Abarthin tavaramerkin synty
Kilpa-autoilua rahoittaakseen Carlo Abarth käytti tietämystään moottoripyörien virittämisessä hyödykseen ja kehitti Cisitalialta mukaan ottamansa Giovanni Savonuzzin innovatiivisen pakoputken pohjalta kokonaan uuden tyyppisen pakosarjan massatuotantoa varten. Siinä oli keskiputki, jonka ympärillä äänenvaimentimena lateraalisia lasikuidusta tehtyjä kanavia perinteisen kalvorakenteen sijaan. Uusi vaimennin hengitti edeltäjiään paremmin ja mukavana sivutuotteena se tuotti myös miellyttävän matalaa pakosoundia, josta osaltaan tuli Abarthin asiakkaiden keskuudessa haluttu tavaramerkki.
Pian Abarthilla suunniteltiin laaja sarja pakoputkia ja äänenvaimentimia, jotka virittetiin tarkasti parantamaan myynnissä olleiden automallien moottorien uloshengittämistä. Abarthilla aloitettiin myös omana aikanaan innovatiivinen markkinointikampanja, sillä kaikki Abarthin pakoputket maalattiin mattamustiksi ja päät dipattiin kromikylvyssä. Näin Abarthin pakosarjalla varustetut autot olivat kadulla erotettavista tavallisista perusmalleista jo kaukaa.
Abarthin sarjojen korkeasta hinnasta huolimatta (n. 4500 liiraa verrattuna vakio-osan n. 2000 liiraan), autoilijat janosivat Abarthin soundia ja mattamustaa vauhdista viestivää ilmettä. Ensimmäisen vuoden päätteeksi Abarthilla työskenteli jo 40 ihmistä ja firma oli myynyt 4500 pakosarjaa. Viisi vuotta myöhemmin myynti oli jo sadoissa tuhansissa. Ei ole ihme, että useat autonvalmistajat ottivat Abarthiin yhteyttä. Pian Abarth & C. valmisti kokonaisia pakosarjoja Alfa Romeolle, Maseratille, Ferrarille ja useille eri kilpatalleille.
Fiat Abarth 750 Zagato
Fiat 600 esiteltiin vuonna 1955 ja Abarth näki pienessä Fiatissa heti mahdollisuuden rakentaa pieni edullinen urheiluauto koko Italian autoilevalle kansalle. Abarth asensi Fiat 600 autoon 750cc moottorin ja lähes tuplasi auton tehon. Kori muotoiltiin Zagato korisarjalla urheilullisemmaksi ja näin syntyivät Fiat Abarth 750 Zagato ja Fiat Abarth 750 GT Zagato.
Fiat Abarth 750 Bertone
Kesäkuussa 1956 Abarth päätti, että pelkät voitot radoilla ja kaduilla ajetuissa kilpailuissa eivät enää riittäneet. Bertone suunnitteli Abarthille nopeusennätysten rikkomista varten korin Fiat Abarth 750 auton tekniikalle. Yhteistyössä Bertonen kanssa syntyneellä Fiat Bertone 750 autolla ajettiin 3743 kilometriä keskinopeudella 155km/h vuorokaudessa. Se oli luokassaan tuotantoautolle uusi ennätys. Myöhemmin Abarth rikkoi vielä 5000km, 10 000km ja 5000 mailin, sekä 48 tunnin ja 72 tunnin ennätykset.
Vuonna 1957 ajettiin 24. Mille Miglia autokilpailu. 750cc luokassa lähtöviivalle asettui 20 Abarth 750 autoa, joista 16 selvisi maaliin ja Abartheilla valloitettiin kolme ensimmäistä sijaa. Menestyksen siivittämänä saksalainen kuuluisa moottoriurheilulehti Das Auto Moto Und Sport pyhitti lehtensä 15. numeron kannen Abarth 750 autolle.
Sana Abarthin menestyksestä levisi nopeasti ympäri maailman. Vuonna 1958 Franklin Delano Roosevelt Jr, Amerikan 32. presidentin poika, kiirehti Italiaan allekirjoittamaan Abarthin kanssa yksinoikeuden edustaa Abarthin autoja Amerikassa.
