1973 Volkswagen 412 E – Suomi-auto neuvostoajan Virosta
Marmoritiskillä kuultua - harvinainen peltolöytö Volkswagen
Käyttöautojemme huollot on jo vuosia tehty Volkswagenin merkkikorjaamolla Tallinnassa. Vuosien varrella paikallisen Møller auton työntekijät ovat tulleet tutuiksi ja volkkareista on ”marmoritiskin” ääressä jutusteltu myös harrasteautoina. Viime syksynä Golfin kytkinremontin yhteydessä kuulin virolaisittain erittäin harvinaisesta peltolöydöstä, kaksiovisesta 1970-luvun VW 412 autosta, joka oli päätynyt osaksi virolaisen keräilijän kokoelmaa.
Tarinan ja muutaman kännykkäkuvan perusteella vuodet pellon laidalla ja paikalle osuneet vandaalit olivat tehneet tehtävänsä. Auto oli kunnoltaan kaukana nopeasta projektista. Laajojen ruostevaurioiden lisäksi kojelaudan mittarit oli potkittu rikki. Koska hyllyssäni sattui lojumaan ylimääräisenä Type 4 Volkswagenin mittaristo, päätin ottaa peltolöydön omistajaan yhteyttä.
Keväällä lumien sulaessa pääsin tutustumaan virolaisen VW-harrastaja Tõnu Mürkin Type 4 -projektiin ja autokokoelmaan. Reissusta tuli mielenkiintoinen kurkistus eteläisen veljeskansamme volkkariharrastukseen.
VW Type 4 – Volkswagenin maailmavalloituksen takana olleen johtajan unelma
Toisen maailmansodan päätyttyä Volkswagenin Wolfsburgin tehtaat jäivät liittoutuneiden haltuun. Tehtaiden jälleenrakentaminen ja tuotannon uudelleen käynnistäminen määrättiin Britannian armeijan majurin Ivan Hirstin tehtäväksi. Hirst teki työtä käskettyä ja sai Wolfsburgin tuotantolinjat puskemaan kansanautoja sodanjälkeisen Euroopan jälleenrakennuskauden kasvaville markkinoille.
Hirst ymmärsi kuitenkin pian, ettei hän itse armeijan upseerina ollut oikea henkilö kasvattamaan Volkswagenin tuotantoa riittävän nopeasti. Tehtävään oli löydettävä saksalainen autoteollisuuden tunteva ammattilainen. Hirst teki rohkean ratkaisun ja palkkasi toimitusjohtajaksi Opelin insinöörinä etenkin Kadett-mallin suunnittelijana ansioituneen, mutta sotavuosina maineensa menettäneen Heinz Heinrich Nordhoffin.
Opelin tuotannon keskeydyttyä sodan laajennuttua Nordhoff oli vastannut kuorma-autojen valmistamisesta Brandenburgissa Gerd Stieler von Heydekampfin tehtaalla ja saanut ansioistaan autoteollisuudessa kunniamerkin natseilta. Tämän natsikytköksen vuoksi Nordhoff joutui sodan päätyttyä poistumaan amerikkalaisten hallussa olleesta Berliinistä. Hän päätyi töihin pieneen autokorjaamoon Hampurissa, josta Ivan Hirst hänet rekrytoi Volkswagenin johtoon.
Heinrich Nordhoff aloitti Volkswagenin johtajana 1.1.1948. Ensimmäisen vuoden aikana Nordhoff kaksinkertaisti Volkswagenin tuotannon 19 244 autoon ja vuoden 1961 loppuun mennessä Volkswagenin tehtailta rullasi ulos autoja jo miljoonan yksilön vuosivauhtia. Volkswagenista oli tullut vuosikymmenessä yksi maailman suurimmista autonvalmistajista.
VW Type 4 – Volkswagenin yritys vallata luksusautojen markkinat
Volkswagenin Type 4 -projekti sai alkunsa, kun Heinrich Nordhoff halusi 1960-luvun puolesta välistä lähtien valloittaa pienten ja keskiluokkaisten autojen ohella myös luksusautojen markkinat. Tavoitteena oli laajentaa Volkswagenin imago kattamaan yksinkertaisten käyttöautojen lisäksi pitkälle kehitetyt ylemmän luokan kulkuneuvot.
