Chevroletin legendaarisen Super Sportin synty
– 1961 Chevrolet Impala SS –
Muskeliauton esikuva – Super Sport with V8
Amerikkalaisen muskeliauton historiasta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja kuvattu dokumentteja. Usein historian ensimmäisen muskeliauton kunniakirja ojennetaan Pontiac GTO:lle. Joskus historiassa mennään kauemmas taakse 1950-luvulle ja esiin nostetaan Rambler Rebel tai joku muu pienikorinen auto tehokkaalla moottorilla.
Harvalle tulee mieleen 1961 Chevrolet Impala Super Sport 409cid V8-moottorilla. Syytä kuitenkin olisi, sillä Chevroletin Super Sport -projektin ensihedelmä Impala SS keräsi kaikkien suorituskykyä ja vauhtia rakastaneiden huomion heti, kun auto esiteltiin vuonna 1961.
1961 Chevrolet Impala Super Sport loi pohjan, jolle kaikki Chevroletin myöhempien vuosikymmenten menestyksekkäät SS-mallit on rakennettu. Super Sportin -projektin suunnittelufilosofiasta ammensivat inspiraationsa myös lukuisat muskeliautobuumin aikana valmistetut tehokkaat automallit.
Bill Mitchell ja Chevroletin uuden ajan alku
Joulukuussa 1958 Bill Mitchell korvasi eläkkeelle siirtyneen Harley Earlin General Motorsin suunniteluosaston johtajan pallilla. Mitchellin suunnittelufilosofia oli edeltäjäänsä verrattuna rohkeampi ja pelkistetympi, mutta silti hyvin linjassa GM:n uskollisten asiakkaiden maun kanssa. Kun Mitchell vuosia myöhemmin jäi itse eläkkeelle, oli hän ehtinyt luoda useita huippumenestykseen yltäneitä GM:n malleja.
Ensimmäiset Mitchellin johdolla suunnitellut autot vyöryivät kaduille vuonna 1961. Corvetten uudelleen muotoillusta perästä tuli heti puheenaihe lehdissä auton ilmestyttyä katukuvaan. Myös Chevroletin full size -auto Impala sai uudet muodot. Impalan kaksiovisesta Sport coupe hardtopista tuli välittömästi legenda sen mieleenpainuvan kattolinjan takia. Katto nimettiinkin myöhemmin muotonsa mukaisesti kuplakatoksi [eng. Bubble top].
Vuosimalliin 1961 Chevroletilla oli tarjolla kolme versiota täysikokoisesta full size autostaan: Biscayne, Bel Air ja Impala. Impalan sai farmarikorilla, neliovisena sedanina, neliovisena hardtoppina, kaksiovisena sedanina, avoautona ja kaksiovisena hardtop coupeena. 1961 jäi ainoaksi vuodeksi, kun Impala oli tarjolla kaksiovisena sedanina. Tässä artikkelissa keskitymme Impalaan, sillä kesken mallivuoden 1961 autoon tuli tarjolle varustepaketti, joka mullisti Chevroletin tehokkaiden versioiden sielun ja lisäsi ryppyjä kilpailevien auton valmistajien johtoryhmien jäsenten otsilla.
Amerikan antiloopin uudet vaatteet - 1961 Chevrolet Impala
GM:n suunnitelija Clare MacKichan luonnosteli 1961 Chevrolet Impalan töpöhäntänä [eng. Bobtail] tunnetun perän muotoilun, johon kuului kuusi pyöreää takavaloa. Aikaisempien mallien perän lepakonsiipimuoto kesytettiin samalla lähes huomaamattomaksi. Malliston keulojen suunnittelusta vastasi Paul Deese. MacKichanin ja Deesen kynistä syntyi Mitchellin valvonnassa aiempaa konservatiisempi design. Autot olivat kuitenkin edelleen jo kaukaa tunnistettavissa Chevroletiksi.
