Classic Car Parade keräsi laivan täydeltä ruotsalaisia jenkkiautoja kaupunkilaisten ihmeteltäväksi Senaatintorille. Kuvassa torille kääntymässä 1950 Chevrolet Fleetline custom 307cid V8-moottorilla.
Kuvaraportti: Classic Car Parade 2022
Upeat ruotsalaiset jenkkiautot täyttivät Senaatintorin
Eurooppa muuttui kertaheitolla, kun Venäjä helmikuun lopussa hyökkäsi Ukrainaan. Suomi ja Ruotsi tekivät koko kevään yhteistyötä niin kulissien edessä kuin takanakin uuteen tilanteeseen sopeutumiseksi. Valtiovierailuja tehtiin Yhdysvaltoihin ja Britanniaan turvallisuustakuiden saamiseksi ja Pohjois-Atlantin puolustusliittoon NATO:on liittymiseksi. Toukokuussa Suomi ja Ruotsi jättivät hakemukset yhdessä ja samalla koko tie NATO:n täysjäsenyyteen päätettiin kulkea yhdessä, kaveria jättämättä, vaikka vastustustakin ilmaantui. Kuin tätä Suomen ja Ruotsin yhteistä kevättä kunnioittaen Ruotsista saapui sunnuntaina 5. kesäkuuta satoja jenkkiautoharrastajia Helsinkiin osana Classic Car Cruise Parade -tapahtumaa. Helsingissä autot kokoontuivat laivasta ulos ajettuaan Senaatintorille kaupunkilaisten ja turistien ihailtavaksi.
Classic Car Paraden matkat ovat viime vuosina suuntautuneet Latvian pääkaupunkiin Riikaan ja Jurmalaan. Tarkoitus oli tänäkin vuonna suunnata Baltiaan, mutta Venäjän hyökkäys muutti suunnitelmat. Tallink vuokrasi Tukholma-Riika reittiä liikennöineen Isabelle-laivan majoituskäyttöön Viroon saapuneille ukrainalaisille pakolaisille. Niinpä suunnitelmiin oli tehtävä muutos ja uudeksi kohteeksi valikoitui Helsinki. Senaatintorin jenkkiautoilla täyttänyt päivä olikin mitä onnistunein. Harvoin täällä härmässä on mahdollisuus nähdä yhtä montaa ruotsalaista harrasteautoa samassa paikassa. Toivottavasti tälle saadaan jatkoa. Iso kiitos myös tapahtuman suomalaisille järjestäjille!
Tässä makupaloja Senaatintorilla nähdystä kalustosta vanhimmasta nuorimpaan järjestettynä.
Ajoittain Senaatintorin ympärille muodostui ruuhkaa, mutta siihen nähden miten täyteen tori tuli, järjestelyt sujuivat erittäin hyvin ja nähtävää riitti toinen toistaan upeampien autojen lipuessa kokoontumispaikalle.
Myös poliisi osallistui tapahtuman liikenteenohjaukseen. Kun 200 jenkkiautoa valtaa Helsingin ydinkeskustan, liikenne ruuhkautuu, mutta tapahtuma osoitti jälleen kerran miten hyvin klassikkoautotapahtuma sopii nimenomaan vanhojen arvorakennusten keskelle, eikä ainoastaan laitakaupungin teollisuusalueelle. Täällä Cadillacit lipuivat kansankunnan kermaa kuljettamassa jo silloin, kun autot olivat uusia ja aktiivipalveluksessa.
Kanttiautot ja rodit
1927 Studebaker Erskine rodi
Erskine oli Studebakerin vuosina 1926-1930 valmistama automerkki. Nimensä merkki lainasi Studebakerin tuolloiselta toimitusjohtajalta, Albert Russel Erskineltä.
Lisänimellä Pikku aristokraatti (The Little Aristocrat) ja 995 dollarin hintalapulla markkinoidun vuosimallin 1927 Erskinen kauppa lähti hyvin käyntiin. Seuraavana vuonna autotoimittajien ylistämä malli törmäsi kuitenkin haasteeseen nimeltä Ford Model A, jota Erskine ei pystynyt peittoamaan. Ford hinnoitteli Model A:n peräti 470 dollaria Erskineä halvemmaksi. Erskinen tuotanto jatkui neljän vuoden ajan ja kaupaksi meni reilu 20 000 autoa vuodessa. Kyse on siis nykyään harvinaisesta automerkistä.