Harrastajaystävällisiä viritysosia italialaisiin autoihin
Harrastajille Abarth valmisti erilaisia viritysosia itse asennettavaksi, kuten tehokkaampia vesipumppuja ja rattipylvääseen asennettavan vaihteensiirtiminen. Abarth myi tee-se-itse miehille myös kokonaisia suuressa puulaatikossa toimitettuja virityssarjoja, joilla kuka tahansa saattoi rakentaa kotitallissaan vakio Fiatistansa Abarthin.
Abarthin täydelliset virityssarjat olivat kalliita. Esittelyvuonna 1955 Fiatin uusi 600 perusmallli maksoi 590 000 liiraa ja Abarthin himoittu puulaatikko 250 000 liiraa, eli lähes puolet uuden auton hinnasta. Mutta sai laatikon ostanut liiroilleen myös vastinetta. Puukannen alta löytyi kaikki tarvittava: Abarthin kampiakseli, nokka-akseli, männät, männänrenkaat, imusarja, pakosarja, venttiilit, tehokkaampi jäähdytin, kaikki tiivisteet, kaasutin, pakoputki, kaikki tarvittavat liittimet, letkut ja putket, työkalut, öljy, Abarthin merkit ja tarkat ohjeet karvalakki Fiatin konvertoimiseksi Abarth Fiatiksi.
Täydellisen virityssarjan asentamisessa oli paljon työtä, joten Abarthin virityslaatikkojen ympärille eri puolille Italiaa syntyi pieniä viritypajoja. Pajoissa virityssarjat asennettiin asiakkaiden vakio-Fiateihin, jotta auton omistaja ei enää liikenteessä jäisi muiden jalkoihin ja pääsisi nauttimaan Abarthin kuuluisasta pakosoundista.
Abarthin mestariteos
Vuosi 1958 oli muutenkin Abarthille merkittävä, sillä silloin syntyi hänen voittamaton mestariteoksensa. Fiat ensiesitteli uuden Fiat 500 mallin. Fiat 500 oli Dante Giacosan suunnittelema yksinkertainen auto, jonka tuotantokustannukset olivat matalat. Carlo Abarth rakensi Fiat 500 mallista legendaarisen Fiat 500 Abarth auton.
Vaikka Abarthin virittämän Fiat 500 auton kori jäi ulkoisesti lähes samanlaiseksi kuin perusmallin kori, 479cc moottorin puristussuhdetta nostettiin reilusti 6.55:1 suhteesta 10.5:1 suhteeseen. Polttoaineen saanti korkeillakin kierroksilla varmistettiin asentamalla autoon italialaisen Weberin 26 IMB kaasutin ja imusarjan virtausta paranneltiin. Autoon asennettiin Abarthin valmistama pakosarja ja pakoputkisto. Näillä muutoksilla pienen Fiatin teho kaksinkertaistui 13 hevosvoimasta 26 hevosvoimaan. Ensimmäiset valmistuneet autot lähetettiin saman tien Monzaan testattavaksi.
Pieni, mutta pippurinen
Seitsemän päivää ja seitsemän yötä autoilla kierrettiin Monzan rataa ja tehtiin historiaa: Fiat 500 Abarth autolla ajettiin 18186 kilometriä keskinopeudella 108 km/h ja rikottiin kuusi kansainvälistä ennätystä. Monzassa Carlo Abarth todisti koko autoilevalle maailmalle, että pieni kaupunkiauto voi olla nopean ja luotettavan kilpa-auton perustana. Pian Abarthin luomaa uutta autoluokkaa kuvaamaan syntyi uuri termi: small but wicked, pieni mutta pippurinen.
Abarthin menestys ei jäänyt huomaamatta Fiatin johdossakaan. Fiat lupasi palkita Abarthin taloudellisesti menestyksestä kilparadoilla ja Abarthin virittämillä Fiateilla tehdyistä ennätyksistä. Yhteistyötä Fiatin kanssa syvennettiin muillakin rintamilla.
Koska Abarthit olivat kilpa-autoiksi edullisia ja sellaisen saattoi rakentaa itsekin, kasvoi Abarth-harrastajien ja niillä kilpailleiden kuljettajien lukumäärän nopeasti. Yksityiskuljettajakin saattoi kilpailla rinta rinnan tehdastiimin kanssa ja rikkoa ennätyksiä.
