ERIKOISARTIKKELI
Ensimmäisen nelivetoisen luksusmaasturin rakensi amerikkalainen sotilas. Jeep-kuningas Walter Cochin 1946 Willys 4x4 Custom.
Artikkelin kuvat: Walter Sanders
Kuvalähde: Life-lehden verkkoarkisto
Natseja pakoon Amerikkaan ja pommikoneen kyydissä takaisin
Walter ”Wally” Coch syntyi Saksassa vuonna 1924. Antisemitismin voimistuttua Wallyn isä Siegfried Coch lähetti vuonna 1937 teini-ikäisen Walterin turvaan Chicagon liepeille Yhdysvaltoihin. Runsas vuosi myöhemmin kristalliyön jälkeen isä Siegfried, veli Herman ja äitipuoli seurasivat perässä.
Walterin paluu Eurooppaan ja Saksaan tapahtui lentäen. Armeijaan pommittajaksi värvätty nuori mies kuului toisen maailmansodan loppupuolella Britanniasta operoineen Yhdysvaltain ilmavoimien toisen divisioonan pommikoneen miehistöön, joka lensi yli 30 tehtävää Saksan rintamalinjan taakse.
Sodan jälkeen Walter Cochille myönnettiin palveluksestaan ilmavoimien kunniamerkki ”Distinguished Flying Cross” ja pronssitähti. Samalla Wally sai ylennyksen kersantiksi.
Toisin kuin moni muu sodan kokenut veteraani Walter Coch ei pakannut varusteitaan heti sotatoimien päätyttyä, vaan jäi Eurooppaan ja palveli Saksassa Nürnbergin sotaoikeuden tuomareiden henkilökunnan jäsenenä.
Walter Coch oli Willys-customoinnin edelläkävijä
Vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin sodan aikana tottuneille sotilaille palvelutehtävistä Euroopan jälleenrakentamiseksi ja syyllisten tuomitsemiseksi tuli nopeasti tylsiä. Jotta tylsistyneet sotilaat eivät päätyisi kuluttamaan kaikkea vapaa-aikaansa paikallisia viihdepalveluita ja alkoholituotteita nauttien, järjestettiin kasarmeilla erilaista harrastustoimintaa ja kilpailuja mm. ajoneuvojen rakentamisessa.
Samaan aikaan, kun nuoret miehet Yhdysvaltain länsirannikolla customoivat sodassa palvelleita nelivetoisia Willys MB ja Ford GPW jeeppejä lentokoneiden lisäpolttoainesäiliöillä, Saksassa palvellut sotilas Wally Coch vei vapaa-ajallaan Willys customoinnin kokonaan uudelle tasolle.
Wallyn jeepistä tuli auto, josta Willys-Overlandin olisi pitänyt ottaa mallia Jeepsteriinsä
Walter Coch uskoi, että sodanjälkeisessä Euroopassa riittäisi kysyntää Willys-jeepin nelivetoiselle rungolle rakennetulle hienostuneemmalle ajoneuvolle. Wallyllä ei ollut käytettävissään autonvalmistajien suunnitteluosastojen taiteellisia designereita tai ajoneuvotekniikan salat hallitsevia insinöörejä. Sen sijaan hän palveli USA:n miehitysjoukoissa monin paikoin maan tasalle pommitetussa Saksassa, jossa kaikesta oli pulaa.
Projektin onnistumisen kannalta kaksi tärkeää palikkaa Walter Cochilla sen sijaan oli. Vapaa-aikaa visionsa toteuttamiseksi ja pikkukylien työtä vailla olevia taitavia koriseppiä ja metalliverstaita, jotka pikkurahalla lähtivät toteuttamaan Walterin unelmaa.
Eikä aikaakaan, kun kersantti Walter Coch tuli kehittäneeksi Jeepistä nelivetoisen luksusversion, josta Willys-Overlandin olisi pitänyt ottaa mallia omaan Jeepsteriinsä.
Willys-Overland halusi selättää suuren Fordin muuallakin kuin oikeussaleissa
Willys-Overland Motors taisteli suurta Fordia vastaan toisen maailmansodan jälkeen oikeudesta käyttää Jeep-nimeä omana tavaramerkkinään. Oikeustaiston voitettuaan Willys alkoi valmistaa armeijan käytössä olleesta Willys MB jeepistä CJ-siviiliversiota (Civilian Jeep) maanviljelijöille ja muille nelivetoista hyötyajoneuvoa tarvinneille.