1929 Hudon Super Six rodi
Vuonna 1916 esitelty 4.7-litraisella suoralla kutosella varustettu Hudson Super Six oli oman aikansa superauto. Autolla ajettiin San Franciscosta New Yorkiin ja takaisin 5 päivässä, kolmessa tunnissa ja 31 minuutissa, rikottiin Pikes Peak ylämäkiajoennätys ja vakioautojen 24-tunnin kilpailun nopeusennätys keskinopeudella 120,5km/h. Viimeisenä mainittua ennätystä Hudson Super Six piti hallussaan peräti vuodeen 1931 saakka.
Mallivuodelle 1927 Hudson Super Six uudistettiin kilpailun kovennuttua. Teho nousi jo lähelle sataa hevosvoimaa ja autosta muotoiltiin entistä tyylikkäämpi kokonaisuus.
1931 Ford Model A museoauto
Vaikka rodit omaa silmää miellyttävätkin, on pakko todeta, että onneksi kaikkia autoilun alkuvuosikymmenten ajoneuvoja ei ole customoitu. Alkuperäisellä tekniikkalla varustetun kanttiauton kuljettaminen läpi keskustan mukulakivikatujen on vaativa taiteenlaji ja hatunnoston arvoinen suoritus.
Tämä hoppa on upeassa kunnossa. Liekö autolla taivallettu näillä samoilla mukulakivillä jo 1930-luvullakin?
Sotaa edeltäneet Letukat
1938 Chevrolet 5 Window Business Coupe Custom Street Rod
1938 Chevrolet oli tarjolla kahdella varustetasolla: Master ja Master Deluxe. Edullisemmasta Masterista puuttuivat mm. sähkötoimiset tuulilasinpyyhkimet ja vilkut. Kevyt ja kestävä Master oli hyvä aihio viritettäväksi. Mm. eräs Juan Manuel Fangio harjoitteli ajotaitojaan Master Business Coupella Argentiinan pitkissä maantieajoissa ennen siirtymistään Formula 1 autojen ratin taakse.Tämä kauniisti customoitu ja modernisoitu Business Coupe on hyvä osoitus siitä, että 1930-luvun autot ovat kuin luotuja näyttävän katuauton rakentamiseen.
1941 Chevrolet Master Deluxe Coupe
Chevrolet valmisti mallivuonna 1941 reilut 930 000 henkilöautoa. Niistä 48 763 oli Master Deluxe mallisarjan business coupe malleja. Business coupessa oli edessä sohvapenkki, mutta takapenkkiä autoissa ei ollut ollenkaan, vaan tila oli varattu kiertelevien kauppiaiden ja myyjien näytteille. Perhekäyttöön autosta oli tarjolla viisipaikkainen Club Coupe malli, jonka takaikkunoita sai liutettua osittain auki.
Tarinoiden mukaan Business coupen takapenkki puuttui myös siksi, että autossa olisi mahdollista tien päällä yöpyä. Takaosa ei kuitenkaan muodostanut yhtä tasaista tilaa, joten matkustava myyntimies lienee valinnut majapaikakseen mieluummin jonkun 1940-luvun lukuisista tienvarsimotelleista.
Tämän yksilön menopuoli on päivitetty Chevroletin 305cid pikkulohkolla ja automaatilla ja alusta Fat Man jousituksella ja Ford Mustangin jarruilla.
Luksuksen ja urheilullisuuden 1950-luku
1954 Packard Pacific 2d Hardtop
Kahdeksan sylinteriä ja kaikki konepellin alla nätisti peräjälkeen suorassa rivissä. Packardin legendaarinen moottoriresepti toi 1930-luvun glamourin tavallisen amerikkalaisen ulottuville, sillä olihan suora kasi tullut tutuksi sellaisten loistoautojen kuin Duesenbergin ja Pierce-Arrowsin vauhdittajina. Pacificia valmistettiin vain vuonna 1954 yhteensä 1189 yksilöä, joten auto on varsin harvinainen.
Tämän auton keulalla alkuperäinen suora on tehnyt tilaa Chevroletin pikkulohkolle. Alunperin autoa on vauhdittanut suora kahdeksansylinterinen 212 hevosvoimaa tuottanut moottori Carterin WCFB 2112S kaasuttimella. Mallivuosi 1954 jäi kilpailun kiristyessä Packardin viimeiseksi suoralla kasilla, sillä 1955 esitelty Pacificin korvannut Four Hundred sai keulalleen upouuden V8-moottorin.
