Chevrolet Corvairin tarina – takamoottorinen ruumisarkku vai väärinymmärretty jenkkiklassikko?
Kuplavolkkarin kilpailijasta oikeustaistelun keskipisteeksi
Chevrolet Corvairista tuli koko Amerikan puheenaihe suuryrityksiä vastustaneen ja kuluttajien oikeuksia ajaneen vasemmistolaisen lakimiehen Ralph Naderin julkaistua kirjan Unsafe at Any Speed (Vaarallinen kaikissa nopeuksissa).
Yhä edelleen Corvairin mallinimi nostetaan esiin, kun lehtien sivuilla ja verkon keskustelupalstalla luetellaan kaikkien aikojen vaarallisimpia ajoneuvoja. Onpa automalli suomalaisessa nettilehdessä julistettu takamoottoriseksi ruumisarkuksi ja automaailman suureksi flopiksikin. Totuus on harvoin näin mustavalkoinen. Eikä se ole sitä Corvairinkaan kohdalla.
Chevrolet esitteli Corvairin vuonna 1959 edessä siintäneen uuden uljaan vuosikymmen ensimmäisen mallistonsa radikaalisti erilaiseksi yllättäjäksi. Corvairin avulla General Motorsin tavoitteena oli vallata markkinaosuus suosiotaan kasvattaneiden pienikokoisten ja taloudellisten economy-luokan ajoneuvojen myynnistä.
Tavoitteen saavuttamiseksi Chevroletin suunnitteluosastolla katseet käännettiin etenkin maailmanvalloituksen aloittaneen Volkswagenin suuntaan. 1960-luvulle tultaessa kuplavolkkarin ja T1 Transporterin suosio kasvoi Pohjois-Amerikassa nopeasti erityisesti nokkelan mainoskampanjan ja vastakulttuuriin asettumisen seurauksena.
Chevrolet Corvair suunniteltiin amerikkalaiseksi kansanautoksi ja kuplavolkkarin maailmanvalloituksen pysäyttäjäksi. Perusperiaate vastasi Volkswagenia; taakse asennettu ilmajäähdytteinen bokserimoottori ja heiluriakselilla toteutettu takajousitus. Siihen suurimmat yhtäläisyydet jäivätkin.
Epätavallinen amerikkalainen auto
Amerikkalaiseksi autoksi Corvairin ajo-ominaisuudet olivat epätavalliset. Takapainoinen auto hitaalla ohjauksella oli jotain muuta, kuin mihin amerikkalaiset autoilijat olivat painavien etumoottoristen autojensa ratissa tottuneet. Hitaan ohjauksen seurauksena Corvairin suuntavakaavuudessa suurilla nopeuksilla ja käyttäytymisessä ääritilanteissa oli parantamisen varaa.
Ilmajäähdytteinen moottori tarvitsee myös eri tavalla huolenpitoa kuin perinteinen vesijäähdytteinen V-moottori. Jäähdytysjärjestelmän on oltava täysin ilmatiivis ja lämmönsiirrosta vastaava öljy vaihdettava riittävän usein, jotta moottori toimisi oikein. Tätä kaikki Corvairin omistajat eivät muistaneet tai jaksaneet hoitaa, joten autoja syttyi ylikuumenemisen johdosta tuleen.
Juuri näihin seikkoihin Ralp Nader kiinnitti huomiota onnettomuusraportteja lukiessaan ja huomasi elämänsä mahdollisuuden haastaa vihaamansa suuryritys General Motors oikeuteen.
Corvairilla Naderin projektissa oli lopulta vain sivurooli. Nader ei koskaan väittänyt Corvairia historian vaarallisimmaksi amerikkalaiseksi autoksi, niin kuin välillä kuulee sanottavan. Corvair vain sattui sopimaan hänen tavoitteisiinsa.
Vaarallinen kaikissa nopeuksissa?
Kirjassaan Unsafe at Any Speed Ralph Nader teki selväksi, että Corvair kierähtää katolleen missä nopeudessa tahansa vaarallisesta jousitusratkaisustaan johtuen. Nader muistutti lukijoitaan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja tuleen syttyneiden Corvairien omistajien kokemista kauhunhetkistä.
Naderin mukaan General Motors oli kiinnostunut vain vain tuotantokustannusten minimoinnista ja voittojensa maksimoinnista. Näiden tavoitteiden eteen GM ja muut suuryritykset olivat Naderin mukaan valmiita tekemään mitä tahansa amerikkalaisen kuluttajan turvallisuuden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
Tappoiko Naderin kirja Corvairin?
Kirjan julkaisua seurasi koko Amerikkaa puhuttanut mediakohu ja Ralph Nader kutsuttiin kuultavaksi kongressiin. Prosessin seurauksena autonvalmistajia velvoitettiin kiinnittämään suunnittelussa enemmän huomiota kuljettajan ja matkustajien turvallisuuteen.
