Dodge Dartin tarina: Thony Nymanin 1965 Dart GT Hottentotti-custom Puhoksella
Itäkeskuksesta löytyy yhä pieni pala Amerikkaa
Moneen kertaan laajennettu ja tiukasti purevalta pohjoistuulelta bunkkerimaisten pystyseinien sisäpuolelle suojattu Itäkeskuksen kauppakeskus hallitsee maisemaa pisteessä, johon Suomen ainoa metrolinja aikoinaan päättyi. Vain kivenheiton päässä Itiksestä seisoo kuin muistona menneistä ajoista paikallaan ostoskeskus, josta kaikki aikoinaan sai alkunsa. Alkunsa myös siinä mielessä, että jos kielilautakunta ei olisi noussut vastustamaan Uusi Suomi -lehden järjestämän sanakilpailun tulosta, saattaisi meillä olla nyt puhos niin Itäkeskuksessa, Pasilassa, Lempäälässä kuin Hansakorttelissakin.
Puhoksia meillä on kuitenkin vain yksi. Puotinharjun rapistuva ostoskeskus Puhos, yksi Stadin historian seitsemästä ihmeestä, jota rakennuksen valmistuttua tultiin ihmettelemään jopa satojen kilometrien päästä sisä-Suomesta. Olihan Puhos aikanaan kuin pieni pala Hollywoodin tutuksi tekemää Amerikkaa täällä kaukana pohjoisessa ja kylmässä Härmässä.
Eurooppalaisten vieraslajien maihinnousu ja imperiumin vastaisku
Vuosikymmenen vaihtuessa 1960-luvuksi harottiin Detroitin suurten autonvalmistajien konttoreiden ylimmissä kerroksissa hiuksia ja pohdittiin vastatoimia eurooppalaisia kummajaisia vastaan. Pienet saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläisen imperiumin tuotokset, hölmön näköiset ja ennen kaikkea outoa put put putt -ääntä pitäneet ajoneuvot valtasivat liikkeelle härnätyn torakkalauman vimmalla amerikkalaisten autonostajien sydämiä ja rahapusseja. Ja mikä pahinta, outoja vieraslajeja näkyi jopa amerikkalaisen autoteollisuuden keskuksen Detroitin katujen varsilla. Imperiumin vastaiskuna Detroitissa päätettiin hylätä ainakin osittain perinteinen amerikkalainen full size fits all -filosofia, ja valmistaa täysikokoisten ja kasikoneisten automallien sijaan pienempiä, ”amerikkalaisia euroautoja” amerikkalaisille autonostajille.
Kokonaan uusi massatuontaoautojen kompakti-kokoluokka
Vastaliikkeen tuloksena syntyi useita uusia kompakti-kokoluokan pienikokoisia automalleja. Meillä täällä vanhalla mantereella autoilleen kansalaisen standardien mukaan kyse oli toki edelleen kooltaan suurista ajoneuvoista, mutta Amerikassa compact oli kokonaan uusi massatuotantoautojen kokoluokka. Ford Falcon, Plymouth Valiant, Chevrolet Corvair, Pontiac Tempest, Buick Special, Chevrovet Nova ja Dodge Lancer olivat kaikki uusia automalleja, jotka suunniteltiin ja valmistettiin vetoamaan dollareistaan tarkkaan autonostajaan. Ne olivat automalleja arkiseen ajoon kodin, koulun, työpaikan ja tietysti myös ostoskeskuksen välillä.
Aluksi compact-luokassa ei juurikaan ollut tarjolla suorituskykyisiä versioita. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti. Brändiä ei nimittäin rakenneta hinnat alkaen -karvalakkimalleilla. 1960-luvun jyrätessä kohti poni- ja muskeliautojen syntyä brändi rakennettiin ja markkinaosuus valloitettiin tehokkailla ja urheilullisilla erikoismalleilla, myös kompaktien säästöautojen luokassa.
Ostokeskus, ostola vai ostari?
Samaan aikaan, kun Detroitissa pohdittiin miten estää eurooppalaisten autojen maihinnousu, mietittiin Suomessa miten tulisi kutsua parkkipaikallisia kauppakeskittymiä, joita alkoi nousta Helsingin lähiöihin. Nykysuomen sanakirjassa puhuttiin ostokeskuksesta, kaupungistuvan Suomen kolmioiden olohuoneiden kirjahyllyjen koristeeksti hankituissa kymmenosaisissa ensyklopedioissa käytettiin nimeä ostoskeskus. Stadin slangiin kumpikin vaihtoehto oli liian pitkä, joten pääkaupungin kaduilla puhuttiin ostareista.