1955 Pontiac Starchief Safari Custom
Tämä Star Chief Safari on kokenut mittavan customoinnin, mutta kun tarkkaan katsoo, niin huomaa auton itseasiassa edustavan juuri sitä ylellistä ja urheilullista elämäntapaa tavoitellutta amerikkalaista unelmaa, josta 1950-luvun lopulla oli kyse.
Seinäkukkasesta kukkakedon valtiaaksi – kokonaan uusi 1955 Pontiac
1955 Chevroletista on kirjoitettu lukuisia kirjoja, sanoitettu lauluja ja maalattu tauluja. Monessa mielessä 1955 Pontiac oli parempi auto. Siinä missä 1950-luvun alun Pontiacit olivat olleet konservatiivisia, eivätkä yrittäneetkään suuremmin erottua massasta, mallivuodelle 1955 kokonaan uudistettu Pontiac oli toista maata. Kaikki 1955 Pontiacit rakennettiin Chevroletin kanssa yhteiselle A-alustalle. Yhtäläisyydet jatkuivat autojen kattolinjassa ja uuden panoraama-tuulilasin muodoissa, mutta vyötärölinjasta alaspäin uusi Pontiac oli muotoiltu kokonaan erilaiseksi. Pitkän keulan jakavaa kaksiosaista puskuria katsellessa on pakko todeta, että 1955 Pontiac oli kaikkea muuta kuin harmaaksi seinäkukkaseksi katoava konservatiivinen perheauto.
Elämä sodanjälkeisessä Amerikassa kuvaa osuvasti kaksi toisiinsa kietoutuvaa sanaa, jonka määrittivät niin autojen muotokielen, mainonnan kuvaston, arkkitehtuurin kuin vaatetuksenkin. Ne sanat ovat luxus ja urheilullisuus. Sotavuosien ankeus haluttiin karistaa pois mielistä ja mikä olisi vastannut kaipuuseen paremmin kuin sporttinen ylellisyys. Avokattoinen roadster teki paluun Amerikan valtateille ja bulevardeille, perinteinen coupe muotoiltiin hardtopiksi ja saman käsittelyn kokivat jopa nelioviset mallit. Amerikkalainen työjuhta, pickup, muotoiltiin urheilulliseksi lava-auton ja coupen crossoveriksi ja perinteinen perheenäidin station wagon taivutettiin ylellisyyttä ja urheilullisuutta uhkuvaksi sport wagoniksi. Yksi tämän kehityksen kirkkaimmista esimerkeistä on 1955 Pontiac Star Chief Custom Safari. Oman aikansa kallein Pontiac.
Star Chief Safari oli Pontiacin mallivuoden 1955 kallein auto. Siksi ei olekaan ihme, että autoa valmistui vain 3760 kappaletta. Tuolla lukemalla Safari oli myös vuoden vähiten valmistettu Pontiacin malli. Sisustan krominkiiltoista glamouria ihaillessa voi kuvitella uutta autoa ostamaan tulleiden huokaukset heidän katseltuaan jälleenmyyjän esittely-Safarin sisätiloja vuonna 1955.
Pontiacin muotokielen tunnus 1930-luvulta teki paluun 1955 malliuudistuksen myötä. Safarinkin konepelti sai perinteiset Silver Streak vauhtiraidat korostamaan uuden Pontiacin urheilullisuutta. Raidat jatkuvat takasiipien päällä kuin muistuttaen, että tämä wagon ei ole vain ylellinen, vaan on myös nopea.
1955 Pontiac Starchief Safari Custom
Chevroletin ikoninen Bel Air Nomad on mallivuoden 1955 urheilullisista wagoneista se tutumpi ja sopusuhtaisen kaunis kokonaisuus, mutta kieltämättä tylsästä imagostaan pyristellyttä samanikäistä Pontiacia konservatiisempi.
1955 Chevrolet Bel Air Nomadia meni kaupaksi reilut kaksi kertaa enemmän kuin Pontiac Star Chief Safaria, mutta 8530 kappaleen valmistusmäärällä kyse on silti halutusta ja harvinaisesta harrasteautosta. Tämä näyttelyistäkin tuttu yksilö on rekisterikilpeä myöten todella taidokkaasti viimeistelty.
