Skorpionin tähtimerkin alla
Karl Alberto Abarth syntyi Itävalta-Unkarin läntisessä pääkaupungissa Wienissä marraskuun 15. päivänä vuonna 1908. Marraskuun lapsena Karl oli tähtimerkiltään skorpioni. Skorpionista tuli myöhemmin hänen tunnuksensa, josta moottoriurheilun maailma Abarthin yhä muistaa.
Koulussa nuori Karl pärjäsi mielikuvitusta vaativissa tehtävissä. Erityisen hyvä hän oli piirtämään. Myös rakkaus vauhtiin oli veressä jo nuorena. 15-vuotiaana Karl Abarth ajoi kilpaa polkupyörällä ja pärjäsikin kohtalaisesti. 16-vuotiaana Karl testasi ystävänsä moottoripyörää ja ajoi sen seinään. Alkujärkytyksestä selvittyään Abarth korjasi pyörän. Piirtämisen lisäksi hän huomasi olevansa kätevä myös käsistään. Pyörän korjaamisesta innostuneena Karl Alberto vietti vapaa-aikansa wieniläisellä Degan korjaamolla, joka valmisti polku- ja moottoripyörien erikoisosia.
Petetystä kokelaasta Euroopan mestariksi
Koulusta valmistuttuaan Abarth meni töihin MT-merkkisiä moottoripyöriä valmistaneen itävaltalaisen Motor Thun tehtaan kilpaosastolle. Ensimmäisen oman pyöränsä Karl rakensi 19-vuotiaana tehtaalla lojuneista ylimääräisiksi jääneistä osista. Hänen varsinainen työnsä Motor Thunilla oli tehtaan kilpatallin pyörien viimeistely ja valmistaminen kilpailuihin.
Vuonna 1928 Karl Abarthille tarjoutui tilaisuus näyttää kykynsä yhden tallin kilpakuljettajan sairastuttua juuri ennen kisaviikonloppua. Muiden kilpakuljettajien harmiksi Abarth kellotti taululle harjoituksissa kaksi nopeinta kierrosta ja pääsi starttaamaan kisaan paalupaikalta. Itse kilpailussa Abarth joutui tyytymään varapyörään ja kisa päättyi tekniseen keskeytykseen. Karl Abarth epäili, että varsinaiset kisakuskit sabotoivat hänen pyöräänsä. Vihoissaan Abarth päätti jättää työnsä ja käveli saman tien ulos Motor Thunilta.
Nälkä päästä kiertämään kilparatoja oli kuitenkin syttynyt. Karl Abarth osti käytetyn James Cycle brittipyörän, jonka hän purki osiin. Sitten hän kevensi kaikki mahdolliset osat ja korvasi heikot osat itse valmistamillaan kevyemmillä ja kestävämmillä osilla. Abarth voitti rakentamallaan pyörällä ensimmäisen kilpailunsa 29.7.1928 Salzburgissa. Suoritus oli ällistyttävä, sillä Abarthin ensimmäisen voiton takana ei ollut tehdastiimiä tai edes mekaanikkojen tukea. Karl Abarth teki kaiken yksin.
Vuotta myöhemmin Abarth rakensi ensimmäisen kokonaan itse suunnittelemansa moottoripyörän, jonka hän nimesi sukunimensä mukaisesti Abarthiksi. Viisi vuotta myöhemmin Abarth oli kilpamoottoripyöräilyssä viisinkertainen Euroopan mestari.
Abarth on nopeampi kuin pikajuna
Vuonna 1933 Abarth joutui vakavaan onnettomuuteen kisatessaan Linzissä Itävallassa. Onnettomuuden seurauksena Karl päätti jättää kaksipyöräisten kilparadat ja rakentaa sivuvaunullisen moottoripyörän kisatakseen maailmankuulua junaa Orient Expressiä vastaan 1300km matkan Wienistä Belgian Ostendiin. Hänen ensimmäinen yrityksensä vuonna 1934 epäonnistui pyörään iskeneen sähkövian takia ja Abarth jäi toiseksi 15 minutin erolla Orient Expressiin. Seuraava yritys viikkoa myöhemmin tuotti tulosta ja Abarth voitti idän pikajunan 20 minuutin erolla.
Voitto Orient Express -junasta ei jäänyt Abarthin viimeiseksi, vaan vuodet 1934-1938 hän ajoi sivuvaunuluokissa kilpaa. Abarth keräsi useita voittoa erikoisen joustavan sivuvaununsa ansiosta.
Vuonna 1934 Karl Abarth meni naimisiin Porschen autotehtaan perustajiin kuuluneen Anton Pïechin sihteerin kanssa. Pïech oli Dr. Ferdinand Porschen tyttären Louise Porschen aviomies. Tästä yhteydestä Karl Abarthille oli myöhemmin suurta hyötyä.
Vuonna 1939 Abarth koki toisen, edellistä vakavamman onnettomuuden kisatessaan Jugoslaviassa. Onnettomuuden johdosta Abarth joutui kuntouttamaan itseään jugoslavialaisessa sairaalassa vuoden ajan. Päästyään sairaalasta Abarth päätti jättää kilparadat lopullisesti. Hän jäi Jugoslaviaan ja työskenteli sodan ajan Ignaz Voin pajalla Ljubljanassa kehittäen hiilikaasukäyttöistä polttomoottoria. Suomalaisilla häkäpönttöautoilla ja Abarthilla on siis jotakin yhteistä.
