Avoauto, joka Cadillacin olisi pitänyt valmistaa – 1998 Cadillac Eldorado ETC Convertible
Pohjantähti näyttää tien eteenpäin
Piilossa uteliaiden katseilta, syvällä maan uumenissa helsinkiläisen kerrostalon alla, paksun kankaisen autopeitteen syleilyssä kauniita kesäpäiviä odottaa pieni pala amerikkalaista unelmaa. Avokattoinen Cadillac Eldorado ETC. Auton omistaja Juha-Pekka Rissanen raottaa peitekangasta ja paljastaa auton takakulmaan kiinnitetyn tekstin: 32 V NORTHSTAR.
Täällä Pohjolassa Northstar tunnetaan nimellä Pohjantähti, pohjannaula tai maailmantappi, jonka ympärillä muinaissuomalaiset uskoivat koko muun tähtitaivaan pyörivän. Aivan niin kuin Cadillacin voiman vuosina koko muun maailman autoteollisuus seurasi herkeämättä sitä, mitä maailmantappi Detroitin kauneimman ja rohkeimman eli Cadillacin suunnitteluosastolla innovoitiin ja mihin suuntaan maailman autoteollisuutta kaiken keskipisteestä pyöritettiin.
Unelma omasta amerikanraudasta
Juha-Pekka Rissanen, mikä sai sinut hankkimaan Cadillacin?
– Se juontaa juurensa kauas tai tarkemmin ottaen kesään 1976, kun olin Detroitissa Michiganissa, eli siis USA:n autopääkaupungissa.
– Osallistuin silloin Fordin tehtaalla kiertokävelyyn ja sen kierroksen päätteeksi istahdin sen aikaisen amerikanraudan ohjaimiin. En voinut ajaa vielä, olin vasta 16-17 -vuotias, ja sen kesän vain siellä Amerikassa, Juha-Pekka muistelee.
– Mutta se jätti sellaisen vaikutelman, että olisipa mainio joskus ajella amerikkalaispelillä ja liukua paikasta toiseen. Sitä ei tarvitse paljoa polkea, vaan se kulkee niin vaivattomasti.
– Sieltä kaukaa se juontaa. Nyt se vaan täyttyi tämä unelma tässä eläkeiän lähestyessä sitten, Juha-Pekka vastaa hymyillen.
Onko tämä siis ensimmäinen amerikkalainen autosi?
– Kyllä, ihan eka. Minulla on ollut monenlaisia eurooppalaisia autoja tähän asti.
Minkälaista on nyt olla nuoruuden haaveen, jenkkiauton omistaja?
– Onhan tämä omalla tavallaan polleeta. Tämä on vuoden 1998 malli, ei mikään ikivanha siis. Tässä on sopivasti sähkötoimisia mukavuuksia. Ei ole vielä niistä ollut harmiakaan kovinkaan paljoa.
– Ajomukavuus on kyllä tässä mainio, mitä nyt vähän on varaa cruisailla. Tämähän tosiaan liukuu paikasta toiseen, Juha-Pekka pohtii ja palaa muistoissa kesän 1976 Detroitiin.
Kumpi harrasteautoksi, 1950- vai 1990-luvun jenkki?
Kun päätit jenkkiauton hankkia, niin miksi juuri tämä 90-luvun Cadillac kiinnitti verkossa huomiota?
– Siellä itseasiassa ensin kiinnitti huomiota 1959-mallinen Cadillac, vuosimalli jolloin olen syntynyt. Punavalkoinen avokorinen ’59 Caddy.
– Se oli 8-litraisella koneella. Tämähän on vain 4,6. Aloin tuumaamaan, että siinä pitäisi kyllä sitten osata itsekin vähän laittaa ja huoltaa enemmän kuin oikeasti osaan, Juha-Pekka Rissanen pohtii.
– Ajattelin, että tällaisessa uudemmassa ei tule niin paljoa laittamista ja muutenkin käyttövarmuuden kannalta päädyin uudempaan.