Akateemikolle ostoskeskus oli puhos
Uusi Suomi -lehti julisti vuonna 1961 lukijakilpailun, jolla etsittiin uutta suomenkielistä virallista nimitystä shopping centerille ja amerikkalaisista elokuvista tutulle mallille. Suuren suosioon saaneeseen kilpailuun lähetettiin lähes 5000 ehdotusta. Finaaliin valittiin lopulta kaksi vaihtoehtoa: ostola ja puhto. Ostolaa oli ehdottanut yli 500 vastaajaa. Puhtoa vain yksi, mutta tuo yksi sattui olemaan akateemikko ja kansantieteilijä Kustaa Vilkuna. Idea puhto sanaan oli syntynyt Keski-Pohjanmaan murteesta, jossa puhto merkitsi sitä kylän osaa, jossa rakennukset ovat lähimpänä toisiaan. Akateemikko Vilkunan mukaan sanalla saattoi olla yhteys myös Kiteen Puhoksella sijainneeseen 1700-luvun markkinapaikkaan.
Suuri yleisö hämmästyi finaaliin päässyttä puhto-sanaa ja osa vakuuttui kokonaan uuden suomenkielisen sanan nostamisesta uuteen kukoistukseen ostoskeskusta tarkoittavana sanana. Kilpailun raati piti puhosta puhtoa parempana vaihtoehtona, mutta voiton ratkaisi lopulta kielilautakunta, joka vastusti näkyvästi ostoskeskusten kutsumista puhoksiksi. Aluksi näyttikin siltä, että sana puhos vaipuisi nopeasti unholaan, mutta monen yllätykseksi Puhos-kyltti nostettiin vuonna 1965 valmistuneen Suomen suurimman ostoskeskuksen katolle Helsingin Puotinharjussa. Yleiskielen sanaa puhoksesta ei silti tullut, mutta pian Helsingin uusi nähtävyys tunnettiin erisnimellä Puotinharjun Puhos, vaikka Puhos-kyltin olikin tarkoitus ottaa kantaa nimikiistaan, eikä muodostua kutsumanimeksi.
Dodge Dart Diablo konsepti oli reilusti aikaansa edellä
Mallinimi Dart oli ensimmäistä kertaa käytössä Chrylerin vuoden 1956 konseptiautossa, jonka linjakkat korimuodot syntyivät maineikkaan italialaisen korinvalmistajan Carozzeria Ghian studiolla. Ensiesittelynsä jälkeen uudelleen nimetyn konsepti nimettiin uudelleen Dart Diabloksi. Ghian suunnittelema korimalli ansaitsee paikkansa autoilun historiassa, sillä Dart Diablon ilmanvastuskerroin oli 1950-luvun autoksi käsittämätön 0,17. Lukemaa voi verrata vaikkapa saippuarasialta muotokielensä lainanneen Tesla Model S:n vastaavaan lukemaan 0,24, joka sekin on nykyautoksi erinomainen. Tuotantoon otetusta Dartista ei kuitenkaan tullut huippumodernia tuulitunnelissa muotoiltua erikoisautoa. Niiden aika koitti vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Itse asiassa Dartista ei pitänyt tulla Dartia ollenkaan.
Plymouthin myynti Dodgen rinnalla loppui 1960-luvulle tultaessa ja Dodgelle se tiesi ongelmia
Chrysler aloitti Plymouthin tuotannon vuonna 1928 kilpaillakseen Fordia ja Chevroletia vastaan edullisten automallien markkinoilla. 1930-luvun suuren laman aikaan edulliset Plymouthit myivät kalliimpia malleja paremmin ja pitivät Chrysler-yhtymän pystyssä useiden pienempien autonvalmistajien ajautuessa vararikkoon. Siksi konsernin kaikkien kolmen osaston Chryslerin, Dodgen ja DeSoton jälleenmyyjät myivät myös autoliikkeissään myös Plymouthia.
Plymouthin menestystarina sai jatkoa toisen maailmansodan jälkeen, kun sodasta toipuvissa osavaltioissa riitti kysyntää edullisille ja luotettaville automalleille. Uuden vuosikymmenen sarastaessa 1940-luvun lopussa Plymouth halusi päästä eroon halvan automerkin maineestaan. Mallistoon esiteltiin Belvederen ja Furyn kaltaisia malleja, joilla tehtiin lopullista pesäeroa merkin historiaan luotettavana, mutta tylsänä työjuhtana. Chryslerin mallivuotta 1957 sävyttäneiden katastrofaalisten laatuvirheiden jälkeen erikoiset Plymouthit eivät enää käyneet kaupaksi ja kalliimman Dodgen myynti alkoi syödä Plymouthin markkinaosuutta. Plymouthista päätettiin Chrysler-konsernin sisällä muodostaa oma osastonsa ja merkin myynti lopettaa kaikkien kolmen muun merkin rinnalla. Dodgelle Plymouthin lähtö merkitsi ongelmaa, jolle oli keksittävä pikaratkaisu.
