> Lue myös nämä: Skorpionin tarinan ensimmäinen ja toinen osa.
Fiat Abarthin aggressiiviset pedot
Abarth uskoi, että pienestä 500 mallista saisi vielä enemmänkin irti ja esitteli autosta vuonna 1963 Abarth 595 version. Abarth 595:ssa oli suurempi 595cc moottori, Solexin uusi C28 PBJ kaasutin ja paremmin virrannut imusarja. Moottorin teho nousi 27 hevosvoimaan ja huippunopeus kasvoi 120 km/h paremmalle puolelle. Seuraava vuonna esiteltiin vielä tehokkaampi Abarth 595 SS malli, jonka koneesta otettiin 32 hevosvoimaa ja huippunopeus nousi jo yli 130 kilometriin tunnissa.
Kaikista Fiatiin pohjautuvista urheiluautoista Fiat Abarth 696 SS ja SS assetto corsa kuvastavat ehkäpä parhaiden Carlo Abarthin filosofiaa autojen rakentajana ja virittäjänä. Ulkoisia selkeitä muutoksia ovat vain levitetyt lokasuojien kaaret, mutta pinnan alla on tapahtunut paljon. Autojen 49 hevosvoimainen 695cc kaksisylinterinen moottori kiertää korkealta jyrkemmän nokka-akselin säestämänä. Sylinterinkannet ovat Abarthin omaa tuotantoa, pakokanavat portattu ja pakosarja mattamustaa Abarthin tavaramerkkiä. Vahvistetut jouset ja pystyyn lukittu moottoriluukku takana pitävät pienen Fiatin kurveissa tiukasti tien pinnassa. 695 SS malleja valmistui noin tuhat kappaletta, joista tiettävästi vain noin 150 yksilöä on jäljellä.
Nykyautojen teholukemiin verrattuna saattaa tuntua, ettei 49 hevosvoimaisella autolla voi pysyä edes liikenteen tahdissa mukana. Mutta 1,84m akseliväli ja toimiva alusta yhdistettynä vain 500 kiloa painaneeseen koriin takaavat sen, että pienen, mutta pippurisen Abarthin perässä pysyäkseen on tehtävä tosissaan töitä uudella kaupunki-GTI:llä.
Abarth kehitti eteenpäin myös muita mallejaan. Vuonna 1964 esiteltiin lehdistön aggressiiviseksi pedoksi ristimä Abarth 1600 OT (Omologata Turismo). Auto oli menestyksekkään 850TC mallin seuraaja. 1600OT:n 1,6 litraisesta koneesta otettiin 155 hevosvoimaa ja sen huippunopeus oli 210 km/h. Auto kiihtyi nollasta sataan 7,2 sekunnissa. Tulos oli 1960-luvun katuautolle huikea.
Abarth menestyksensä huipulla
Vuonna 1965 skorpionin logolla varustetut autot murskasivat kilpailijansa omissa luokissaan. Abarth kuljettajat ajoivat lähes 900 voittoa eri kilpailuissa ja sarjoissa. Menestyksellä oli kuitenkin hintansa. Täyteen ahdettu kilpakalenteri ja jatkuvasti kohonneet kustannukset merkitsivät sitä, että harrastajat ja yksityistallit eivät enää pysyneet kilpailussa mukana.
Abart 850TC Corsa maksoi vielä toukokuussa 1965 puolitoista miljoonaa liiraa, mutta Abarthin päätös varustaa kaikki myytävät autot kaikella tehdastallin tekniikalla merkitsi hintalapun kohoamista lähes miljoonalla liiralla vielä saman vuoden syksynä. Päätös syntyi yksityisten kilpa-ajajien kritisoitua Abarthia siitä, ettei heitä kohdeltu samalla tavalla kuin tehdastallia. Päätöksen seurauksena moni harrastaja ja talli joutui kuitenkin jättämään leikin kesken.
Carlo Abarth ei ollut valmis eläkkeelle
Vuonna 1965 Carlo Abarth halusi rikkoa lisää nopeusennätyksiä. Sopivaa kuljettajaa ei kuitenkaan löytynyt, joten Abarth joutui itse laihdutuskuurille. Laihdutuskuurinsa aikana Abarth söi vain omenoita ja pihvejä ja 30 kiloa kevyempänä mahtui lopulta yksipaikkaiseen Fiat Abarth 1000 kilpa-autoon. 20.10.1965 hän paransi Monzan radalla varttimailin ja 500m luokkaennätyksiä. Seuraavana päivänä hän teki saman luokkaa ylempänä 2000cc tekniikalla. Ennätykset rikkoessaan Abarth oli jo 57-vuotias, joten saavutus oli merkittävä.
Menestys jatkui myös 1960-luvun loppupuolella siitäkin huolimatta, että kilpailujen järjestäjät ja kattojärjestöt yrittivät keksiä keinoja Abarthien valtakauden päättämiseksi. Abarth kuitenkin esitteli uusia autoja, kuten Fiat Abarth 1300 OT, Fiat Abarth 1000 SP ja Fiat Abarth 2000 Sport Spider, jotka osoittautuivat nekin menestyksiksi.
