Automatkailu on taitolaji – 1967 Volkswagen Kastenwagen retkeilyauto
Vanhassa junakeulassa on tunnelmaa ja fiilistä
Yksi Porvoon heinäkuisen cruising-illan eniten huomiota herättäneistä autoista oli tummanharmaa vuosimallin 1967 Volkswagen Kastenwagen reissuauto, jota auton lappeenrantalaiset omistajat Eija Jukkala-Kulmala ja Pauli Kulmala cruising-kansalle väsymättä esittelivät. Upeasti rakennetulla autolla on kierretty ahkerasti niin kotimaata kuin Keski-Eurooppaakin.
Mikä sai pariskunnan hankkimaan spartalaisen yli 50 vuotta vanhan pakettiauton reissukäyttöön, kun ikätoverit pohdiskelevat kannattaisiko tuliterä matkailuauto hankkia neste- vai ilmakeskuslämmityksellä ja kuinka monta kaappia on tarpeeksi?
– Ei tullut mieleenkään hankkia uutta autoa! Pitää olla tunnelmaa ja fiilistä kun reissaa, eikä haittaa vaikka on välillä ongelmia. Haastetta pitää olla, Eija ja Pauli perustelevat hankintaansa.
Rakkaalla lapsella on oma nimi
Junakeula, risulasi, hippibussi, klaippari. Rakkaalla Transporterilla on vuosimallista ja korimallista riippuen monta nimeä. Usein vanhoilla volkkaribusseilla ja -pakuilla on vielä omistajien silmäterälleen antama kutsumanimikin. Eijan ja Paulin reissuauto on nimeltään Taito.
– Taidon nimi tulee siitä, että Taidon päivänä auto sai VWT-2 rekisterikilvet, Eija taustoittaa volkkarinsa kutsumanimeä.
Kastenwagenista on moneksi
Taito on viimeisen päälle entisöity ensimmäisen sukupolven Volkswagen Transporter Kastenwagen. Korimalli kastenwagen VW Transporterin mallisarjassa tarkoittaa umpikylkistä ikkunatonta pakettiautoa.
Volkswagenin hyötyajoneuvojen uusimman T6.1 sukupolven myyntiesitteissä nimi kastenwagen on käytössä yhä edelleen. Vuosikymmenten varrella kastenwagenit ovat palvelleet ympäri maailman mitä moninaisimmissa tehtävissä. Ne on ahdettu täyteen rakennustarvikkeita Eurooppaa jälleenrakennettaessa, niillä avioparit ovat muuttaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa ja niillä on matkustettu ympäri maailmaa.
Transporterin mahdollisuudet retkiautona huomattiin jo kauan sitten. Volkswagenin jälleenmyyjiltä sai elokuusta 1958 alkaen tilata Westfalian tehtaalla alihankintana rakennetun retkeilyauton matkailusisustalla. Kalliit Westfaliat rakennettiin ikkunallisen kombiwagen-korimallin pohjalle. Halvemmalla automatkailuun pääsi kiinni, kun osti jonkin pienemmän retkeilyautoja valmistaneen koripajan kastenwagenista rakentaman matkailuauton tai toteutti visionsa itse, aivan kuten Eija ja Pauli ovat tehneet.
Junakeulan matka jatkuu edelleen
Vuosimallin 1967 junakeulavolkkareita valmistui Saksassa lähes 200 000 kappaletta. Meillä Suomessa kutsumanimen junakeula kaksiosaisella tuulilasilla varustetut vuosimallin 1950-1967 Transporterit saivat rautateillämme vaunuja kiskoneiden diesel-vetureiden keulaa muistuttavasta ulkonäöstään. Toki junakeulalla ja vanhalla veturilla on muutakin yhteistä. Liikkeelle lähdetään hitaasti, mutta matka jatkuu niin kauan kuin kiskoja riittää.
Umpikylkisistä ensimmäisen sukupolven T1 kastenwageneista valtaosa lähti tehtaalta tavaratilan pariovilla. Latomalla kassaneidin pöydälle lisää Saksan markkoja sai kastenwagenin lisävarustelistalta ruksata optiona M-koodin 161. Koodilla pariovien tilalle asennettiin edistyksellisen liukuovi. M-koodilla 162 liukuoven sai kummallekin kyljelle. Vielä vuonna 1967 kätevä liukuovi oli harvinainen, mutta jo seuraavana vuonna pariovet jäivät Transporterin toisen, meillä pallokeulana tunnetun sukupolven esittelyn myötä historiaan.
Eijan ja Paulin Kastenwagen on rullannut Saksassa ulos tehtaan tuotantolinjalla helmikuussa 1967. Auton ensiostaja on siis ollut kaukaa viisas ja nähnyt liukuoven edut tilausta tehdessään.
Auto tonttiin ja stroker konttiin!