Type 4 -mallin tuli yhä edelleen noudattaa Volkswagenin perinteistä rakennetta: ilmajäähdytetty, taakse asennettu bokserimoottori ja takaveto. Uutta sen sijaan tulisi olemaan auton koko ja lukuisat tekniset yksityiskohdat. Type 4:n piti olla Volkswagenin suurin ja edistynein henkilöautomalli.
Tõnun VW 412E peltolöytö
Tõnu Mürkin oranssinpunainen 1973 VW 412 E löytyi pressun alta kostean pellon laidalta. Juuri huonompaa tapaa säilyttää autoaan ei voisi olla. Jos auto pitää jättää nurmikolle tai pellolle pidemmäksi aikaa, tulee pressu laittaa auton alle, jottei maasta nouseva kosteus pääse ruostuttamaan auton pohjaa. Tõnun auton pohjasta ei ikävä kyllä ole jäljellä juuri mitään. Kaikki vinkit korjauspaloista otetaan Suomenlahden etelärannalla kiitollisina vastaan.
Auton paperit ovat matkan varrella kadonneet nekin olemattomiin, eikä sitä löydy Viron autorekisterikeskuksen rekisteristä. Syynä tähän on ilmeisesti auton rekisteröinti hieman ennen Viron jälleenitsenäistymistä vuonna 1991 tai heti sen jälkeen. Autossa oli nimittäin kiinni Viron sosialistisen neuvostotasavallan kilvet, joita Virossa rekisteröityihin autoihin myönnettiin Neuvostoliiton miehitysvallan aikana. Kovin kauaa autolla ei rekisteröimisen jälkeen ole ajettu, sillä itsenäisessä Virossa neuvostoaikaiset kilvet oli vaihdettava nykyisinkin käytössä olevaan kolme numeroa ja kolme latinalaista kirjainta sisältäviin kilpiin.
Papereiden puutteesta huolimatta joitakin vinkkejä auton alkuperästä on. Hanskalokerosta ja tavaratilasta on löytynyt Suomi-autoon viittaavia dokumentteja. Auto on myös ruostesuojattu uutena, joka sekin viittaa Suomeen. Meillähän maahantuojat vapautettiin uusien autojen pakollisesta ruostesuojauksesta vasta 1980-luvun puolivälin jälkeen.
VW Type 4 oli suuri pettymys jopa kotimarkkinoilla Saksassa
Saksassa lehdistö pysyi perinteisesti uskollisena kotimaan autonvalmistajille. Volkswageninkin malleja oli autolehtien testeissä vuodesta toiseen ylistetty, vaikkei Volkswagen ollut 1960-luvun loppuun tultaessa enää aikoihin edustanut kehittynyttä teknologiaa tai designia. Type 4:n kohdalla pettymystä ei kuitenkaan enää pystytty peittelemään.
Auto, Motor und Sport -lehden helmikuun 1969 suuressa ylemmän keskiluokan autojen testissä uusi Type 4 Volkswagen 411L asetettiin samalle viivalle kovien kilpakumppaneiden kanssa. Fiat 125, Renault 16, Audi 80L, Ford 17M ja Opel Rekord 1700L tarjosivat uudelle Volkswagenille kovan vastuksen. Jopa niin kovan, että Volkswagen jätettiin sensaatiomaisen tylysti testin viimeiseksi. Umpisurkeaa menestystä korosti se tosiasia, että VW 411L oli koko testin kallein auto.
Auto, Motor und Sportin toimittajat soimasivat Volkswagenia erityisesti siitä, ettei Wolfsburgissa seurattu kilpailijoiden kehitystä, vaan pidettiin itsepintaisesti kiinni omista luutuneista perinteistä. Volkswagen oli toimittajien sanoin yksinkertaisesti sokea kehitykselle, joka automaailmassa oli 1960-luvun lopussa meneillään.
Kritiikki osui ja upotti VW Type 4:n
Historia osoitti, että Volkswagenin valitsemaa suuntaa parjanneet toimittajat olivat oikeassa. Vanhahtavien teknisten ratkaisujen, monien mielestä ruman ulkonäön ja korkeiden hintojen johdosta Volkswagenin ”kokonaan uuden” auton myynti ei koskaan lähtenyt nousukiitoon.