Abarth osaksi Fiatia
1970-luvulle tultaessa voitokkaan maineen ylläpitäminen kävi aina vain kalliimmaksi ja vaikeammaksi. Abarthin johto oli enemmän kiinnostunut kisojen voittamisesta kuin taloudellisen voiton tekemisestä ja niinpä elokuussa 1971 Fiat osti Abarthin itselleen. Viimeinen auto, jota Carlo itse oli suunnittelemassa oli Autobianchi A112 Abarth, joka pärjäsi hyvin rallisarjoissa ja pysyi tuotannossa aina vuoteen 1986 asti.
Fiat Abarth 131 Rally
Fiat järjesti Abarthin liiketoiminnot uudelleen tukemaan autonvalmistajan osallistumista rallin MM sarjaan. Menestystä tuli mestaruuksien muodossa vuosina 1973-1975. Vuoden 1974 Portugalin rallissa 124 Abarth Rally autoilla otettiin historiallinen kolmoisvoitto. Korkeimmalle korokkeelle tuolloin nousi Markku Alen.
Vuonna 1976 oli Fiat Abarth 131 Rally -auton vuoro, jolla ajettiin heti voittoon Elba Island rallissa ja Suomen MM-rallissa Jyväskylässä. Autolla kierrettiin rallin MM-sarjaa aina vuoteen 1981 asti, jolloin plakkarissa oli kolme valmistajien MM-sarjan voittoa. Markku Alen voitti Abarth 131:llä viisi kertaa ja Timo Salonen kerran Kanadan MM-rallissa. Alenin viidestä voitosta peräti neljä tuli Suomen MM-ralleissa.
Carlo Abarth 1908-1979
Carlo Abarth sairastui vuonna 1979 ja kuoli samana vuonna 23. lokakuuta 71 vuoden ikäisenä skorpionin tähtimerkin alla. Abarth jätti perinnökseen 10 itse ajamaansa maailmanennätystä, 133 kansainvälistä ennätystä ja yli 10 000 voittoa kilparadoilla.
Abarth brändin hiipuminen
Abarth nimi eli vielä 1980-luvun puolelle asti, jolloin rallin MM-sarjaa hallittiin Lancialla. Vuonna 1983 esitelty Fiat Strada Abarth 130 TC osoittautui myyntimenestykseksi. Auto oli varusteltu 2,0 litraisella kahdella nokka-akselilla varustetulla tuplakaasuttimisella koneella, joka tuotti mukavat 130 hevosvoimaa.
Ikävä kyllä Abarthin loistava brändi himmeni 1990-luvulle tultaessa. Lopulta kyse oli enää markkinointitarkoituksessa Fiatin erikoismallien kylkeen liimatuista tarroista ja merkeistä, eikä todellisesta autojen virittämisestä.
Skorpionin paluu
Vuonna 2007 Fiatilla tehtiin menestykseksi osoittautunut päätös elvyttää Fiat 500 ja Abarth brändi. Abarth & C SpA perustettiin uudelleen Turinissa, jonne Abarthille valmistuivat omat toimitilat. Abarthin kilpa-autoilu, suunnittelu ja valmistusosasto, sekä Abarthin kilpatalli toimivat nyt 23 000 neliöisessä rakennuksessa, jossa työskentelee yli 100 työntekijää.
Ensimmäisenä uutena Abarthina esiteltiin Grande Punto Abarth S2000 ralliauto, joka voitti heti ensimmäisen kilpailunsa Intercontinental Rally Challengen. Ralliauton esittelyn jälkeen vuorossa olivat Abarthin siviililiikenteeseen virittämät Abarth Grande Punto ja Abarth 500.
Grande Punto Abarth S2000 autolla kilpaili muuten F1-sapattinsa aikana myös muuan Kimi Räikkönen. Huippukuljettajien kanssa mielellään sopimuksia allekirjoittanut Carlo Abarth olisi varmaankin ollut Kimin autovalinnasta mielissään.
Auto tykkää, kun sillä ajetaan
Alkuperäiset tehtaalla rakennetut Abarthit ovat nykyään haluttuja keräilykohteita. Puulaatikossa toimitetuista virityssarjoista johtuen alkuperäisen auton tunnistaminen on kuitenkin haastava tehtävä. Toisaalta Carlo Abarthin autonvirittämisen filosofiaan kuului se, että Abarthin piti olla jokaisen kotitallissa Fiateja virittäneen ulottuvilla. Siinä mielessä jokainen Abarth on aito Abarth.
Abarthit suunniteltiin kestämään kilpa-autoilun rankat vaatimukset. Useimmilla niistä on myös takanaan värikäs historia ja matkan varrella syntyneitä kolhuja. Abarthista jos jostain voi sanoa, että auto on tehty ajettavaksi kovaa. Kilpakäytössä Abartheja toivoisi näkevänsä vielä tulevaisuudessakin.
Jaakko Parantaista mukaillen:
Abarth tykkää, kun sillä ajetaan. Kovaa.
Kuvat: Fiat Abarth Press, Flickr.com
Teksti: Kai Lappalainen