1956 Cadillac Series 62 Coupe DeVille
1956 Cadillacin hinnat alkaen malli maksoi 4569 dollaria, joka nykyrahassa olisi aika lailla tasan 50 000 dollaria. Harva Cadillacin ostaja kuitenkaan ajoi kotiinsa karvalakki-Cadillacilla. Cadillacia ei ostettu ensi sijaisesti sen loistavien ajo-ominaisuuksien takia. Tämän auton ensiostaja halusi menestyksensä näkyvän.
1956 Cadillacin ratin takana hymy on herkässä.
Cadillacin insinöörit suunnittelivat pitkälle lisävarustelistalle joka vuosi uusia laitteita ja vempaimia - aivan kuten Q aikanaan James Bondille. Vuosimallin 1956 autoihin tarjolle tuli mm. kuuteen suuntaan säätyvät sähköistuimet, sähkötoiminen radioantenni, kauko-ohjattu takaluukun lukko ja kullan väriset vanteet ja keulan säleikkö.
1957-Chevrolet BelAir Coupe
1957 Chevrolet edustaa yhden amerikkalaisen auton aikakauden huipentumaa ja samalla loppua. Mallivuoden 1958 autot edustivat kokonaan uutta design-filosofiaa.
1957 Chevrolet oli myös omana aikanaan onnistunut auto. Se kesti rankkojakin olosuhteita ja auton korjaus- ja huoltokustannukset olivat kilpailijoita pienemmän. Siksi ei olekaan ihme, että 1957 Chevyjä on säilynyt mallin autoharrastajien aarteiksi meidän päiviimme asti.
1958 Cadillac Series 62 Convertible Senaatintorilla
Jenkkiautojen takasiivet kasvoivat vuosi vuodelta 1950-luvun puolen välin jälkeen huipentuakseen 1959 Cadillacin klassisissa muodoissa.
Cadillacin ylellisestä voimasta vastasi vakiona 365cid V8-moottori, joka Carterin nelikurkkuisella 2862S kaasuttimella tuotti 310 hevosvoimaa. 1958 Cadillacin lisävarustelistalta löytyi sellainenkin erikoisuus kuin viiden dollarin hintainen alustan ruostesuojaus!
1959 Ford Fairline 500 Galaxie Skyliner
Vuosina 1957-1959 valmistettu Ford Fairline 500 Skyliner oli ensimmäinen kovakattoinen amerikkalainen avoauto. Ensimmäisenä kokoon taittuvan ja korin sisään vedettävän kovakattoisen avon esitteli vuonna 1938 Peugeot, mutta varsinaiseen massatuotantoon kovakattoinen avoauto päätettiin ottaa Fordilla.
Ford Fairline Skyliner oli myös ensimmäinen kovakattoinen avo, jossa katto taittui piiloon useammassa osassa. Kattomekanismi on vaikuttava, sillä vuonna 1959 siihen kuului kuusi sähkömoottoria, neljä hydraulista vartta, kymmenen katkaisijaa, lukuisia releitä, neljä lukkoa katolle ja kaksi takaluukulle.
Fordin oli tarkoitus esitellä kovakattoinen avoauto ensin Continentalin mallisarjassa, mutta se olisi merkinnyt hintalapun hilaamista niin pitkälle kilpailijoiden yläpuolelle, ettei riskiä myynnin sakkaamisesta uskallettu Continentalin osalta ottaa. Olipa ratkaisu oikea tai väärä, Fairline Skylinerin katto oli kunnioitusta herättävä keksintö ja kuten kuvasta näkyy, se todellakin taittuu kokonaan piiloon suuren takaluukun uumeniin.
Amerikkalaisen auton kultainen 1960-luku
1960 Austin-Healey Frog Eyed Sprite
Mitä ihmettä? 1960 Auestin-Healey Foreyed Sprite jenkkiautotapahtumassa? Tämä pieni 1962 Cadillacin konepellin alle piiloon mahtuva brittiklassikko ei ehkä olekaan ihan sitä, miltä ensi vilkaisulta näyttää. Autossahan on ratti brittiautoksi väärällä, eli siis meidän liikenteessämme oikealla puolella.
Sprite oli koostaan huolimatta pieni hitti myös Amerikassa. Siellä sen lempinimeksi tosin tuli Bugeyed Sprite, aivan kuten kuplavolkkarikin on Amerikassa Bug eikä Beetle. Malli on kokenut jenkeissä myös renesanssin, sillä pienenä ja taloudellisena sporttina se on nykyään haluttu harrasteauto Kalifornian aurinkon alla.