Ensimmäinen Dodge Dart syntyi Plymouthin 118-tuumaiselle unibody-alustalle
Jos Dodgen jälleenmyyjän pyöröovista sisään astelleella autonostajalla ei listahinnasta tinkimisen jälkeenkään ollut tarpeeksi dollareita uuden Dodgen hankintaan, olivat Dodgen autosalongin automyyjät ohjanneet hänet 1930-luvulta lähtien ihmettelemään edullisempien Plymouthien malleja. Plymouthin itsenäistymisen jälkeen Dodgen oli tuotava osaksi omaa valikoimaansa edullinen hinnat alkaen malli. Sellainen synnytettiin suunnittelemalla Plymouthin 118-tuumaiselle unibody-alustalle ensimmäinen Dodge Dart.
Uutta edullista Dodgea suunnitellut työryhmä ehdotti automallille nimeä Dart. Chryslerin johdossa nimelle ei lämmetty ollenkaan. Nyt oltiin luomassa kokonaan uutta mallia, josta toivottiin kokonaisen markkinasegmentin synonyymia samalla tavalla, kuin nykyään Golf-nimi kuvaa alemman keskiluokan käyttöautoja. Sellaiseen suunnitelmaan ei niin yksinkertainen nimi kuin Dart (Tikka) olisi riittävän posh.
Dodge Dartista ei pitänyt tulla Dodge Dartia
Avuksi nimen valintaan otettiin Chrysler-konsernin markkinointiosasto, joka teetti kalliin ja mittavan kuluttajatutkimuksen. Tutkimusta varten koottu paneeli ehdotti Dodgen uutuuden nimeksi sanaa Zipp. Kun suunnitteluosastolla oli kyyneleet silmissä naurettu nimiehdotukselle tarpeeksi ja johtoryhmässäkin ymmärretty, että nyt tuli heitettyä kuluttajatutkimuksen muodossa hukkaan niin kallista aikaa kuin rahaakin, Zipp-nimi haudattiin syvälle arkistomappien uumeniin ja uusi Dodge sai kuin saikin mallinimekseen Dart.
Ensimmäinen Dodge Dart oli edullinen periamerikkalainen full size -perheauto
Dartista ei tullut pienikokoisen amerikkalaisen auton synonyymia, mutta kompaktiluokan menestystarina siitä tuli. Ei tosin heti. Ensimmäinen Dodge Dart suunniteltiin Plymouthin full size -kokoiselle unibody-alustalle, mutta lyhyemmälle akselivälille. Vuosimallin 1960 uutuutena tarjolle tullutta full size Dodge Dartia oli saatavaissa kolmella varustetasolla. Konepellin alla hyrisi joko uusi 225cid (3.7L) Slant6-kutoskone, 5.2-litrainen V8-moottori tai huippumallina 5.9-litrainen V8. Vuonna 1961 tarjolle tuli vielä 6.3-litrainen V8.
Ensimmäisen sukupolven Dodge Dart oli auton markkinointimateriaalin mukaan ensimmäinen taloudellinen iso amerikkalainen auto ja edullinen investointi, joka jätti perheelle pelivaraa tehdä muitakin hankintoja. Eurooppalaisten economy-merkkien haastajaksi siitä ei ollut, eikä Dartille tuntunut löytävän omaa paikkaa äärimmäisen kilpaillusta full size -kategoriastakaan.
Virhe, joka johti ainutlaatuisen Dartin syntymään ja nopeaan kuolemaan
Autojen kehitys 1960-luvulla oli nopeaa ja muutoksia tehtiin jopa kesken mallivuoden. Mallivuodelle 1962 Dodge Dart kutistettiin tuontantovalmiista full size -kokoisesta suunnitelmasta mid-size kokoon aivan liian nopeasti. Kutistamisen tuloksena syntyi ainutlaatuinen auto, joka aiheutti pakokauhua Chryslerin johtoportaassa ja johti maineikkaan autosuunnittelja Virgil Exnerin erottamiseen Dodgelta. Avaruudesta laskeutuneen tulevaisuuden auton näköisen vuosimallin 1962 Dodge Dartin myynti sakkasi ja auto jakoi mielipiteet voimakkaasti puolesta ja vastaan.
Jotain oli tehtävä ja nopeasti.
Dodge Dart syntyy uudestaan Chryslerin A-body alustalle
Katastrofin seurauksena ehdittiin Chryslerin johdossa harkita jopa Dart-mallinimen lopullista hautaamista arkistojen kätköihin Dodge Zippin viereen. Pitkän pohdinnan päätöksenä Chryslerilla päätettiin kuitenkin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Dartista tulisi pienimmän compact-kokoluokan edullinen amerikkalainen vaihtoehto. Siis auto, joka pysäyttäisi eurooppalaisten automerkkien vyöryn Pohjois-Amerikan markkinoille.