Myös sisusta suunniteltiin kokonaan uudestaan. Vuosimallien 1959 ja 1960 hävittäjälentokoneiden ohjaamoista vaikutteita ottanut kojelauta jätettiin pois ja tilalle tuli syvään uurettu epäsymmetrinen muotoilu. Hanskalokero löysi uuden paikkansa kojelaudan keskeltä ja AM radio sijoitettiin lokeron yläpuolelle. Molempiin oli helppo ulottua sekä kuljettajan että matkustajan paikalta.
Chevroletin henkilöautojen istuinten suunnittelussa yksinkertaisuus ja käytännöllisyys meni taiteellisuuden edelle. Chevroletin oli tarkoitus olla arkisessa käytössä toimiva liikkumisväline. GM jätti esteettistesesti kauniimpien penkkien suunnittelun muiden merkkiensä suunnittelijoille, ainakin jos esteettisyydellä oli korkea hintalappu. Poikkeuksia tehtiin, jos pienellä panostuksella saavutettiin merkittävä etu kilpailijoihin nähden.
Sisätilojen suunnittelijat lisäsivät sisustan nahan ja kankaiden alle eri muotoisia vaahtomuovin palasia ja nauhoja luomaan sisustalle ilmettä. Chevrolet liiketoiminnan johtaja Ed Cole kävi säännöllisesti aamuseitsemältä tarkastamassa suunnitteluosaston aikaansannokset. Yhtenä aamuna hän näki 1961 Impalan istuinten prototyypit ja kehotti suunnitteluinsinööri Blain Jenkinsia lisäämään niihin vaahtomuoviset koriste juovat. Ne nostivat valmiin auton hintaa vain puolitoista dollaria, mutta erottivat Impalan sen pahimmista kilpailijoista Ford Galaxystä ja Starlinerista, joista vastaavat pienet elegantit lisät puuttuivat.
Valtateiden valtiaat
Vuosimallin 1961 autoissa Chevrolet jatkoi vuonna 1958 esitellyn X-rungon käyttämistä. Insinöörit olivat uudistaneet runkoa vain hyvin vähän. 1960-luvulla auton alustan toimivuus ja hyvä ajettavuus eivät olleet kovinkaan suuressa roolissa koria suunniteltaessa. Kaikki full size -autot rakennettiin ajettaviksi suurilla nopeuksilla kaupunkeja yhdistävillä highway-valtateillä. Tärkeimmäksi suunnittelukriteeriksi nousikin matkustusmukavuus.
Ainoa suuri koriin tehty muutos oli bensatankin siirtäminen tavaratilan pohjan alta takakontin ja taka-akselin väliin. Tällä muutoksella tavaratilaan saatiin huomattavasti aikaisempaa syvempi pohja ja reilusti lisälitroja tavaroille. Markkinoiniosastolle tämäkin pieni muutos oli myyntivaltti vuosimallin 1961 Fordien pienempiä kontteja vastaan.
Rakkaudesta suorituskykyyn – Chevrolet SS
Mitchellin kädenjälki oli nähtävissä pian läpi koko GM:n malliston, mutta kaikkein parhaiten se näkyi hänen rakkaudessaan suorituskykyisiin autoihin. Pian vuosimallin 1961 autojen esittelyn jälkeen Chevrolet lisäsi varustelistalle uuden option, joka jätti pysyvän jäljen niin Chevroletin mallistoon kuin koko autoilun historiaankin. Super Sport -varustepaketti yhdisti viritetyn ja tehokkaan moottorin sporttisuutta korostaneisiin parannuksiin auton korissa ja sisätiloissa.
Super Sport syntyi niin myöhään vuosimallin 1961 mallistoa suunniteltaessa, että se ei ehtinyt mukaan mihinkään esitteeseen, joita Chevroletin jälleenmyyjille oli postitettu. Jotta suuri yleisö saisi tietää Super Sportista, Chevroletin markkinointiosastolla suunniteltiin kokonaan uusi esite varustepaketin sisällöstä pelkästään Super Sportin markkinoimiseksi. Markkinoinnin käynnistämisellä oli niin kiire, että alkuperäiseen SS-paketin esitteeseen ehti vain neliovinen Chevrolet Impala hardtop täydessä SS-varustuksessa.