Euroopassa VW 411 -mallin myynti alkoi elokuussa 1968 mallivuoden 1969 autona. Jo vajaa vuosi myöhemmin autoon tehtiin ensimmäinen facelift. Mallivalikoimaan lisättiin myös farmarimalli, jotta auton design olisi otettu edes hieman paremmin markkinoilla vastaan. Näin nopeaan markkinatilanteeseen reagoimiseen ei Volkswagenin ollut koskaan aiemmin tarvinnut nöyrtyä.
VW 412 – Wolfsburgin viimeinen oljenkorsi
Perusteellisemmin uudistunut 411 esiteltiin mallivuodelle 1971, mutta jälleenmyyjien ovet eivät vieläkään käyneet ja autot jäivät myymättä. Jälleen seuraavana vuonna Type 4 yritettiin pelastaa uudella faceliftillä ja uudella nimellä VW 412.
Vääjäämätöntä kehitystä ei lukuisilla facelifteillä saatu pysäytettyä. Volkswagen Type 4:n tuotanto lopetettiin kokonaan heinäkuussa 1974. Samalla Type 4:stä tuli yksi Volkswagenin historian lyhimmän ajan tuotannossa olleista malleista.
Type 4 Viron kilpiin ja ajokuntoon
Virossa on tiettävästi toinenkin Type 4, joka on tuotu maahan 1990-luvulla. Rekisteröintitilastoja on kuitenkin hankala tulkita, sillä itsenäistymisen jälkeisinä vuosina Viroon virtasi käytettyjä autoja niin pohjoisesta kuin etelästäkin sellaista tahtia, ettei autorekisterikeskuksessa pysytty tuonnin perässä etenkään erikoisten merkkien ja mallien kohdalla. Harvinaiset mallit saatettiin rekisteröidä jonain tutumpana mallina. Esimerkiksi joku rekisterissä oleva alkupään Passat saattaa hyvin olla todellisuudessa Type 4 – sikäli kun auto yhä on olemassa.
Harvinainen Tõnun auto on joka tapauksessa. Type 4 -mallien valmistusmäärät jäivät vähäisiksi, eikä autoja varsinkaan kaksiovisina ole juurikaan säilynyt arvostuksen puuttuessa. Nyt harrastajat ovat onneksi heränneet ja projektiaihioita on herätelty henkiin eri puolilla Eurooppaa.
Tõnunkin on tarkoitus palauttaa oma Type 4 autonsa takaisin kilpien väliin ja tielle. Auton täydellinen entisöinti olisi kallis ja hidas prosessi varaosien heikon saatavuuden takia. Niinpä tavoitteena on harsia koria kasaan, saada tekniikka toimimaan ja leima papereihin. Neuvostokilvistä on siinä yhteydessä ikävä kyllä luovuttava. Toivottavasti ne saa jättää muistoksi kertomaan tämän Type 4 -yksilön mielenkiintoisesta historiasta.
Apua kaivataan
Tõnun nelostyypin runkonumero on 4132037384. Jos joku tuntee tarkemmin tämän yksilön historiaa sen Suomen vuosilta, kaikki tiedot otetaan kiitollisina vastaan. Samoin Tõnulle voi tarjota osia auton elvyttämiseksi takaisin ajokuntoiseksi.
Type 4 – haudan partaalta takaisin tielle
Heinrich Nordhoffin oli tarkoitus jäädä eläkkeelle esiteltyään täysin uuden Volkswagen Type 4:n syksyllä 1968. Luomuksensa ensiesittelyä ja lyhyttä elinkaarta hän ei lopulta ollut todistamassa, sillä kesällä 1967 Nordhoff sai sydänkohtauksen. Hän toipui nopeasti ja palasi jo saman vuoden lokakuussa takaisin töihin, mutta vain puoli vuotta myöhemmin huhtikuussa 1968 Heinrich Nordhoff menehtyi.
Volkswagen Type 4:n elvyttäminen takaisin tielle on haastava tehtävä. Toivottavasti Tõnu selviää haasteesta ilman sydänmurheita ja yksi Nordhoffin luomus lisää säilyy tuleville sukupolville esimerkkinä siitä, kuinka autot ja ajoneuvokulttuuri ovat kiinteä osa kansojen ja kansankuntien historiaa.
Kiitos Silverille juttuvinkistä ja Tõnulle tallikierroksesta (Aitäh!). Kerromme Tõnun projektin etenemisestä lisää myöhemmin.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