Eurooppalaisten hyökkäystä oli toki jo muutaman vuoden ajan onnistuttu Dodgenkin osalta torjumaan compact-kokoluokan Dodge Lancerilla, mutta suurta menestystä ei oltu saavutettu. Vasta A-body alustalle rakennetut kompaktit Plymouth Valiant ja Dodge Dart aloittivat Chryslerilla amerikkalaisen auton vastaiskun, jonka laineet löivät aina tänne meille peräpohjolaan saakka.
Uusi Dart oli välitön menestys
Mallivuodelle 1963 esitelty uudelleen syntynyt Dodge Dart oli välitön menestys. Vuotta vanhempaan Lanceriin verrattuna kaupaksi meni yli kaksi kertaa enemmän Darteja kokonaistuotannon ylittäessä 150 000 auton rajan. A-body Dart säilytti suosionsa koko tuotantonsa ajan, joskaan se ei koskaan saavuttanut sisarmallinsa Plymouth Valiantin tuotantomääriä.
Mallivuodelle 1964 Dodge Dart uudistettiin kevyellä faceliftillä Dodgen 50-vuotisjuhlien kunniaksi ja voimanlähteeksi tarjolle tuli kokonaan uusi 273cid V8-moottori. Kolmivaihteisen manuaalien ja nappivalintaisen TorqueFlite automaatin rinnalle lisävarustelistalle esiteltiin myös nelivaihteinen A-833 manuaalivaihteisto Hurstin shifterillä.
Taloudellinen kompaktikin myytiin 1960-luvun puolivälissä rakentamalla urheilullinen brändi
Dodge Dartin myynti kävi kuumana, kun Ford Mustang esiteltiin kesken mallivuoden 1964. Hetkessä koko Amerikka heräsi vaatimaan tehokkaita, sporttisia ja pienikokoisia poniautoja. Mustangin liikkeelle räjäyttämä kehitys kohti muskeliautojen kultaisia vuosia näkyi Dartin varusteluettelossa mallivuonna 1965. Dartin GT-malli myi hyvin ja 273cid V8-moottorista tuli tarjolle tehoversio nelikurkkuisella kaasuttimella. Selkein profetia nurkan takana odottaneesta hevosvoimien täyteisestä ajasta oli Dodge Dartista tarjolle tulleen erikoismallin mallinimi, Dodge Dart Charger.
Autojen maahantuonti Suomessa vapautui vuonna 1962 ja ensirekisteröinnit lähtivät hurjaan nousuun
Suomi oli läntisen Euroopan viimeinen maa, jossa autojen tuontia säännösteltiin 1960-luvulle saakka. Maahantuonti vapautui viimein vuonna 1962, mutta samalla vuonna 1958 säädettyä väliaikaista autoveroa moninkertaistettiin. Korkea verotuskaan ei saanut nopeasti käynnistynyttä yhteiskunnan autoistumista hidastettua, sillä ensirekisteröintien määrä kasvoi säännöstelyn päätyttyä nopeasti saavuttaen huippunsa vuonna 1965, jolloin ensirekisteröitiin yli 100 000 uutta autoa.
Tilastojen valossa suomalaiset halusivat ajaa pienillä eurooppalaisilla automalleilla, mutta tilastot eivät kerro kaikkea
Tilastojen valossa suomalaiset halusivat 1960-luvulla ajaa pienellä takavetoisella ja usein takamoottorisella ajoneuvolla. Tilastot eivät kuitenkaan kerro juuri mitään automerkkien suosioiden syistä tai uuden auton hankintaan vaikuttaneista tekijöistä. Vaikka Volkswagen Kupla nousi vuonna 1965 myyntitilastojen kärkipaikalle ja piti sitä hallussaan aina vuoteen 1979 asti, ei suosio merkitse sitä, että kuplavolkkari olisi ollut pohjoisen kansamme ihanneauto.
Varsinaisten suosikkien takana tilastoissa tulivat ne unelma-autot, jotka perheeseen olisi hankittu pompannapin tai kuplan sijaan, jos siihen vain olisi ollut varaa. 1960-luvulla näitä automerkkejä olivat ruotsalainen Volvo, taksitolpilla vahvaksi todettu saksalainen Mercedes-Benz ja amerikanraudat Dodge ja Rambler. Kuusikymmentäluvun suomalaisen autokaupan huippuvuonna 1965 moni autonostaja olisi ajanut kotiinsa jenkkiunelmallaan Dodge Dart GT:llä, jos siihen vain olisi ollut varaa. Harvalla oli. Lähimmäs unelmaansa moni autoilija pääsi istuessaan liikkuvan poliisin käytössä olleen 1965 Dodge Dart GT:n takapenkillä tuore sakkolappu kourassaan.
