ei aihion mukana tullut, vienee osien metsästys oman aikansa ennen koneen lopullista kasaamista.
Mitä siitä sitten tulee?
Useimmilla autoja entisöivillä tai customoivilla lienee jo ennen projektin alkua jonkinlainen projektin etenemistä motivoiva visio lopputuloksesta mielessään. Tämä auto oli alunperin tarkoitus entisöidä museoautoksi. Viime aikoina mieli on kuitenkin alkanut muuttua alkuperäistä patinaa kunnioittavan käyttöentisöinnin suuntaan.
Lokasuojat, ovet ja auton luukut ovat kaikki alkuperäisessä maalissa. Mitäpä jos korin maalaisi samalla alkuperäisellä L633 VW Blue värillä, mutta yrittäisi vanhentaa maalin sopimaan alkuperäisessä värissä oleviin osiin? En tiedä riittääkö osaaminen, mutta ainakin voisi yrittää. Silloin sisustuksenkin voisi jättää sellaiseksi, kuin se tällä hetkellä on. Täysin uusi maalipinta kun vaatii täysin virheettömän sisustan seurakseen.
Projekteilla on tapana venyä
Tallin perällä odottaa valmistumista toinenkin projekti, joka tuli hankittua jo kymmenen vuotta sitten. Projekteilla on tapana venyä pidemmiksi, kuin alunperin on suunniteltu. Kupla olisi tarkoitus saada valmiiksi vielä tulevan kesän aikana. Projektin etenemistä voi seurata täällä Wheelsin sivuilla. Projektikertomus on samalla minulle hyvä motivaattori saada auto valmiiksi.
Kuvat ja teksti: Wheels.fi / Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