Useissa artikkeleissa Naderin kirjan ja sen julkaisua seuranneen oikeusprosessin sanotaan tuhonneen Corvairin. Tämän artikkelin lopussa videolla Corvairiaan esittelevä koomikko Jay Leno on toista mieltä ja mielestäni hän on oikeassa.
Naderin kirja ja auton saama julkisuus pakotti Chevroletin korjaamaan Corvairin ongelmat ja tämä pikemminkin piti automallin hengissä aina 1960-luvun loppuun asti. Corvairin valmistuksen loppuminen ei ollut kiinni auton alustan vaarallisesta käytöksestä, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ilmajäähdytetty moottoritekniikka henkilöauton voimanlähteenä tuli kehityskaarensa loppupäähän.
Chevrolet Corvair raivasi tietä Ford Mustangille
Toinen syy Corvairin toisen sukupolven valmistamiselle oli Ford Mustang. Ironista kyllä, Chevrolet Corvair on oikeastaan yksi syy sille, miksi Ford Mustang syntyi ja miksi siitä tuli niin suuri menestys.
Corvairin Monza coupe 900-varustetasolla herätti ihastusta ja raivasi tietä edullisille urheilullisille autoille. Erillisistuimilla, nelivaihteisella lattiamanuaalilla ja virtaviivaisella ulkonäöllä viimeistelty Monza sopi omasta sporttisesta autosta haaveilleen nuorison budjettiin, vaikka outo moottoritekniikka mietityttikin.
Ford kehitti Corvair Monzan ideaa pidemmälle, teki Mustangillaan alkuperäistä ideaa paremmin Amerikkaan sopivan – ja räjäytti villihevosellaan pankin. Kilpaileville merkeille tuli kiire.
Chevroletin johdossa huomattiin pian, ettei Corvair pystyisi kilpailemaan Mustangia vastaan edullista autoa ostavien dollareista. Mutta koska parempaakaan kilpailijaa Mustangille ei ollut GM:n automallien joukossa tarjolla, Corvairin kehittämisellä pelattiin lisäaikaa Chevroletin oman poniauton Camaron suunnittelutyölle.
Corvair pysyi tuotannossa 1960-luvun loppuun saakka
Corvairin hinta General Motorsin jälleenmyyjien marmoritiskeillä pysyi koko auton tuotantokauden ajan alhaisena siitäkin huolimatta, että taloudellisesti malli ei ollut Chevroletille mikään menestys. General Motors tahkoi 1960-luvun puolivälissä laajalla ja onnistuneella mallistollaan rahaa, joten Corvairia voitiin kehittää ja pitää tuotannossa auton korkeista tuotantokustannuksista huolimatta.
Corvairin tarina päättyi vasta mallivuoteen 1969, eli vaikeuksistaan ja vastustajistaan huolimatta Corvair pysyi Chevroletin mallistossa varsin pitkään. Vuosikymmenen aikana Corvaireja myytiin yli 1,8 mijoonaa kappaletta.
Jay Lenon Corvairin kyydissä Kaliforniassa
Jay Lenon videolla esittelemä Corvair on parannettu toisen sukupolven versio ja samalla Corsa-malli, jossa on turboahdettu aluumiinilohkoinen kuusisylinterin ilmajäähdytetty bokserimoottori. Corsan 164cid (2.7L) moottorista irtoaa 180 hevosvoimaa, joten kevyellä 60-luvun Corvairilla ei nykyliikenteessäkään jää jalkoihin.
Coupe korimallin lisäksi Chevrolet tarjosi Corvairia avona, sedanina, farmarina, pickupina ja erilaisina pakettiautoversioina. Chevroletin hovivirittäjä Yenko valmisti autosta Stinger-mallinimellä omaa suorituskykyisempää versiotaan.
Lenon kokoelmasta löytyy Corvair Corsa coupen lisäksi sekä pickup Corvair että Yenkon Stinger, joten herran voinee sanoa olevan todellinen Corvair-fani.
Chevrolet Corvair Suomessa
Chevrolet Corvair oli esillä Helsingin messuhallissa keväällä 1960 järjestetyssä autonäyttelyssä ja päätyi näyttelystä tehdylle Autoparaati-filmillekin. Kotimaan lehdistössä Corvairista oli kohuttu jo etukäteen, sillä toimittajat uskoivat siitä tulevan Suomen teille ja ilmastoon sopivan kohtuuhintaisen amerikkalaisen auton.
Hinnaltaan Corvair olikin Chevroletin henkilöautomalleista edullisin, mutta suomalaisille autonostajille silti kallis. Hintalappu nousi lopulta samaan ylempään keskiluokkaan arvostetun Mercedes-Benz W111-sarjan ja futuristisen Citroën DS:n kanssa. Corvair jäi Suomessa harvinaiseksi autoksi. Harrasteautona se on sitäkin hienompi ja vielä toistaiseksi järkevän hintainenkin vaikkapa itse Atlantin takaa uitettuna.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Vanhat mainoskuvat: Chevrolet Pressroom