Suomi vuonna 1965
Vuosi 1965 oli suomalaiselle autoilijalle merkittävä. Vuodenvaihteessa maassamme nostettiin myynnissä olleen bensiinin oktaanilukuja, Timo Mäkinen voitti ensimmäisenä suomalaisena Monte Carlo -rallin Mini Cooper S:llä ja Keimolan moottoriradan rakennustyöt aloitettiin. Toki vuoteen mahtui muutakin merkittävää. Tampereella otettiin käyttöön Hakametsän halli, Suomen ensimmäinen jäähalli, The Rolling Stones hurmasi yleisönsä Yyterin juhannusjuhlilla, presidentti Urho Kekkonen kiipesi palmuun Tunisiassa ja tuleva Mopar-harrastaja Thony Nyman syntyi Pohjois-Pohjanmaalla.
Cruising-kipinä syttyi Ruotsissa
Thonylta ei ole tarpeen kysyä miksi hän ajaa nimenomaan vuosimallin 1965 Dodge Dart GT:llä, mutta auton rakentelutyyli kääntää ohikulkijoiden ja näyttelyvieraiden päät ja herättää koko joukon jatkokysymyksiä. Thonyn Dodge Dart on kuin aikamatka pohjoismaisen jenkkiautoharrastuksen lähihistoriaan.
- Minulle kävi silleen onnellisesti tai onnettomasti, että 70-luvun loppupuolella oltiin perheen kanssa Ruotsissa. Siellä onnistuimme näkemään paikallisen cruising-illan, missä oli hottentotti-tyyliin rakennettuja autoja pilvin pimein. Oli siellä varmaan muitakin merkkejä ja eri tyyleillä rakennettuja autoja, mutta kuva tästä tyylistä jäi tonne takaraivoon, Thony muistelee.
- Sillon päätin, että mäkin haluun joskus tollaisen!
Hottentotti-rakentelusuunta syntyi 1970-luvulla
Thonyn auto on tuttu vieras cruising-illoista ja kuluneen vuoden jenkkiautotapahtumista. Kilometrejä ajokaudella 2022 Dartin mittariin kertyi 9500 ja vierailtuja tapahtumia peräti 165. Eikä auto jää missään huomaamattomaksi seinäruusuksi, vaan kerää ympärilleen uteliaita ja herättää vahvoja kasariviboja. Thony kuitenkin muistuttaa, että tyyli on vanhempaa perua.
– No tää hottentotti-rakentelusuunta on Suomeen tuotu tuolta Ruotsista 1970-luvun loppupuolella. Meillä virheellisesti puhutaan kasarityyliin kasatusta, mutta oikeesti tämä hottentotti-tyyli oli jo siellä 1970-luvun lopulla.
Wikipedian määritelmän mukaan hottentotti tarkoittaa Afrikan eteläkärjen valtioissa asuvaa pientä Khoi-alkuperäiskansaa. Yhtymäkohtia jenkkiautoharrastuksen kultaisiin vuosikymmeniin 1970- ja 1980-luvuilla ei siltä suunnalta löydy, eikä hottentotti-sanaa käytetä esimerkiksi Ruotsissa tietyllä tavalla rakennetuista amerikkalaisista autoista. Suomalaiseen jenkkiautoharrastukseen sana lienee juurtunut samalla tavalla kuin vaikkapa sana letukka, jolla puhekielessä viitataan Chevroletiin. Suomalaisen kieli taipuu hot rodia helpommin sanomaan hotrotti, eikä siitä ole enää pitkää matkaa 1960-luvun lastenlaulun tunnetuksi tekemään hottentottiin.
Hottentotti-tyylisuuntaan kuuluu mm.
- kylkiputket
- Thrush-vaimentimet
- korkealle nostettu perä
- Slot-vanteet
- L88-scooppi konepellille
- Back off tai vastaavat ajanmukaiset roiskeläpät ja matkustamon kumimatot
- leveät renkaat valkoisilla kylkiteksteillä
- monivärinen maalipinta
- maalatut alustan ja rungon osat
- sisustan verhoilu teddykarvalla ja plyysillä
- tupla-antennit takana pesukarhun- tai oravanhännillä
- vakiota pienempi Grantin tmv. ratti
- kromiosilla koristeltu moottori
- konepellin alapuolisiin syvennyksiin kiillotetusta rosterista leikatut pellit
- Moroso venakopat ja ilmanputsari
- Big foot "jalkapohja" kaasupedaali
- tikarin kahvan muotoinen öljytikun kahva
Samaan aikaan 1970-luvun lopussa jenkkiautojen rakentelun kanssa suosioon noussut Rockabilly-vastakulttuuri imaisi visuaaliseen ilmeeseensä Etelävaltioiden sotalipun, josta tuli nopeasti myös osa hottentotti-tyyliin rakennettujen jenkkiautojen visuaalista ilmettä.
"Tässä autossa mätchäs kaikki"
Thony Nyman, miksi halusit juuri Dodge Dartin, etkä esimerkiksi monen Mopar-harrastajan himoitsemaa Chargeria tai Challengeria?