– Tyyliltäänhän tämä on täysin toinen, ilman peräsiipiä jne. Mutta tietyt Cadillacin piirteethän tässäkin vielä on. Perän pystylamput kuitenkin vielä.
Cadillac oli menestyksen ja luksuksen maailmanvaltias
Menestykseen ja luksukseen liitettyjä ikonisia avoautoja on valmistettu niin idässä kuin lännessäkin. Mercedes-Benz SL, Alfa Romeo Spider, Austin Healey Sprite, Chevrolet Corvette ja Mazda MX-5 ovat kaikki autoja, joiden merkitys autonvalmistajan brändille on ollut paljon suurempi, kuin se rahamäärä, mikä avokattoisten unelmien myynnistä on viivan alle jäänyt. Vuosikymmenten ajan autonvalmistaja ei nimittäin voinut olla todellinen luksusmerkki, ellei sillä ollut vähintään yhtä avoautoa omassa mallistossaan.
Sodan jälkeiselle autoteollisuudelle standardin ja vertauskohdan asetti amerikkalainen Cadillac. Myös avoautojen puolella Cadillac oli 1950- ja 1960-lukujen valtavilla kangaskattoisilla Eldorado-malleillaan maailmanvaltias, jota uudistettiin kahdesti vuodessa legendaaristen autosuunnittelijoiden Harley Earlin, Church Jordanin ja Bill Mitchellin tarkassa valvonnassa.
Tuskin mikään muu automalli symbolisoi amerikkalaista unelmaa ylellisestä elämästä paremmin kuin 1959 Cadillac Eldorado. ’59 Caddy oli Jetset-aikakauden symboli, jonka avaruusraketeista ja suihkumoottoreista muotonsa saaneet takasiivet kohosivat korkeammalle kuin missään luksusautossa koskaan aikaisemmin tai myöhemmin. Nykyaikaisen Chevrolet Suburbanin kokoinen Eldorado oli valtava auto. Se oli yhtä aikaa sekä Cadillacin lippulaiva että koko amerikkalaisen autoteollisuuden voimannäyte.
Vuoden 1967 Cadillac toimi vedenjakajana vanhan ja uuden ajan välillä
Uudella vuosikymmenellä luksusautojen muotoilu muuttui hillitymmäksi, eivätkä 1960-luvun Eldoradotkaan enää alleviivanneet omaa ylellistä ainutlaatuisuuttaan samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin. Eldoradon siirtyminen etuvetotekniikkaan vuosimallista 1967 alkaen toimi vedenjakajana monelle Cadillacilla koko ikänsä autoilleelle, eikä uuden Eldoradon ostopäätös enää välttämättä syntynyt niin itsestään selvästi kuin aikaisemmin. Toisaalta siirtymällä etuvetoon Cadillacin johto jatkoi tarkasti valitsemallaan tiellä. Cadillac halusi etuvedon aikakaudellakin pysyä suunnannäyttäjänä edustus- ja luksuautojen valmistajille ja sitä kautta koko maailman autoteollisuudelle.
Vetotavan siirtäminen takaa eteen oli teknisesti suuri muutos, mutta lopulta päätöksen vaikutus siihen kriisiin, joka 1970-luvulla johti Detroitin pahoinvoinnin aikakauteen, oli varsin pieni. Öljykriisi ajoi autoteollisuuden ahtaalle ja samaan aikaan Yhdysvaltain liittovaltion kiristyneet turvallisuus- ja päästömääräykset kiristivät solmioita GM:n johtajien kauloilla niin, että happi meinasi johtoryhmän tammipöydän äärellä ihan konkreettisesti loppua. Muun maailman autoteollisuus tuli ensin rinnalle ja meni sitten ohi. Cadillac kunnian vuodet luksuksen maailmanvaltiaana päättyivät ja merkiltä meni vuosikymmeniä saada uudestaan juonen päästä kiinni.