Porsche 360 Cisitalia
Sodan jälkeen Abarth muutti Italiaan ja vaihtoi saksalaisperäisen Karl nimensä italialaiseksi Carloksi. Abarth otti Italian kansalaisuuden, joka hänelle myönnettiin, sillä äitinsä puolelta Abarth oli italialainen. Ensi töikseen Italiassa Abarth uudisti yhteytensä vanhoihin ystäviinsä Porschen suvussa ja aloitti työn Porschen design studion Italian edustajana.
Italialaistunut Carlo Abarth käänsi katseensa kilpa-autoiluun ja pyysi legendaarista italialaista kilpa-ajajaa Tazio Nuvolaria esittelemään itsensä jalkapalloilija-liikemiehelle Piero Dusiolle. Juventus jalkapalloseuran presidentti Dusio oli oman, vammautumisen takia lyhyeksi jääneen, jalkapallouransa jälkeen menestynyt liike-elämässä ja perustanut Cisitalia kilpa-autotallin. Cisitalia oli niittänyt menestystä kilparadoilla vuodesta 1946 lähtien Cisitalia D46 autollaan.
Piero Dusio antoi Carlo Abarthille ja entiselle Porschen insinöörille Rudolf Hrushkalle tehtäväksi rakentaa vallankumouksellinen Formula 1 kilpauton yhteistyössä Dr. Ferdinand Porschen kanssa. Suunnittelutyön tuloksena syntyi Porsche 360 Cisitalia konsepti. Autossa oli keskelle autoa sijoitettu moottori, kaksivaiheinen remmiahdin ja 1493cc 12-sylinterinen bokserikone, joka tuotti reilusti yli 300 hevosvoimaa.
Ikävä kyllä Cisitalia 360 oli teknisesti niin monimutkainen, että Dusiolta saatu rahoitus kuivui kokoon ja vuonna 1949 Cisitalia ajautui selvitystilaan. Konkurssiin oli toinenkin syy. Auton suunnitelun ajan Dr. Ferdinand Porsche istui kaltereiden takana Ranskan viranomaisten syytettyä häntä yhteistyöstä natsien kanssa. Projektissa mukana ollut Dr. Ferdinand Porschen poika Ferry Porsche käytti ison osan Abarthin johtamaa Cisitalia projektia varten kerätyistä rahoista maksaakseen Ranskan valtiolle takuurahat isänsä vapautumista vastaan.
Piero Dusio pakeni talousvaikeuksiaan lopulta Argentiinaan ja vei kilpa-auton prototyypin mukanaan ennen kuin se ehti osallistua ensimmäiseenkään kilpailuun. Nykyään auto kuuluu Porschen museon kokoelmiin.
Missiona urheilu- ja kilpa-autojen virittäminen
Carlo Abarth ei saanut työstään Cisitalialla korvaukseksi lopulta mitään muuta kuin hänen valvonnassaan valmistuneet kaksi 204 Spideria, kaksi keskeneräistä autoa ja yhden D42 kilpa-auton, sekä sekalaisen kasan osia puisissa laatikoissaan. Osien joukossa oli aseen piipusta inspiraationsa saanut Giovanni Savonuzzin suunnittelema pakoputki, jonka varaan Abarthin menestys myöhemmin perustui.
Yhdessä toisen entisen kilpa-ajajan Guido Scagliarinin kanssa Carlo Abarth perusti 31.3.1949 Abarth & C. Srl nimisen yrityksen. Uuden yrityksen logoksi tuli Carlon syntymämerkki skorpioni.
Abarth & C. SrL:n missio oli:
Autojen valmistus, urheilu- ja kilpa-autoja täydentävien viristysosien tuotanto, urheilu- ja kilpa-autojen parantaminen ja virittäminen, huoltopalvelut, massatuotantokoneiden valmistus, välityspalvelut ja kilpa-autojen polttoaineiden myynti.
Pelastamiensa autojen ja osien pohjalle Carlo Abarth perusti oman Squadra Abarth -kilpatallinsa. Itsekin entisenä kilpa-ajajana Abarth onnistui saamaan kuskeiksiin kuuluisia kuljettajia, kuten Tazio Nuvolari, Bonetto, Cortese ja Duberti.
Skorpionin legenda saa alkunsa
Vuonna 1949 ajetussa 16. Mille Migliassa Abarth & C. laittoi lähtöviivalle neljä Cisitalia-Abarth 204 autoa. Yhtä niistä ajoi Abarthin toinen perustaja Guido Scagliarini itse. Autoissa oli Fiatin 1089cc moottori, joka 6000 kierroksella minuutissa tuotti 83 hevosvoiman tehon. Se oli riittävästi vauhdittamaan 510 kiloa painanutta roadsterkorista kilpa-autoa. Mille Miglian maalissa Guido Scagliarini oli luokassaan toinen ja kokonaiskilpailussa viides.
Seuraavana vuonna Abarthin talli otti ensimmäisen voittonsa. Huhtikuun kymmenentenä päivänä 1950 Tazio Nuvolari istui Cisitalia-Abarth 204 auton ratin taakse ja voitti ylös vuoren rinnettä ajetun Palermo-Monte Pellegrino -kilpailun. Voitto jäi lopulta Nuvolarin viimeiseksi, sillä terveysongelmien takia hän joutui tämän jälkeen vetäytymään autourheilusta.
Jotain autourheilun maailmassa kuitenkin muuttui tuona huhtikuisena päivänä 67 vuotta sitten. Skorpioni-merkki oli pian koko kilpa-autoilua rakastavan maailman huulilla.
Kuvat: Fiat Abarth Press, Flickr.com
Teksti: Kai Lappalainen