– Yhden hyvän frendin isobroidilla oli Hottentotti-tyyliin rakennettu -66 tolppa Dart, eli se jäi sieltä kasarin ihan alusta vaivaamaan. Mulla oli itse asiassa haku päällä tällaisesta -65 GT:stä jo vuosia ennen kuin edellinen Dart, 1962 ”Darla” tuli taloon. Tuolloin ei sopivaa löytynyt...
Mitä kautta lopulta löysit tämän pitkään etsimäsi auton?
– Laitoin tonne foorumeille ostoilmoituksen. Tiesin, että ei näitä nyt hirveästi ole tarjolla. Ja sitten sain vinkin henkilöltä, jota en edes tuntenut. Hän oli tämän auton edellisen omistajan ystävä ja kertoi, että auto vois mahdollisesti olla myynnissä, Thony kertoo.
– Sain yhteystiedot ja otin yhteyttä ja kerroin, että olin saanut vinkin ja olisin kovasti kiinnostunut, jos olisi myynnissä.
– Siinä sitten vähän aikaa keskusteltiin ja eipä siinä tarvinnut kauaa mietiskellä, kun pääsin autoa katsomaan ja koeajamaan ja testaamaan, niin mä olin myyty samantien. Tässä mätchäs kaikki, Thony sanoo autoaan osoittaen.
– Kriteerini oli, että pitää olla nimenomaan ’65 Dart ja GT-malli.
Thonyn autosta löytyy kaikki hottentotti-tyylin olennaiset elementit
Thony Nymanin autossa ensivilkaisulla huomio kiinnittyy komeisiin kylkiputkiin, rakenteluaikakauden tyylin mukaisesti korkealle nostettuun perään ja tietysti sisustaan. Mutta mitä kaikkea muutoksia autoon tehty?
– Sivuputket eivät ole toimivat, ne vaan kuuluvat tyyliin. En itse haluakaan niitä toimiviksi, sillä mun mielestä sivuputkilla äänimaailma vähän kärsii, siksi putket menevät taakse ja soundit tulevat sieltä.
– Sitten on tietysti sen ajan henkeen 14” slottivanteet. Ne eivät ole mitään Kiinan uustuotantoa, nämä ovat aidot originaalit Ruotsin Eskilstunan Tunaverken tehtaalla tehty. En tiedä mistä edellinen omistaja on onnistunut ne löytämään, Thony kertoo.
– Samoin olennaisesti tähän hottentotti-tyyliin kuuluu toi skuuppi, eli L88. Niitähän sai silloin 1980-luvulla varmaan toistakymmentä erilaista jälkiasennettavaa mallia. Tuossakin oli aika mielenkiintoinen juttu, että toihan oli feikki, eli konepeltiä ei oltu puhkaistu. Kesällä, kun oli lämpöjen kanssa haasteita, niin puhkaistiin toi pelti ja nähtiin skuupin sisäpuolelle, senkin on tehnyt ruotsalainen firma, FB Klassfiber, mikä on 1974 vuodesta asti ollut olemassa.
– Se on sikälikin mielenkiintoinen pieni detaili, että tämähän on siis alunperin Ruotsi-auto, mutta skuuppia ei ole alunperin Ruotsissa laitettu. Mutta nyt sekin on kiva kytkös sinne Ruotsiin, Thony pohtii.
Aitojen hottentotti-osien löytäminen vaatii aikaa ja vaivaa
Onko autoon ollut helppo löytää ajanmukaisia osia?
– Osia on ollut yllättävän vaikea löytää, Thony Nyman aloittaa ja jatkaa: Jos ajatellaan noita V8-Magazinen roiskeläppiä, niin oli mieletön tuuri, että sain sellaiset hankittua, koska niitäkään ei ole kuin silloin aikoinaan parina kolmena vuonna myyty. Ja kellä niitä on ollut, niin kun rakennustyylit on muuttuneet, niin varmaan suurin osa on mennyt kierrätykseen.
Lisää tilaa Dartin konepellin alle suuremmille V8-moottoreille
Chryslerin 111-tuumaiselle A-body alustalle rakennettu kolmannen sukupolven 1963-1966 Dodge Dart oli sulavalinjainen ja yksinkertaisen kaunis käyttöauto, mutta hevosvoimien täyteiselle 1960-luvun loppupuolelle tultaessa siinä oli yksi merkittävä ongelma. Konepellin alle ei survomatta mahtunut kuin 273-kuutiotuumainen V8-moottori. Ja 1960-luvun lopussa se oli aivan liian vähän.