Viimeinen amerikkalainen avoauto
Turvallisuusmääräyksiin vedoten GM:llä päätettiin heittää hyvästit äärimmäisen tehokkaiden moottoreiden ohella myös kokoontaittuville kangaskatoille. Cadillac toi vuonna 1976 markkinoille avokattoisen Cadillac Eldoradon, jonka se julisti olevan ”viimeinen amerikkalainen avoauto.” Se oli sattumalta juuri se sama vuosi, jolloin Juha-Pekka Rissanen vietti kesän Amerikassa ja istahti Fordin tehdaskierroksen jälkeen amerikkalaisen auton ratin taakse.
Kaikilla autoilla on oma tarinansa. Mikä tämän auton tarina on?
– Sen verran tiedän siitä, että auto on noin kolme neljä vuotta sitten tuotu Suomeen Los Angelesista Kaliforniasta. Auton toi pitkään Kaliforniassa vaikuttanut välittäjä. Hänen mukaansa näitä avokattoisia malleja olisi tehty silloin vain 740 kappaletta, Juha-Pekka summaa sen, mitä autonsa historiasta tietää.
– En ole tarkistanut mistään, mutta ei ole kyse kovin yleisestä autosta. Auto oli hänellä itsellään koronavuodet ja keväällä 2021 huomasin auton olevan netissä myynnissä.
Avoautojen tuhoa ei tullutkaan, eikä Cadillacin suunnanmuutos onnistu
Cadillac valmisti viimeiset amerikkalaiset avoautot vuonna 1976 ja jäi odottamaan muidenkin valmistajien seuraavan esimerkkiään.
”Kuten astinlaudat tai esiin taittuva takaistuin (rumble seat), avokatto on varuste, jonka ohitse aika on ajanut”, totesi Cadillacin johtaja Edward C. Kennard 21.4.1976. Seuraavana päivänä Detroitin tehtaan tuotantolinjalta rullasi ulos Cadillacin viimeinen avoauto.
Odotettua avoautojen tuhoa ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka moni asia autoteollisuudessa 1970-luvun kriisien seurauksena muuttuikin.
Cadillac antoi periksi vuonna 1984 ja leikkasi katon pois amerikkalaisittain jo varsin pienikokoisesta Eldoradostaan. Myynti oli parhaimmillaankin laimeaa, eikä Cadillac yrittänyt hakea uudestaan menestystä avomallilla ennen kuin vasta vuonna 1987 päivänvalon nähneellä kunnianhimoisella, mutta myyntimääriltään katastrofaalisella italialais-amerikkalaisella Cadillac Allantella. Viimeinen Allante rullasi ulos Detroitin tuotantolinjalta vuonna 1993 ja mallin valmistusmäärä jäi kokonaisuudessaan vain hieman reiluun 21 000 autoon.
Eldorado ETC Convertible on Cadillac, jota Cadillac ei koskaan valmistanut
Vaikka Cadillac itse ei ole enää 1970-luvun puolivälin jälkeen ollut avokattoisten automallien valmistajana alan johtava suunnannäyttäjä, ei se merkitse sitä, etteikö avo-Cadillaceille vuosien varrella olisi ollut ainakin jonkin verran kysyntää.
Vuosien 1976-1984 välissä markkinaraon täytti Hess and Eisenhardt, joka oli aikaisemmin toiminut Cadillacin yhteistyökumppanina ruumisautojen ja limusiinien valmistuksessa. Hess and Einhardtin koripajalla coupe-koristen Eldoradojen katto leikattiin irti ja tilalle pultattiin pajan omaa tuotantoa ollut kangaskatto mekanismeineen. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa vastaavalla reseptillä Cadillaceja customoi floridalainen Coach Builders Limited. Näin syntyi myös Juha-Pekka Rissasen Cadillac Eldorado ETC Convertible. Juha-Pekan auto on siis Cadillac, jota Cadillac ei itse koskaan valmistanut.
Coach Buildersin tuotantomäärät olivat varsin maltillisia, joten Juha-Pekan tieto 740:stä vuonna 1998 valmistuneesta Eldorado Convertiblesta saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Coach Builders tarjosi kangaskattokonversiostaan kahta erilaista versiota.