CJ-meni hyvin kaupaksi ja nälkä kasvoi syödessä. Pian Willys-Overlandilla päätettiin tuoda markkinoille paremmin varusteltu ja henkilöautomaisempi versio jeepistä jotta autoa voisi markkinoida laajemmalle ostajakunnalle ja taistella suuria autonvalmistajia vastaan myös oikeussalien ulkopuolella.
Willys-Overlandin tehtaat oli suunniteltu sotateollisuuden käyttöön. Tuotantolinjoilta puuttuivat koneet metallin muokkaamiseen jäljittelemään sodanjälkeisten amerikkalaisten autojen pyöreitä muotoja. Siksi Willysin uuden mallin täytyi muistuttaa ulkomuodoltaan CJ:n pystysuoria korilinjoja, mutta samalla uuden mallin tulisi olla riittävän henkilöautomainen herättääkseen kysyntää.
Yhtälö oli vaikea. Suunnittelutehtävä annettiin teolliselle muotoilijalle Brooks Stevensille, joka loihti CJ:stä urheilullisen, mutta koriltaan suoralinjaisen avoauton.
Willys ei uskaltanut luottaa nelivetonsa vetovoimaan
Autonvalmistajan sisäisessä viestinnässä VJ-mallina tunnettu uusi sporttinen auto sai nimen Willys-Overland Jeepster. Uutta Willysiä päätettiin markkinoida ennen kaikkea sodasta palanneille nuorille menestyville miehille. Jeepsterin myynti alkoi vuonna 1948.
Uudessa Jeepissä oli vakiona paljon varusteita, jotka muiden merkkien ostajien piti hankkia lisähintaan. Valkosivurenkaat, kromatut pölykapselit, häikäisysuojat, lukittava hanskalokero, tupakansytytin ja kankaalla peitetty continental tire -vararengas auton takana kuuluivat kaikki vakiovarustukseen.
Yksi suuri puute Jeepsterissä kuitenkin oli. Autoa sai vain takavetoisena, vaikka Willys oli tunnettu nimenomaan nelivetoisesta CJ-mallistaan.
Jeepsterin hinta nelisylinterisella 2.2-litraisella koneella nousi samaan 1765 dollarin lukemaan kuin monen autonostajan silmään tyylikkäämmän Ford Super DeLuxe Club avoauton V8-moottorilla. Kilpailu kuluttajien dollareista perinteisiä merkkejä vastaan osoittautuikin ennakoitua kovemmaksi.
Jeepsteristä ei tullut Willysin toivomaa menestystä. Edes uuden kuusisylinterisen moottorin tuominen Jeepsterin moottorivaihtoehdoksi ei riittänyt kääntämään myyntikäyrää nousuun, vaikka antoikin parempaa vastinetta auton urheilulliselle mielikuvalle.
Jeepsteriä valmistettiin kolmen vuoden aikana hieman alle 20 000 kappaletta. Auton valmistus päättyi vuonna 1950.
Entä jos Willys-Overland Motors olisi palkannut uuden Jeepsterinsä suunnittelijaksi Saksassa palvelleen sotaveteraanin Walter Cochin?
Willy Coch rakensi ensimmäisen nelivetoisen luksusmaasturin
Walter Coch ei jättänyt visiotaan Willys CJ:n ja luksusauton cross-overistaan idean asteelle. Hän palkkasi avukseen saksalaisen koripajan peltiseppineen ja aloitti sopivien "elintenluovuttajien" etsinnän.
Willys MB-jeeppejä oli runsaasti tarjolla, eikä armeijalle ollut sotatoimien päätyttyä ylijäämälle käyttöä. Runkoja löytyikin helposti pikkurahalla.
Koriksi Walter Coch valitsi 1930-luvun lopun Opel Olympia Cabrion, jonka muotoihin Wally yhdisti Willys MB:n keulan. Sisustaan ja varusteluun käytettiin osia myös muista saksalaisista autoista.