Vauhdinnälkäiset saivat hyviä uutisia, kun Chrysler kertoi suunnittelevansa A-bodyn kokonaan uudestaan. Vuosimallien 1967-1976 Darttien kolmesta peräkkäisestä laatikosta koottu three-box-design ei ehkä enää ollut niin virtaviivainen kuin edeltäjänsä, mutta pinnan alle mahtui nyt pienellä lusikoinnilla paljon edellistä korimallia enemmän moottoria. Siinä missä kauppakeskus Puhos edusti 1960-luvun betonibrutalismia kauneimmillaan, edusti neljännen sukupolven Dart etenkin ensimmäisessä asussaan puhdasta 1960-luvun lopun tehobrutalismia. Tuttu 273cid V8 pysyi moottorivalikoimassa mukana aina mallivuoteen 1969 saakka, mutta se ei suinkaan jäänyt ainoaksi V8-vaihtoehdoksi. Dodgella ei voitu ummistaa silmiä Chevroletin kompaktin Nova SS:n menestykselle, joten Dartin oli pakko syöksyä mukaan kehittämään amerikkalaista kompaktia muskeliautoa.
Enemmän kuutiotuumia ja lisää voimaa!
Vauhtia ja tehoa kaipasivat erityisesti ensimmäistä autoaan ostaneet vasta ajokortin saaneet high school -ikäiset nuoret. Useimmat heistä joutuivat hankkimaan autonsa tiukalla budjetilla, joten tehokas kompaktiluokan auto tarjosi mahdollisuuden päästä nauttimaan kiihtyvyydestä ja näyttävästä swinger-elämästä suhteellisen pienellä rahalla. Tätä tarkoitusta varten Dartin mallistoon tuotiin vuodelle 1967 Dart GT:stä jalostettu GTS, jonka konepellin alla lymyili 383cid V8-moottori. Mallivuodelle 1968 GTS:n moottorikoko kasvoi edelleen ja lukemat olivat nyt 340cid ja 275hv. Hurst toi Dartista tarjolle rajoitetun erän omaa muskeliversiotaan, jota vauhditti 440cid isolohko V8. Samanlaista komboa tarjosi chigagolainen Dodge jälleenmyyjä Mr. Norm mallinimellä Grand Spaulding Special.
Hevosvoimakisan kiihdyttyä entisestään Dodge toi Hurstin ja Mr. Normin innoittamana tarjolle M-code Dartin 440cid isolohkolla. Auto oli käytännössä jälleenmyyjältä saatavissa ollut kiihdytysauto, joka sellaisenaan sopi varttimailille. 440 Dartit varustettiin kolmiportaisella TorqueFlite automaatilla ja rumpujarruilla. Kiihtyvyys oli selkeästi Dodgenkin mielestä tärkeämpää kuin pysähtyminen. 440 Dartit saalistivat varttimaililla matalia 13 sekunnin aikoja ja mielenkiintoisena yksityiskohtana niillä ei ollut muiden Dartien kanssa yhtenäistä tehdastakuuta. Vielä enemmän tehoa tarjosivat Hemi Dartit, jotka riisuttiin turhasta painosta ja keulalle pultattiin luonnollisesti Chryslerin legendaarinen 426cid Hemi V8-moottori.
Vuosina 1968-1969 kaupaksi meni reilu 650 Dartia 440-moottorilla ja noin 80 Hemiä. Suhteessa yksistään vuonna 1969 myytyyn lähes 200 000 Dartiin tehomallien valmistusmäärät eivät olleet kovin suuria, mutta brändinrakentamisessa ja perusmallien myynnin vauhdittajana erikoismallien merkitys oli sitäkin suurempi. Dartista tuli 1960-luvulla osa amerikkalaista kulttuuriperintöä. Lähes jokaisella perheellä on joku muisto, johon liittyy Dodge Dart. Perheauton rinnalla Dartit palvelivat liittovaltion viranomaisten työkäytössä ja poliisiautoina useissa osavaltioissa.
Dodge Dart Suomessa
Kotimaassaan Dart oli ennen muuta edullinen ja perinteisten full size -mallien rinnalla myös pienikokoinen perheauto. Suomessa compact-kokoluokan viisimetrinen neljännen sukupolven Dart oli etenkin V8-moottorilla varustettuna selkeä edustusauto. Vuonna 1975 Aro-yhtymän maahantuoman Dodge Dart Specialin hintalapussa komeili 49 800 markkaa. Sillä hinnalla sai omakseen kaksi Opel Kadettia ja vielä jäi reilusti rahaa ylikin, joten meillä Dart kilpaili autoilijoiden markoista etenkin eurooppalaisia ylemmän keskiluokan autoja vastaan. Korkeasta hinnastaan huolimatta yhdessä Plymouth Valiantin kanssa Dodge Dart olivat valmistusaikanaan eniten Suomeen tuotuja amerikkalaisia autoja.
Dodge Dartin tarina päättyi vuoteen 1976. Vai päättyikö?
Dodge Dartin valmistus päättyi mallivuoteen 1976 ja sitä myytiin osin rinnakkain Dartin keväällä 1976 korvanneen F-body Dodge Aspenin kanssa. Dodgen kompaktikokoisen Dartin maine kestävänä perusautona maksoi Chrysler yhtymän laskut 1970-luvun öljykriisin jälkeisinä vaikeina vuosina. Vielä vuonna 1974 Dodge Dartia ja rinnakkaismalli Plymouth Valiantia myytiin 700 000 kappaletta. Dodgea Aspenia esitellyt Chryslerin varatoimitusjohtaja R.D. McLaughlin totesikin Dartista, että autolla on niin uskollinen ostajakunta, että juuri siitä syystä Dart pysyy mallivalikoimassa jonkin aikaa Aspenin rinnalla.