Ikävä kyllä Chevrolet ei pitänyt lukua siitä kuinka monta autoa vuonna 1961 tilattiin SS-paketilla, mutta ilmeisesti lukumäärä on noin 450 yksilä (joidenkin lähteiden mukaan 453). Osa SS-pakettien varusteista ruuvattiin autoihin paikoilleen vasta jälleenmyyjien omissa tiloissa, mutta pääkomponentit, kuten tehokkaammat moottorit, asennettiin Chevroletin omilla tuotantolinjoilla.
Chevrolet Impala Super Sportin varusteet
Super Sport Varustepakettiin kuului SS-korilistat ja -merkit sekä sisustaan että auton ulkopinnoille, vahvistettu runko, vahvemmat jouset ja iskunvaimentimet, vakiota tehokkaammat jarrut, spinnereillä koristellut kapselit vanteisiin ja valkosivurenkaat kapealla raidalla.
Super Sportteja varten suunnitellut punaisella korostetut SS-merkit kiinnitettiin takaluukun kanteet ja takalokasuojiin. Vakiomallin pölykapseleihin lisättiin spinnereitä jäljitelleet koristeet. Chevrolet otti myös ensimmäistä kertaan käyttöön myymissään autoissa ensiasennusrenkaat ohuella valkokyljellä. Impala SS:n nelikerroksiset ja viskoosivöiset 800x14 renkaat olivat käytössä vain vuoden 1961 autoissa.
Impala Super Sportin sisustaan lisättiin muutama sporttinen lisävaruste erottamaan autot perusmalleista. Corwin Hanson Chevroletin suunnitteluosastolta suunnitteli matkustajan puolelle kojelautaan ”kauhukahvan”, jonka malli otettiin Pontiacin Bonnevillesta. Kahvan vasemmassa laidassa oli Impalan SS-logo. Impala SS:n myötä Chevroletista tuli ensimmäinen modernin ajan autonvalmistaja, joka tarjosi varustelistalta rastitettavaksi kierroslukumittaria. Kaikkien SS-paketilla tilattujen Impaloiden ohjauspylvääseen asennettiin pakollisena SS-lisävarusteena varustelistalta löytynyt 700rpm Sun-kierroslukumittari.
Sun-mittarit olivat teknisesti aikansa huippua ja niitä käytettiin yleisesti kilpa-autoissa. Tällä auton hintaa 45 dollaria nostaneella lisävarusteella Chevrolet näytti maailmalle olevansa tosissaan tehokasta autoa valmistaessaan.
Manuaalivaihteistolla tilatut SS-Impalat varustettiin myös näyttävällä kromikoristeisella keskikonsolilla.
Impala Super Sportin moottorivaihtoehdot
Super Sport -varustepakettia tilatessaan ostajan täytyi valita yksi SS Impalaan tarjolla olleista neljästä moottorivaihtoehdoista. Moottorivaihtoehtoina oli kolme eriviritteistä 348cid V8-moottoria sekä uusi suurempi 409cid V8-moottori.
Miedoin moottorivaihtoehto oli 305 hevosvoimainen Turbo-Thrust Special 348. Siinä oli nokka-akselin hydrauliset nostajat, Impalan vakiomoottoreita suuremmat imuventtiilit ja nelikurkkuinen Carter AFB kaasutin alumiinisen imusarjan päällä. Miedoin 348cid oli samalla ainoa moottorivaihtoehto vuodelle 1961, jonka sai tilata Chevroletin Powerglide automaattivaihteistolla. Kaikki muut moottorit valmistettiin aina neliportaisella manuaalilaatikolla.