Edullisempaan malliin asennettiin manuaalinen avokatto, joka jää perinteiseen tapaan näkyviin takapenkin selkänojan taakse. Kalliimpi malli oli kokonaan sähkötoiminen ja siinä kangaskatto taittui korin sisään piiloon erillisen luukun alle.
Täyden palvelun hääjuhla: Complete Cadillac Service
Ajamme Eldoradon autohallin hämärästä loppusyksyn lämpimimmän päivän kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Cadillacin kahdeksansylinterinen ja 32-venttiilinen V8-moottori hyrrää tasaisesti taustalla auton lipuessa kohti Glimsin talomuseon maisemaa Espoossa. Leppävaaran kohdalla keskustelu kääntyy autoharrastajaan Cadillacin takana.
Olet siis ammatiltasi Leppävaaran seurakunnan pappi?
– Kyllä, Juha-Pekka Rissanen vastaa ja nyökkää.
Hoituuko hääviikonloppu sillä tavalla, että ensin toimitat vihkimisen ja sitten toimit vielä Cadillacilla hääparin autonkuljettajana?
– Ei ole vielä tullut kokeiltua. Olen siitä kyllä maininnut vähän puolileikillään, että periaatteessa voisi olla vihkiparille complete service tarjolla, Juha-Pekka vastaa virnistäen.
Minkälainen on ollut vastaanotto, kun selviää, että tämä pappihan ajeleekin Cadillacillä?
– Sellainen vähän ristiriitainen, että onko se nyt kovin papillinen tai vähän pröystäilevä. Eihän sitä aina suoraan sanota, mutta joidenkin ihmisten asenteesta on vähän tällainen paistanut. Toisaalta pääasiassa ihmiset ovat olleet kiinnostuneita ja olen saanut hyväksyviä kommentteja.
Todellisuudessa 90-luvun Cadillac ei 2020-luvulla enää ole mikään erityisen kallis auto. Hyvien yksilöiden hinnat ovat kuitenkin jo nousussa ja juuri nyt voikin olla oikea aika hankkia vielä toistaiseksi aliarvostettu etuvetoinen Cadillac. Ja olipa alla hyrräävä Cadillac minkä hintainen tahansa, merkin mukana seuraa aina huomattava määrä Cadillacin maineikkaan historian aikana ansaittua gloriaa.
Kun tavanomainen ei riitä
Mikä sai sinut ylipäätään tässä vaiheessa hankkimaan harrasteauton. Miksi tavallinen käyttöauto ei riitä?
– Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä pois ja ollaan vaimon kanssa kahdestaan, on vapaa-aikana mukava käydä cruisailemassa. Yksi hyvä harraste ja ajanviete, ei välttämättä kovin pitkäaikainen, sillä onhan tässä omat kulunsa, mutta tämän hankinta oli nyt mahdollista erilailla kuin aikaisemmin.
Kuinka usein sinulta kysytään kuinka paljon tämä vie bensaa ja mitä vastaat?
– Aika useinhan sitä kysytään, lähes joka kerta kun alan jutella tästä. Vastaan, että kaupunkiajossa vie paljonkin. Varmaan 15 litraa, en ole siitä edes ihan varma. Sehän riippuu ajotyylistäkin. Matka-ajossa menee selvästi alle, jopa kymmeneen litraan sataselle, Juha-Pekka pohtii vastausta yleisimpään jenkkiautoharrastajalle esitettyyn kysymykseen.
– Näillä vähäisillä ajoilla sillä ei ole juuri merkitystä. En ole tarkemmin seuraillut, enkä tosin kaahaillutkaan raskaammalla kaasujalalla.
Kuinka paljon on tullut omistuksesi aikana maileja mittariin?
– Maileista en ole ihan varma, mutta noin 5-10tkm. Autohan on ollut minulla vasta vajaa kaksi vuotta.
Valitsit 1990-luvun Cadillacin, jota voisit keskittyä korjaamisen sijaan ajamiseen. Oletko joutunut opettelemaan huoltotöitä?