1963 Studebaker Avanti R2
Studebaker Avanti oli muskeliaikakauden kruunaamaton kuningas ja pioneeri, joka syntyi hieman liian myöhään. Samalla se oli amerikkalaisen autonvalmistuksen edelläkävijä ja hiipuvan autonvalmistajan viimeinen oljenkorsi.
Olipa lasikuitukorisen Avantin muodoista mitä mieltä tahansa, tämä auto ei jätä ketään kylmäksi. Hienoa, että näitä voi nähdä kotimaan tapahtumissakin.
1964 Chevrolet Impala 2d Sport Coupe
Amerikanantilooppi eli Chevrolet Impala kuuluu jokaiseen jenkkiautotapahtumaan. Tämän yksilön konepellin alla pauhaa reilusti myöhäisemmästä etuvetoisesta 2000-luvun SS-antiloopista lainattu LS4 V8-moottori.
Chevroletin toiseksi kalleimpana mallina Impala sisustettiin kestävillä mukavuuspainotteisilla materiaaleilla ja varusteilla.
1965 Dodge Dart GT "Hottentotti"
Thony Nymanin Dart GT on lähtöisin Ruotsista, joten auton paikka ruotsalaisessa jenkkiautoletkassa pääkaupunkimme sydämessä on ilman muuta oikeutettu.
Suomeen on kautta aikain tullut vaikutteita niin idästä kuin lännestä, mutta ennen kaikkea niitä on meille tullut Ruotsista. Thonyn "Hottentotti" Dart on hyvä esimerkki siitä, kuinka Ruotsissa nopeammin kehittynyt jenkkiautoharrastus on levinnyt myös meille Suomeen.
1966 Dodge Polara Convertible
Dodge esitteli Polaran mallivuodelle 1960 full-size mallistonsa lippulaivamalliksi. Vuonna 1966 Chryslerin C-alustalle rakennettu Polara oli ehtinyt jo kolmanteen sukupolveensa.
1966 Dodge Polaran tunnistaa ainutlaatuisista takavaloista, jotka olivat käytössä vain tässä vuosimallissa. Dodgen perän muotokieltä tutkiessa on helppoa nähdä, mistä monen nykyauton suunnittelijat ovat 2010-luvun takavalojen muodot ammentaneet. Myös keulan tiimalasin muotoinen grilli on 1966 malleissa kokonaan omansa.
1967 Plymouth Belvedere 2d HT 440cid
Mallivuodelle 1966 Plymouth uudisti mallistoaan reippaasti. Fury-malliston kattolinja piirrettiin uusiksi, Belvedere-mallisarjaan sisällytettiin tehokas muskeliversio GTX ja edulliset Valiantitkin saivat uuden ilmeen. Autokauppaa vauhdittamaan suunniteltiin koko maan kattanut "Plymouth is out to win you over this year" -mainoskampanja, joka tuottikin heti tulosta. Plymouthin myyntikäyrät kääntyivät selvään nousuun.
Tämän kauniisti patinoituneen yksilön konepellin alle on tiensä löytänyt Moparin 440cid (7.2L) isolohko. 1967 Belvereä sai myös 426cid (7.0L) Hemillä, joka kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella ryyditettynä tuotti 425 hevosvoiman tehon.
1967 Volvo Amazon 121 P130
Amerikan auringon alla syntyvä patina on toisenlaista kuin meidän pohjoismainen patinamme. Molemmista saa silti rakennettua näyttävän ja katseita keräävän harrasteauton.
Rappioromantiikkaa kauneimmillaan 🙂
Vuodenvaihde 1967 oli amerikkalaisten autojen ohella käänteentekevä myös monelle eurooppalaiselle mallille. Volvo toi tarjolle kaksiovisen version hieman aikaisemmin markkinoille tulleesta 140-mallisarjastaan ja Amazonin malliston kruunasi uusi tehokas 123GT.
1968 Buick Electra 225 2d Custom Convertible
General Motorsin suunnitteluosastolla siirryttiin autojen vyötärölinjan colapullo-muotoiluun mallivuodelle 1965. Muotokieli terävöityi 1960-luvun loppu kohti kuljettaessa, kuten tämän ylellisen Buickin korilinjoista hyvin näkee.
Tämä auto on tilattu uutena ylellisellä Custom-varustetasolla ja konepellin altaa löytyy suurin tarjolla ollut moottorivaihtoehto, eli Buickin 455cid (7.5L) V8-moottori.