Vuosien varrella moni custom-Volkswagen on rakennettu yksinkertaisella reseptillä. Auto madalletaan niin alas kuin laki sallii (tai vähän alemmaksikin) ja vakiomoottorin tilalle vaihdetaan iskutilavuudeltaan suurempi stroker-moottori. Eija Jukkala-Kulmalan ja Pauli Kulmalan Volkswagen oli ostettaessa kehnossa kunnossa ja niin alas tontitettu, että maakosketus oli väistämätön jokaista töyssyä ylitettäessä. Strokeria ”kontista” ei vielä tuossa vaiheessa löytynyt. Surkean ajettavuuden lisäksi auto oli nykyliikenteessä hidas.
Kastenwagen päätettiin läpikäydä ja kunnostaa lattiasta kattoon. Tavoitteena oli luotettavan reissuauton rakentaminen yhteisille lomamatkoille ja autotapahtumissa kiertämiseen. Pariskunnan apuna vision toteuttamisessa toimi mäntsäläläisen Kuplapajan perustaja, jo 1980-luvulta lähtien ilmajäähdytteisten volkkareiden parissa työskennellut Juhani Jyränkö.
Jyrängön johdolla Eijan ja Paulin auton tyyli loihdittiin toivotunlaiseksi ja tekniikka valittiin osa kerrallaan palvelemaan pitkillä ajomatkoilla luotettavasti kilometristä toiseen.
Mikään ei voita kuutiotuumia
Volkswagen valloitti 1950- ja 1960-luvuilla Amerikan, muttei koskaan lähtenyt kilpailemaan kuutiotuumilla Detroitin kolmea suurta autonvalmistajaa vastaan. Koko Volkswagenin mallisarja oli varustettu amerikkalaisittain pienillä ”ompelukoneen moottoreilla.”
– Mikään ei voita moottorin iskutilavuuden kasvattamista, totesi tekniikan päivityksestä vastannut Juhani Jyränkö, kun kyselin häneltä Taidon moottorin speksejä.
Auton moottori on uuteen Volkswagenin Mexicon tehtaalla valmistettuun lohkoon rakennettu 2,1-litrainen stroker. Iskutilavuus syntyy 78mm iskunpituuden ja 92mm sylintereiden yhdistelmällä. Moottorin polttoaineen syötöstä vastaavat tuplakaasuttimet, tulppien tarvitsema kipinä syntyy 123 Ignitionin elektronisella sytytysjärjestelmällä. Taidon ilmajäähdytteisen moottorin riittävästä jäähdytyksestä huolehtii Porsche 911-tyylinen hiilikuituflektikoppa ja puhallin.
Volkswagenin ilmajäähdytteisen Type 1 -moottorin akilleen käntäpää on ollut heikko öljynsuodatus. Vakiomoottorissa öljyn puhtaudesta huolehtii öljypohjassa oleva sihti yhdessä lyhyen öljynvaihtovälin kanssa. Tehokkaampi ratkaisu on ottaa öljy moottorista öljypumpun kohdalta ulkoiseen kiertoon ja johtaa se suodattimen ja tarvittaessa jäähdyttimen kautta takaisin kampikammion pääöljylinjaan. Näin toteutettu full flow -öljykierto löytyy myös Eijan ja Paulin Taidon moottorista.
Tällä reseptillä rakennettu moottori sai muutaman autoa ihailleen cruising-kävijän pohtimaan, josko kone oli Subarusta lähtöisin. Kyseessä on kuitenkin huolellisesti suunniteltu moderni versio Volkswagenin perinteisestä ilmajäähdytteisestä bokserista, jossa riittää potkua kuljettamaan Eijan ja Paulin reissupakua vauhdin hyytymättä Alppien jyrkimpiäkin mutkateitä.
Omiin tarpeisiin suunniteltu retkeilusisusta
Auton takaosasta löytyy amerikkalaishenkisesti verhoiltu, vuoteeksi kääntyvä Tuck’n’Roll-istuin kolmelle, riittävästi säilytystilaa ja camping-alueen tolpasta Caravan-pistorasian kautta virtansa saavat keittiökoneet ruoanlaittoa varten.
Kabiinin puolella huomio kiinnittyy puiseen rattiin ja mataliin 1960-luvun tyyliin sopiviin urheilullisiin kuppipenkkeihin. Penkkien välissä on jääkaappi, joka pitää sixpackin sopivan viileänä pitkilläkin matkoilla. Keskeltä ohjaamon lattiaa löytyy CSP:n pitkä vaihdekeppi lyhennetyillä vaihteenväleillä.
Kauneuden näkemisen taito
Eijan ja Paulin junakeula on maalattu kokonaan yksiväriseksi. Tummanharmaa maalipinta tuo hienosti esiin Volkswagenin esteettisesti kauniin korin sulavat linjat. Onneksi tämän umpipakun kylkiä ei ole aikanaan puhkottu jälkituotantoikkunoiden asentamista varten.