– Enpä juuri. Akun kanssa pelaamista ja muuta pientä. Kuulemma akut menevät usein Atlantin ylityksessä pilalle, eivät kestä laivan tärinää. Jäähdytysnestettä ja öljymäärää tarkkailen säännöllisesti. Varakanisterit ovat aina mukana, Juha-Pekka vastaa tyytyväisenä valintaansa.
Aina kannattaa yrittää – mutta tarkkana pitää olla!
Cadillac yritti avomallia vielä kerran Allanten jälkeen. Ajanmukaisesti kokoontaittuvalla kovakatolla varustettu Cadillac XLR Roadster tuotiin markkinoille mallivuodelle 2004. Uusi XLR lainasi pohjalevynsä emokonsernin ikimenestyjältä Chevrolet Corvettelta. Corvetten alustan päälle muotoiltiin futuristisen kulmikas kori ja molemmat autot valmistettiin Corvetten tehtaalla Kentuckyn Bowling Greenissä. Uuden Cadillacin menestyksen kannalta tärkeimmät päätökset jätettiin kuitenkin tekemättä. Vetten 6.2-litraisen modernin V8-moottorin sijaan XLR:n konepellin alle asennettiin vanhan liiton Northstar moottorit remmiahtimella tai ilman. 2000-luvun puoliväliin tultaessa Northstar edusti jo aivan liian vanhanaikaista moottorisuunnittelua, eikä Cadillacin tilannetta yhtään helpottanut myöskään auton käsittämätön 20 000 dollaria Corvettea korkeampi lähtöhinta ja sisustan osien suuret laatuongelmat.
Cadillac XLR kuopattiin vuonna 2009 valmistusmäärään jäädessä alle 16 000 yksilöön. Sen koommin Cadillac ei ole avoautojen pariin palannut, vaan merkki on keskittynyt palvelemaan erittäin maksukykyisiä asiakkaita tuottoisassa luksusmaastureiden markkinasegmentissä.
Cadillacien avoautojen pitkälle historialle XLR:ää kunniakkaampi päätös olisi ollut tehtaan oma avoversio Eldoradosta. Sellaista ei Detroit koskaan Cadillacin ystäville suonut, mutta Coach Builders Limitedin versio on selkeä viite siitä, että olisi kannattanut, etenkin kokonaan piiloon taittuvalla sähköisellä katolla. Tehtaan omalla punavalkoisella Eldorado Convertiblella 50-vuotiaan Eldoradon taru olisi vuonna 2002 päättynyt yhtä kunniakkaalla tavalla kuin se vuonna 1952 alkoikin.
Cadillac on auto kaikille, jotka haluavat irrottautua arjesta
Juha-Pekka Rissanen, pysyykö auto pitkään talossa vai tekeekö mieli 59 Caddyä?
– Periaatteessa voisi hankita, että josko vaikka hankkisi vielä vanhemman. Tai sitten kun eläkeikä lähenee ja tulot pienenee, niin on sekin mahdollisuus, että pitää luopua kokonaan. Mutta nyt ajellaan vielä aina, kun on sopivasti cruisailusäitä. Onneksi on ollut lämpimiä säitä ja avoauto on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.
Mikä Cadillacin omistamisessa on parasta?
– Onhan tämä Cadillac jonkinlainen Amerikan Rolls Royce. Tällä on on oma prestiisinsä, maineensa. Olihan niitä Elvikselläkin useampia, ellei kymmenittäin. Cadillaciin liittyy niin paljon mielikuvia, että ehkä se vähän tässä vaikuttaa. On se kiva, että voi jonkin aikaa tällaista kokeilla, Juha-Pekka vastaa iloisesti virnistäen.
Kenelle suosittelet Cadillacin hankkimista?
– Kaikille jotka haluavat irrottautua välillä arjesta ja nauttia miellyttävästä ajokokemuksesta. Caddy on minun mielestäni hyvä ratkaisu juuri tällaiseen kaipuuseen. Tämä on omalla tavallaan rentouttavaa, Juha-Pekka päättää haastattelun.
Teksti ja artikkelikuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Cadillac lehdistökuvat: GM Heritage