1970 Chevrolet Chevelle 2d Hardtop
Päivän komeimpien soundien pysti meni tälle Chevellelle, jonka suorien putkien jyly kuului Katajanokan kärkeen saakka. Paperilla konepellin alta löytyy 1993 Caprisesta peräisin oleva 350cid TBI, mutta soundien perusteella siellä majailee jotain suurempaa..
Colapullo-muotoilu saavutti Chevrolet Chevellen linjoissa huippunsa mallivuoden 1970 faceliftissä. Seuraavana vuonna kori piirrettiin jälleen uusiksi ja '70 Chevellen perän muskeliautomaisen korostuneesta luovuttiin. Tilalle tuli alaspäin kaartuvaksi perä. Yksi aikakausi autojen muotoilussa oli tullut päätökseensä.
1970 Chevrolet Chevelle SS396
Chevrolet Chevelle SS 396 oli Letukoiden kuningas vuoteen 1970 saakka. General Motorsilla oli nimittäin vuoteen 1970 saakka sääntö, ettei mihinkään keskikokoiseen automalliin saanut asentaa 400-kuutiotuumaista moottoria suurempaa konetta. Mallivuodelle 1970 sääntö heitettiin romukoppaan ja Chevelle SS 454cid LS6-moottorilla valtasi kuninkaan paikan. SS 396 -mallia ei silti hylätty, vaan kone porattiin .030 ylikokoon ja näin SS 396 -mallin kuutiotilavuudeksi saatiin 402cid ja teholukema 300 paremmalle puolelle.
Valta-asemansa menettämisestä huolimatta 1970 Chevelle SS 396 myi erittäin hyvin. Syy oli yksinkertainen. Auton hinta perusvarustuksella oli alle 3000 dollaria, eli nykyrahassa noin 20 000 dollaria. Ei olekaan ihme, että SS 396 oli monen kortin saaneen nuoren toivelistan kärjessä, kun vanhemmat lähtivät ostamaan jälkikasvulleen ensiautoa.
Öljykriisin ja 1970-luvun turvallisuuden parantamiseen tähtäävät muutokset olivat jo nurkan takana tämän Chevellen rullatessa ulos tehtaan tuotantolinjalta. Kuin uutta aikakautta ennakoiden SS 396 -mallin varustelistalta löytyi useita turvallisuutta kohentaneita paketteja, kuten HD-alusta, HD- jarrut, HD-jäähdytys ja tietysti myös uusistakin jenkkiautoista tutut turvavyön käytöstä, ovien asennosta ja valoista muistuttavat summerit.
2001 Ford Mustang GT avoauto
Ford uudisti neljännen sukupolven Mustangin korilinjat New Edge -muotoilufilosofiansa mukaisesti terävimmiksi mallivuodelle 1999. Faceliftin tarkoituksena oli korostaa yhtäläisyyksiä 1960-luvun malleihin, mutta siinä tehtävässä Mustangin viides sukupolvi onnistui huomattavasti paremmin.
Suuren yleisön silmissä New edge Mustangit jäävät helposti väliinputoajan asemaan neljännen ja viidennen sukupolven autojen välissä, mutta tämä yksilö todistaa, että aivan turhaan. Vuosituhannen vaihteen V8-Mustang on oiva harrasteauto ja customoinnin kohde, jonka virittämiseen on tarjolla runsaasti erilaisia vaihtoehtoja ja vieläpä kohtuuhintaan.
Jenkkiautoja Senaatintorilla
Senaatintori täynnä jenkkiautoja ja autoista kiinnostuneita kaupunkilaisia ja turisteja. Tätä tarvitaan Helsingissä lisää!
Pitkässä letkassa omaa vuoroaan parkkeerata Senaatintorille joutui odottelemaan pitkään. Tässä päästellään höyryjä ylikuumenneesta koneesta.
Lapset turvallisesti kyydissä mukana 😉
Poliisi päivysti torin ympärillä, mutta sekä autojen omistajat että niitä katselemaan tulleet käyttäytyivät fiksusti. Classic Car Paradessa pääosassa olivat historialliset jenkkiautot ja Pohjanlahden molempia rantoja yhdistävä autoharrastus.
Toivottavasti tätä nähdään Helsingissä toistekin!
Classic Car Parade suuntaa ensi kesänä taas Baltiaan, mutta toivottavasti jostain tällaisesta Pohjoismaisesta yhteistyöstä sadaan tulevaisuudessakin nauttia myös Suomen maaperällä.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