Sopivaa kontrastia tummaan kokonaisuuteen tuovat kromatut yksityiskohdat, joista eittämättä eniten huomiota keräävät keulan yläreunastaan saranoidut Safari-tuulilasit.
Junakeulan safari-ikkunat olivat alkuperäinen tehdasvaruste M-koodilla 113 ja ne kuuluivat myös moniin lämpimiin maihin toimitettujen autojen lisävarustepaketteihin. Meille kylmään Pohjolaan niitä ei tilattu, mutta jälkituontantona ne voi asentaa mihin tahansa junakeulaan.
Keskustelupalstoilla moni kyselee neuvoja safari-ikkunoiden tiivistämiseksi vedenpitäviksi.
– Yksi talouspaperirulla ei riitä pitämään kojelaudan alla olevaa hyllyä kuivana vesisateessa. Safarit vuotavat aina, Pauli toteaa hymyillen ja esittelee tarkemmin vuotokohtaa.
– Korin ja ikkunan välinen tiiviste pitää, mutta lasin ja kehyksen välistä vesi pääsee sisälle. Siitä huolimatta asentaisin safarit, jos niitä ei autossa olisi, Pauli sanoo ja jatkaa:
– Ensi talven ohjelmaan kuuluu safareiden purku, tiivistys ja kasaus.
Ajettavuus ja stance kohdalleen
Maakosketukset töyssyjä ylitettäessä ovat mennyttä aikaa, sillä autoa on nostettu ylöspäin. Alkuperäisellä korkeudella auto ei silti kulje. Eteen on asennettu kavennettu säädettävä etuakseli, rattiakselin simpukka apusimpukkoineen on vaihdettu Creativen hammastanko-ohjaukseen ja takana alennusvaihteet on korvattu kuplavolkkarin vaihdelaatikkoon pohjautuvalla straight axle -konversiolla.
Näillä muutoksilla ja BRM-replica vanteilla on saavutettu haluttu ajokorkeus, jolla auton suuntavakaus on parantunut ja pitkienkin matkojen taivaltaminen on muuttunut huomattavasti mukavammaksi.
Automatkailu on taitolaji
Modernin matkailuauton tarjoamaa vaivattomuutta ja mukavuutta vanha junakeula volkkari ei tarjoa. Äänieristys on kaukana nykyautojen tai loistokuntoisen museo-Cadillacin tarjoamasta äänimaailmasta
– Sisäpuolella pellit on eristetty äänieristyslevyillä, mutta välillä tätä on pakko ajaa kuulosuojaimet korvissa, Pauli virnistää.
– Ajoviimasta syntyvä meteli helpottaa hieman, kun pitää etuovien pikkuikkunoita hieman raollaan, mutta raitisilmakanavista kantautuvalle metelille pitää vielä tehdä jotain. Myös moottoritilan äänieristystä täytyy parantaa.
Vanha auto pysyy huolellisesta entisöinnistä huolimatta vanhana autona. Joskus tekniikka väistämättä pettää ja matkanteko jää hetkeksi kesken.
– Muutama vuosi sitten käytiin Roskildessä. Menomatkalla kruunumutteri korkkasi. Mentiin hinurin kyydissä muutama sata kilometriä Helsingborgiin. Takaisin tullessa Tukholman satamaan päin, hajosi toiselta puolelta kruunumutteri, Eija muistelee matkoilla sattuneita vastoinkäymisiä.
– Siinä vaiheessa olisi halunnut toimivan uuden auton.
Uuteen matkailuautoon Eija ja Paulin Volkswagen Kastenvagen ei matkoilla eteen tulevista haasteista huolimatta vaihdu. Vanha reissupaku nimittäin tarjoaa jotain sellaista, mitä modernin matkailuauton ostaja ei lisävarustelistaltaan löydä.
– Vanhoille volkkareille löytyy aina kavereita ja korjaajia ympäri Euroopan.
– Taidon omistamisessa on ollut parasta ihmisten iloiset ilmeet ja kiinnostus autoa kohtaan. Camping-alueella ihmisiä ei kiinnosta uudet asuntoautot, vaan vanha junis, Eija ja Pauli toteavat.
Junakeulavolkkarin kyydissä paras on aina edessäpäin
Pariskunnan kesä jatkuu yhdessä muiden VW-harrastajien kanssa itärajaa pitkin Kuusamon kansallispuistojen jylhiä maisemia ja kuohuvia koskia ihailemaan ja Kuusamosta edelleen Pälkäneen Sappeelle. Sappeella järjestetään tänä vuonna 14.-16.8. Suomen Volkkariyhdistyksen vuotuinen kesätapahtuma Bug In Finn.
Wheels.fi kiittää Eijaa ja Paulia Taidon esittelystä ja toivottaa loppukesään nautinnollisia kilometrejä.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
