1960 DiDia 150 – Maailman kallein custom-auto
Miltä autot näyttäisivät, jos muotisuunnittelijoilla ja mestarimeekaanikoilla olisi vapaat kädet rakentaa juuri sellaisia luomuksia, kuin he itse haluaisivat? Tämä kokonaan käsityönä tehty, seitsemän vuoden projektin tuloksena valmistunut DiDia on esimerkki autosta, joita enää ei tehdä. Auton muodot kääntävät katseet ja jakavat mielipiteet, mutta aikaansa reippaasti edellä olleet tekniset innovaatiot eivät jätä ketään kylmäksi.
1960-luvulla valmistui useita häkellyttävän erikoisia ja itsevarman mahtailevia customeja
Andrew Di Dia oli 1950-luvulla menestynyt muotisuunnittelija ja miesten räätäli. Google-haku herran nimellä ei kuitenkaan tuota vastauksena viittauksia hänen suunnittelemiinsa vaatteisiin, vaan ainutlaatuiseen vuonna 1960 valmistuneeseen DiDia 150 autoon.
Di Dia visioi ja suunnitteli unelmiensa auton vuonna 1953 ja palkkasi Detroitin ensimmäisen custom-pajan Clarkaiser Customsin toteuttamaan unelmansa. Kokonaan käsityönä valmistetussa DiDiassa futuristinen muotoilu yhdistyy monimutkaisiin teknisiin yksityiskohtiin ja aikaansa edellä olleisiin innovaatioihin. Ei olekaan ihme, että auton rakentaminen venähti seitsemän vuoden projektiksi ja DiDiasta tuli maailman kallein custom-auto. Auton valmistuminen ja erityisesti sen toinen omistaja oli aikanaan suuri mediatapaus, josta kirjoitettiin lehdistössä ahkerasti.
Customin rakentaminen ilman korikittiä ja kokonaan käsityönä
Clarkaiser Customsin Bob Kaiser aloitti DiDian rakentamisen vuonna 1953. Lähes koko auto on rakennettu käsityönä. Valmiita sarjatuotantoautojen osia Andrew Di Dian unelman toteuttamiseen käytettiin niin vähän kuin mahdollista. DiDian rattipylväs on peräisin Ford Thunderbirdistä ja etulokasuojien väliin asennettiin alunperin Cadillacin 365cid V8-moottori. Cadillacin tekniikka sai tosin myöhemmin tehdä tilaa Fordin 427cid V8-koneelle Fordin esitellessä autoa omissa tapahtumissaan.
Auton runko on valmistettu alumiiniprofiilista ja -putkista. Tummanpunainen kori muotoiltiin .064 alumiinilevystä puisten muottien päälle. Lentokoneista villiin muotokieleensä vaikutteita saanut kori muotoiltiin kokonaan käsityökaluilla. Auton mahtailevat takasiivet nousevat kattolinjaa korkeammalle. Kittiä auton viimeistelyssä ei haluttu käyttää, joten pelkästään yhden takasiiven muotoilemiseen kului työaikaa 15 viikkoa.
Auto oli täynnä reilusti aikaansa edellä olleita innovaatioita ja lisävarusteita
Autossa oli lukuisia aikanaan harvinaisia tai kokonaan uusia lisävarusteita, kuten ilmastointi, kaitseilta piiloon konepellin alle asennetut tuulilasinpyyhkimet sadetutkalla, kapeiden metallilistojen taakse piiloon taittuvat ajovalot ja ratin asennon mukaan toimivat suuntavilkut. Ovet aukeavat sähköllä, samoin autoon sisään istumista helpottavat lasiset kattopalat. Ron Clark suunnitteli autoon myös omavalmisteisen erillisjousituksen.
Auton kaikki neljä erillisistuinta ovat lähtöihin Pontiacista, mutta niitä on reippaasti customoitu. Ruosteen värisellä nahalla verhoillut penkit on kaikki varustettu omalla säädettävällä ilmastoinnilla, tupakansytyttimellä, tuhkakupilla ja tiettävästi ensimmäisenä maailmassa istuinten verhoiluun piilotetuilla kaiuttimilla.
Lisävarusteita ja teknisiä yksityiskohtia enemmän lehdistöä puhutti kuitenkin auton maalipinnan viimeistely. Puhtaalle korille ruiskutettiin ensin kullanvärinen pohjamaali ja sen päälle peräti 30 kerrosta punaista metalliväriä. Viimeisiin kerroksiin puhallettiin sekaan timanttipölyä auton ainutlaatuisen metallinhohtopinnan aikaansaamiseksi.
Seitsemän vuoden projekti lähes miljoonan dollarin hintalapulla
Clarkaiserin pajalla neljä miestä rakensi DiDia 150 autoa kaikkiaan seitsemän vuotta. Alunperin projekti oli ollut tarkoitus saada valmiiksi kahdessa vuodessa, mutta kaikki customeita rakentaneet tietävät, että projekteilla on taipumus pitkittyä.
Andrew Di Dia maksoi autosta Clarkaiserille lopulta 93 647 dollaria, joka nykyrahassa on noin 800 000 euroa. Samalla rahalla olisi vuonna 1960 saanut 19 kappaletta Cadillacin Series 62 hardtop coupe autoa.
Maailman korkein custom-autosta maksettu hinta
Vuonna 1957 Andrew Di Dia tutustui muusikko Bobby Dariniin tämän konsertissa Detroitissa. Miehistä tuli hyviä ystäviä ja Di Dia esitteli Darinille autoprojektiaan. Bobby Darin ehdotti muutoksia auton muutamiin yksityiskohtiin ja lupasi, että jos miehen muusikonura johtaisi menestykseen, hän ostaisi auton Di Dialta.
Bobby Darinin lyhyt ura oli menestys ja hän osoittautui sanojensa mittaiseksi mieheksi. Darin maksoi Andrew Di Dialle vuonna 1961 autosta 150 000 dollaria. Meidän päivinämme nykyrahassa 1,2 miljoonaa dollaria ei custom-autosta olisi kovinkaan kummoinen hintalappu, mutta 1960-luvun alussa ajat olivat toiset. DiDiasta maksettu hinta herätti laajasti huomiota. Jopa niin, että auto hyväksyttiin maailman kalleimpana custom-autona vuonna 1961 ilmestyneeseen Guinnesin ennätystenkirjaan. Darinin maksamasta ennätyksellisestä hinnasta johtuen auto tunnetaankin Amerikassa DiDiaa paremmin nimellä Barry Darin coupe.
Custom-auton tehtävä on herättää huomiota
Bobby Darin ajoi Didialla säästeliäästi. Auton tärkein tehtävä oli herättää huomiota ja kerätä lehtien sivuilla palstatilaa. Darin saapui autolla kahdesti Oscar-gaalaan, eikä futuristinen custom jäänyt huomaamatta. Etenkään, kun Darin ensimmäisellä kerralla unohti kääntää ohjaamosta ilmavirtaa jäähdyttimelle säätävää vipua ja moottori pääsi ylikuumenemaan. Lehdissä Darinin kerrottiin saapuneen gaalaan palavalla autolla.
Vuonna 1970 Bobby Darin lahjoitti auton St. Louisin Liikennemuseolle. Museossa auto kunnostettiin alkuperäiseen loistoonsa ja vuosikymmenten varrella se on kiertänyt ahkerasti näytteillä erilaisissa autotapahtumissa. Didia 150 on yhä edelleen ajokuntoinen ja kuuluu Liikennemuseon pysyvään näyttelyyn.
Teksti: Kai Lappalainen