Dodge Aspenista ei vastaavaa menestystarinaa enää tullut, sillä autoileva maailma oli suurten muutosten kourissa 1970-luvun lopussa. Pienet etuvetoiset mallit valtasivat markkinoita perinteisiltä takavedoilta ja taloudellisuuteen kiinnitettiin entistä enemmän huomiota.
Amerikkalainen autoteollisuus oli Dodge Dartilla, Plymouth Valiantilla ja muilla kompaktiluokan automalleilla onnistunut taistelemaan eurooppalaisten merkkien maahanvyöryä vastaan. Kun kuvaan astuivat vielä japanilaiset autot ja etuvetotekniikka, oltiin Detroitissa jälleen suuren murroksen edessä. Murros osoittautui niin suureksi, että perinteinen amerikkalainen autoteollisuus menetti edelläkävijän statuksensa, vaikka myöhemmin Dodgella onnistuttiinkin tuottamaan pienimuotoisia kompaktiluokan menestyksiä, kuten Dodge Neon.
Dodge Dart herätettiin mallinimenä henkiin vuonna 2012, kun autoa alettiin valmistaa Pohjois-Amerikan markkinoille Fiat Chryslerin toimesta eurooppalaiselle pohjalevylle, joka oli käytössä mm. Alfa Romeo Giullietassa. Alkuperäisen kaltaista menestystä uusi Dart ei saavuttanut ja valmistus päättyi mallivuoteen 2016.
Alkuperäinen Puhos voisi edelleen olla yksi Helsingin helmistä
Palataanpa vielä lopuksi Puotinharjun Puhokselle. Vuosikymmenten varrella Puhosta on laajennettu useaan otteeseen alkuperäistä rakennusta juurikaan kunnioittamatta. Valmistuessaan vuonna 1965 viuhkamaisen kauppakeskuksen keskellä oli suihkulähde ja vieressä viheriö lasten leikkipaikalla. Nyt rakennuksen alkuperäinen kauneus on peittynyt laajennusosien ja kaikki pinnat täyttävän mainosmassan alle. Nykymuodossaan Puhos ei saa toivomaan, että jokaista kauppakeskusta meillä kutsuttaisiin puhokseksi. Päinvastoin.
Puhos sijaitsee arvokkaalla tontilla Kehä I:n ja Itäväylän risteyksessä, kivenheiton päässä metroasemalta. Siksi ei ole ihme, että Helsingin kaupunki haluaisi purkaa ostoskeskuksen ja rakentaa tilalle asuintaloja. Puhoksen parkkipaikalla omalle autolleni kävellessäni mietin miksei tämän vanhan arvorakennuksen purkaminen herätä samalla tavalla vastustusta, kuin Malmin lentoaseman purkaminen ja peittäminen betonisilla kerrostaloilla. Ehkä siksi, että Malmilla koko alueen historiallisen merkityksen Suomelle voi aistia yhä edelleen ympärilleen katsomalla. Puhoksella sama on jo menetetty. Alkuperäinen Puhos voisi edelleen olla nähtävyys, jonka parkkipaikalle eri vuosikymmenten automallit kerran kuukaudessa kokoontuisivat kuin kunnioittamaan rakennuksen historiaa ja Stadin kaupunkikulttuuria.
Jos Puhosta olisi rakennettu samalla antaumuksella kuin Thony Nymanin saman ikäistä Dartia, se voisi edelleen olla yksi Helsingin seitsemästä ihmeestä.
Thonyn Dodge Dartin jokainen yksityiskohta sopii tyyliin ja ajankuvaan
Puhoksella otettujen kuvien jälkeen Thony Nyman on asentanut autoonsa mm. Big Foot -kaasupolkimen, Thrustin äänenvaimentimet ja kumiset Mr. Horsepower lattiamatot. Jäljellä onkin enää yksi kysymys. Puuttuuko autosta vielä jotain hottentotti-osia, jotka haluaisit ehdottomasti löytää?
– Aikakauden mukainen jäähdytin pitäisi löytää. Toi nykyinen alsalaatikko ei sovi tyyliin eikä ajankuvaan, Thony vastaa.
Kuvauksen päätteeksi kiitän Thonya auton esittelystä, toivotan hyvää matkaa, vilkaisen rapistuvaa kauppakeskusta ja totean itselleni: kunpa tämäkin helmi olisi osattu rakentaa niin, että jokainen yksityiskohta sopisi tyyliin ja ajankuvaan.
Teksti ja artikkelikuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