Auton onnistunut kustomointi vaatii hyvää tyylitajua ja laadukasta toteutusta
Cochin nelivetoista luomusta rakennettaessa on selvästi kiinnitetty huomiota massasta erottumiseen. Keulalla komeilee Willys CJ:n kromattu maski tai sitten Walter on ollut niin paljon aikaansa edellä, että vastaava kromimaski on rakennettu MB:n vakiomaskista ja käytetty kromikylvyssä. Keulan lisävalot ja -torvet ovat nekin saaneet kromipinnan ja vanteita koristavat auringossa loistavat kromatut pölykapselit.
Walter Cochilla on selvästi ollut silmää ja tyylitajua loihtia haastavissa oloissa tarjolla olleista osista toimiva custom-auto.
Natseja paennut valokuvaaja palasi Eurooppaan ja ikuisti Walter Cochin nelivetoisen luksusmaasturin filmirullalle
Life-lehden kuvaajan Walter Sandersin elämänkerrassa on hämmästyttävän monta yhtymäkohtaa kaimansa Walter Cochin tarinaan.
Saksassa syntynyt Walter Sanders pakeni vuonna 1937 Saksasta Yhdysvaltoihin saatuaan natseilta syytteitä arjalaisvastaisesta toiminnasta. Amerikassa Walter pestautui valokuvaajaksi saksalaisten pakolaisten perustamaan Black Star Publishing Company -kuvatoimistoon. Jo samana vuonna Walter Sandersin kuvia julkaistiin amerikkalaisissa lehdissä.
Freelancerin työt johtivat vakituiseen työpaikkaan kuvajournalismistaan tunnetun Life-lehden toimituskunnassa vuonna 1944. Heti sodan jälkeen helmikuussa 1946 Walter Sanders lähetettiin Pariisin, josta hän matkusti synnyinmaahansa Saksaan.
Tallentaessaan kameransa filmirullalle sodanjälkeisistä raunioista nousevaa Eurooppaa Walter Sanders tutustui Nürnburgissa palvelleeseen Walter Cochiin ja hänen luksus-Willys jeppiin. Sanders piti näkemästään ja päätti tehdä autosta ja sen rakentajasta jutun.
Life-lehden sivuille Walter Sandersin kuvat Wallyn nelivetoisesta jeepistä eivät koskaan päätyneet, mutta Life-lehden avoimen kuva-arkistoon uumenista ne löytyvät. Kuvat on tallennettu Jeep King (Jeep Kuningas) -otsikon alle. Ilmeisesti Sandersilla oli tarkoitus kutsua Walter Cochia Jeep-kuninkaaksi artikkelissaan.
Mitä Coch-Willys maastureille tapahtui?
Tarkasti ei ole tiedossa kuinka monta tällaista Jeepiä Walter Coch rakensi, mutta kuvien perusteella työn alla oli useita ja ainakin yhden hän on saanut valmiiksi. Tämä viitannee siihen, että autoja on ollut tarkoitus valmistaa myyntiin.
Varmaa tietoa ei ole siitäkään millä nimellä Walter Coch luomustaan kutsui. Eikä tiedossa ole onko yhtään Coch-Willysiä selvinnyt meidän päiviimme asti tai mitä valmistuneille autoille tapahtui.
Walterit palasivat Yhdysvaltoihin, mutta lähtivätkö autot muuttokuorman mukana?
Molemmat Walterit palasivat Saksasta Amerikkaan. Walter Sanders jatkoi uraansa menestyneenä valokuvaajana ja piti useita näyttelyitä. Walter Coch palasi Chigacoon ja perusti Illinoisin Blue Islandiin yhä toiminnassa olevan tuontiautojen varaosia myyneen W&W Foreing Auto Parts -varaosaliikkeen.
Ennen paluutaan siviiliin Wallyn voisi olettaa joko myyneen autonsa Saksassa tai laivanneensa ne muun muuttokuormansa mukana Amerikkaan. Mielenkiintoista olisi tietää, mitä autoille tapahtui. Netin kautta tavoitettu Walterin lapsenlapsikaan ei osannut valaista autojen kohtaloa.
Ehkäpä vielä jonain päivänä jonkin eurooppalaisen ladon kätköistä kaivetaan esiin maailman ensimmäinen nelivetoinen luksusmaasturi ja Walter Cochin luomus pääsee taas katseiden keskipisteeksi.
Teksti: Kai Lappalainen
Artikkelin kuvat: Walter Sanders
Kuvalähde: Life-lehden verkkoarkisto