Tarjoilija, kuppi Abarthia, kiitos!
Kuusikymmentäluku oli skorpionin kulta-aikaa. Italian kahviloissa asiakkaat tilasivat tarjoilijalta Abarth kahvia halutessaan voimakasta kahvia. Abarthista tuli kaikkien tuntema käsite, joka merkitsi tehoa, nopeutta ja kisavoittoja.
1960 Fiat 600D:ssä oli 767cc nelisylinterin moottori, joka tuotti vaatimattomat 29 hevosvoimaa. Abarth porasi lohkon avarammaksi, stroukkasi moottorin 847cc kokoon, ja rakensi moottorista 57 hevosvoimaa tuottaneen version. Pienen Abarth Fiatin huippunopeus kasvoi 140 kilometriin tunnissa, joka vuonna 1960 oli kaksi kertaa suuremmallekin autolle hyvä saavutus.
Fiat Abarth 850 Turismo Competizione
Abarth brändäsi uuden mallinsa stroukatun moottorikoon mukaan Abarth 850 TC:ksi (Turismo Competizione) ja ilmoitti auton Touring Competition luokan kilpailuihin. Uusittujen luokkasääntöjen johdosta Abarthin täytyi kuitenkin ennen lähtöviivalle pääsyä rakentaa autosta 1000 luokitteluautoa vuoden 1960 loppuun mennessä. Haaste oli suuri, mutta viime hetkellä Abarth pääsi tavoitteeseen ja tie kilparadoille oli avoin.
Myös Abarth 850 TC:tä myytiin puulaatikkoon pakattuna rakennussarjana. Sarja sisälsi Abarthin poraaman lohkon, kampiakselin, suuremmat männät, kammet, jyrkemmän nokka-akselin, Solex 32 PBIC kaasuttimen, pakosarjan ja -putkiston ja tietysti kaikki tarvittavat pikkuosat ja työkalut sarjan asentamiseksi vakio Fiatiin. Abarth 850 TC:n kuuluisa vakiota suurempi jäähdytin oli lisäoptio, kuten myös tehokkaammat jarrut ja suuremmat vanteet.
Kuka tahansa saattoi ostaa ja asentaa Abarthin virityssarjan, mutta Abarthin tehtaalla valmistetuissa autoissa oli myös vahvistetut jouset, levyjarrut edessä, suurempi jäähdytin, Abarthin ratti ja uudelleen suunnitellut saranat takana konepellissä, jotka pitivät konepellin pystyasennossa. Sen uskottiin yleisesti parantavan moottorin jäähdytystä, mutta todellisuudessa ratkaisu paransi auton aerodynaamisia ominaisuuksia ja takapään pitoa.
Le Mans voitto ensiyrittämällä
Kilparadoilla Abarth 850TC autoilla ajettiin lukuisia voittoja. Auto voitti oman luokkansa Le Mansin 24 tunnin kilpailussa kesäkuussa 1961. European Touring Car Championship -sarja Abartheilla voitettiin vuosina ’65, ’66 ja ’67 ja Abarth sai sarjassa peräti viisi perättäistä valmistajien mestaruutta. Kun 57 hevosvoimaisella 850 TC autolla voitettiin uuvuttava 500km kestävyysajo Nürburgringillä vuonna 1963, radan nimi kaiverrettiin 850 TC:n konepeittoon auton saavutuksesta muistuttamaan.
Vuoden 1962 maailmanmestaruuskilpailussa Circuito del Gardan radalla ainoa kilpaileva autonvalmistaja vetäytyi viime hetkellä kilpailusta ja jätti Abarthit taistelemaan mestaruudesta keskenään.
Abarth laajensi yhteistyötä autonvalmistajien kanssa solmien sopimuksen Simcan kanssa. Sopimuksen tuloksena syntyi Simca 1000, jota valmistettiin aina vuoteen 1978 asti, sekä Simca 1300, jossa oli Abarthin virittämä nelisylinterinen 1300cc twim-cam moottori, josta otettiin 140 hevosvoimaa.
Abarthin voitonjanoa menestys ei sammuttanut, vaan lisää oli tulossa. Siitä voit lukea sarjan seuraavassa osassa.
Kuvat: Fiat Abarth Press, Flickr.com
Teksti: Kai Lappalainen