Toinen moottorivaihtoehto, Chevroletin 340 hevosvoimainen Super Turbo Thrust 348, näytti ulkoisesti samalta kuin 305-hevosvoimainenkin moottori, mutta muutokset olivat moottorin lohkon pinnan alla. Moottorissa oli takosylinterit, korkeampi puristussuhde ja jyrkempi kiinteänostoinen nokka-akseli.
Tehokkain 348cid moottori oli muuten sama kuin Super Turbo Thrust, mutta siinä polttoaineen syötöstä huolehti kolme Rochesterin kaksikurkkuista kaasutinta. Tehoa moottorista otettiin 350 hevosvoiman verran ja moottori olikin tehokkain 348cid, joka Chevroletilla koskaan oli tarjolla.
Chevroletin uusi 409cid isolohko-V8
Pahimman kilpailijan Fordin 390cid FE-moottori tuotti vuonna 1961 375 hevosvoimaa yhdellä nelikurkkuisella kaasuttimella. Chevroletilla päätettiin lähteä mukaan hevosvoimasotaan suunnittelemalla Fordin peittoaja yhdestä GM:n isolohko V8-moottorista. Chevroletin luotettava 348cid moottori porattiin ja stroukattiin suuremmaksi.
Näin syntyi tehdasviritteinen 409cid V8-moottori, joka tuotti 360 hevosvoimaa yhdellä nelikurkkuisella Carter AFB kaasuttimella. Kaasutin asennettiin paremmin virtaavaksi muotoillun alumiinisen imusarjan päälle ja 409:n sytytyksestä huolehti Delcon kaksikärkinen jakaja.
Super Sportit drag race viivalla
Impala oli tuttu näky drag race -ratojen lähtöviivalla joulukuusen valojen vaihtumista odottamassa. Chevroletillä kilparadoilla tulleen menestyksen ja autojen myynnin yhteys oli hyvin tiedossa. Uusi 409 V8-moottori haluttiinkin testata heti tositoimissa myynnin vauhdittamiseksi.
Chevrolet toimitti ensimmäiset kaksi tuotantolinjalta valmistunutta 409cid moottoriaan nopeiden Chevrolet drag race -kilpureiden rakentajina tunnetuille kuljettajille Don Nicholsonille ja Frank Sandersille. Molemmilla oli tarkoitus osallistua moottoreilla Pomonassa järjestettyihin ensimmäisiin NHRA Pomona Winternationals -kisoihin. Ennen kilpailua Don Nicholson osti itselleen 1961 Impala hardtopin ja Sanders Biscaynen- Molemmat autot toimitettiin 348 moottorilla ja manuaalilaatikolla. Autojen lisäksi kuljettajat saivat suoraan Chevroletin tehtaalta uudet 409cid V8-moottorit, jotka asennettiin autojen moottoritilaan.
Autot menestyivät heti ja Super Stock luokan finaalissa miehet olivat lähtöviivalla vierekkäin. Frank Sanders vei 409cid Chevrolettien keskinäisen voimainkoetuksen nimiinsä. Seuraavana päivänä samat miehet olivat taas finaalissa Stock Eliminator luokassa, mutta nyt Don Nicholson voitti lähdön.
Uunituoreilla 409cid Chevyillä ajettiin säännöllisesti matalia 13 sekunnin aikoja varttimaililla 105mph loppunopeudella. Paperilla tehokkaammat Fordit eivät pysyneet Chevrolettien vauhdissa drag race -radalla.
Impala SS 409 Daytona 500 -kilpailussa
Uusi 409cid V8-oli näin läpäissut ensitestinsä. Chevroletin ininöörit olivat varmoja, että mottorilla menestyttäisiin hyvin myös NASCAR:in Daytona 500 -kilpailussa. Ned Jarrett ja Rex White ajoivat Daytonassa kahta 409 Chevrolettia, mutta Chevroletin pettymykseksi kaksikko ei mahtanut Pontiac kuljettajille mitään. Jarrett ylitti maaliviivan parhaana Chevrolettina vasta sijalla seitsemän. Paremmin hengittäneet pidemmällä iskulla varustetut Pontiacit jatkoivat dominointiaan NASCAR:in Super speedway -radoilla, mutta lyhyillä nopeampaa kiihtyvyyttä vaatineilla radoilla 409 moottorien hyvät puolet tulivat paremmin esiin ja 409cid osoittautui hyväksi kilpamoottoriksi.
Vuonna 1961 Chevrolet valmisti 142 Impalaa uudella 409cid moottorilla. Suurin osa autoista meni kilpa-ajajille, mutta Chevrolet säästi yhden yksilön omiin testeihinsä ja autotoimittajien arvioitavaksi. Useat lehdet ottivat Chevroletin 1961 Impala SS 409:n testiin. Impala SS keräsi toimittajilta autoa vuolaasti kehuneita arvioita.
Motor Trendin syyskuun 1961 numerossa 1961 Impala Super Sport vietiin radalla täydessä varustuksessaan. Autolle kellotettiin varttimaili aikaan 14,02 sekuntia loppunopeuden ollessa 98,14 mph. Aika oli todella kova suurelle full size -tuotantoautolle vakiopakosarjalla ja ensiasennusrenkailla.
1961 Impala SS oli auto, jota ei pitänyt tulla
Chevroletin suunnitteluosaston sisällä osa suunnittelijoista lobbasi voimakkaasti Super Sporttien suunnittelufilosofiaan vaikutteita Chevroletin vuonna 1957 valmistamista Black Widow -malleista [suom. Musta leski]. Chevrolet oli rakentanut Black Widow -malleina tunnettuja askeettisesti varustettuja, mutta suorituskykyisiä sedaneita NASCAR-radoille. Niiden pohjana oli kevyin Chevroletin valmistama kori ja tehokkain moottori.
Osa Chevyn suunnittelijoista halusi ideoida Super Sportit Black Widow -mallien pohjalta. Johtoajatuksena oli käyttää Chevrolet Biscaynen askeettisesti varustellun kaksiovisen sedanin ”karvalakkimallin” koria ja pultata siihen Chevroletin uusi 409cid moottori.
Markkinointiosaston miehet vetivät lopulta pidemmän korren ja Super Sport -mallin pohjaksi otettiin hyvin varusteltu Impala. Päätöstä ei tarvinnut myöhemmin katua.
Chevrolet SS – muskelijenkki vai markkinointitemppu?
1961 Chevrolet Impalan Super Sport -paketin ainoa huono puoli oli varustepaketin hinta. Asiakkaan piti kaivaa lompakostaan lähes 600 dollaria paketin ostaakseen. Alle 3000 dollaria maksaneelle autolle se oli paljon. Super Sport -paketti nostikin Impalan hinnan melkein samaan sarjaan Corvetten kanssa.
Chevroletin markkinointiosastolla osattiin haistella ajan tuulia. Pian ymmärrettiin, että kaikki eivät välttämättä halua autoonsa suurinta ja tehokkainta moottoria, mutta haluavat silti autonsa näyttävän urheilulliselta ja nopealta. Niinpä Super Sport -pakettia muokattiin jo mallivuodelle 1962 niin, että SS-pakettiin ei enää ollut pakko ottaa mukaan tehokasta moottoria. Paketin hinta ilman tippui reippaasti ja kauppa kävi kiivaana. 1962 Impalan saattoikin tilata kuusisylinterisellä vakiomoottorilla ja SS-paketilla.
Onneksi Super Sportista ei kuitenkaan tullut vain urheilullisuutta korostanutta teippisarjaa muuten vakioviritteiseen autoon. Chevroletin SS-merkin parhaat vuodet olivat vielä edessäpäin.
Teksti: Kai Lappalainen
Lähteet: Robert Genat: Chevy SS – The Super Sport Story ss. 40-53, Wikipedia
Kuvat: Flickr.com [lisenssitiedot kuvissa]
