1938 Volvo PV51
– Porvoon Cruising-illan helmi –
Yksi Porvoon heinäkuisen Cruising-illan helmistä oli ehdottomasti Sami Kyttälän harvinainen museorekisteröity 1938 Volvo PV51. Alunperin uutena Suomessa myyty ja 1970-luvulla kuusen alta pelastettu Volvo on tuttu näky monista tapahtumista, jonne Volvo saapuu omin voimin ajamalla. Volvo PV51 on 1930-luvun mainoslausetta mukaillen pohjoismaista "teräksistä voimaa ja varmuutta" puhtaimmillaan.
Kauan kaivattu Volvo
Vuonna 1935 Volvo otti historiallisen askeleen ja listautui Tukholman pörssiin. Vaikka Volvon tuotanto ei vieläkään yltänyt sille asetettuihin tavoitteisiin, Volvon perustaneet ruotsalaisen kuulalaakereita valmistaneen SKF:n johtajat uskoivat vakaasti siihen, että Volvo kykenee jo seisomaan itsenäisesti omilla jaloillaan.
Volvon tavoitteena oli valmistaa vuonna 1935 kaikki ajoneuvot yhteenlaskien 3500 ajoneuvoa. Tuotantolinjoilta rullasi vuodenvaihteeseen mennessä ulos kuitenkin vain 3079 yksilöä. Tästä määrästä hieman vajaa puolet oli henkilöautoja. Kilpailijoihin verrattuna Volvon valmistamat autot olivat kalliita ja ylellisiä. Volvon jälleenmyyjät suorastaan vaativat Volvolta kotimaista kilpailijaa hyvin myyneille amerikkalaisille autoille ja nouseville saksalaisille merkeille.
Volvon hallituksessa tilanteesta tehtiin johtopäätös: Volvo tarvitsi uuden aiempaa pienemmän ja edullisemman henkilöautomallin kiivaasti autoistuvan Ruotsin maanteille. Volvo tarvitsi PV51:n.
Volvo PV51 sai innokkaan vastaanoton
Volvo PV51 ei ollut teknisesti niin radikaali kuin vuonna 1935 esitelty edeltäjänsä Volvo PV36 Carioca, mutta se oli huomattavasti halvempi. Lähimpiin kilpailijoihinsa verrattuna auto oli silti kallis. Volvon merkki auton keulalla merkitsi sitä, että omistaja oli maksanut autostaan extraa ja saanut vastineeksi ruotsalaista laatutyötä. Hinnastaan huolimatta suuri yleisö otti auton innolla vastaan.
Volvo PV51 mallin moottori oli sama kuin PV36 Cariocassa. Moottori oli Volvo Pentaverken EC:n valmistama kuusisylinterinen suora sivuventtiilimoottori, jonka iskutilavuus oli 3,7 litraa. Tehoa moottori tuotti 84 hevosvoimaa. Vaihteisto oli kolmivaihteinen manuaali, jossa toinen ja kolmas vaihde olivat synkronoituja. Uuden PV51:n hinta pidettiin kurissa mm. asentamalla autoon jäykkä etuakseli, tuulilasinpyyhin vain kuljettajan puolelle, kyynärnoja vain yhteen oveen jne.
Suomalaisittain Volvo PV51 oli ylellinen, mutta Ruotsin myyntihalleissa Volvoja verrattiin lisävarusteita pursuneisiin amerikkalaisiin kilpailijoihin. Spartalainen Volvo karkotti osan potentiaalisista asiakkaista. Luksusta kaipaaville autosta esiteltiinkin jo vuonna 1937 Volvo PV52, joka oli PV51-mallin de luxe -versio. Ruotsalaisten elintasosta 1930-luvun lopussa kertoo se tosiasia, että vain 56 kappaletta PV52 myytiin ulkomaille. Volvon henkilöautojen myyntikäyrät kääntyivätkin pian osoittamaan ylöspäin.
Sami Kyttälän 1938 Volvo PV51:n historia
Volvo on saapunut Suomeen uutena ja myyty ensimmäiselle omistajalleen Vaasan seudulla. Pitkään ei Volvolla ehditty ajaa ennen kuin Suomi joutui sotaan ja myös ajoneuvot saivat liikkeellepanokäskyn. Siviilikäytöstä otettiin sotavuosina rintamalle yli 35 000 ajoneuvoa. Kuorma- ja linja-autojen ohella rintamalla palvelivat myös henkilöautot.
Tuntemattomasta syystä Sami Kyttälän Volvo on säilynyt rintamapalveluksesta. Varmuutta ensimmäisen omistajan henkilöllisyydestä ei ole, mutta yhden tarinan mukaan ensimmäinen hän on ollut tavaran- ja laaduntarkastaja ja työnsä takia Puolustusvoimillekin tärkeä henkilö, joka sai pitää auton työkäytössä.
Olympiavuonna 1952 auto on vaihtanut omistajaa ja siirtynyt länsirannikolta Keski-Suomeen Jyskään. Samalla auton rekisterinumero on muuttunut alkuperäisestä VF-399 kilvestä XK-601 kilveksi.
Seuraavien 12 vuoden aikana autolla oli viisi omistajaa Jyväskylän alueella, kunnes se ilmeisesti syksyllä 1964 on jäänyt kuusen alle seisomaan ja kilvet on palautettu Vaajakoskella.
Sieltä kuusen alta Volvo 1970-luvun puolivälissä pelastettiin ja siirrettiin Volvo-harrastajien toimesta Amazonilla hinaamalla takaisin Jyväskylään. Auton entisöinti aloitettiin vahvistamalla helmakotelot, jotta ruostevaurioitunut kori kesti nostamisen rungon päältä.
Kori vietiin hiekkapuhallettavaksi ja sille tielle auton tarina meinasi päättyä. Volvon kori puhallettiin liian kovalla paineella ja korin tasaiset peltipinnat muuttuivat aaltopelliksi. Hiekkapuhalluksesta jäljelle jääneen aihion romuttamista harkittiin vakavasti.
Volvon onni kääntyy ja auto museorekisteröidään
Volvo PV51:n onneksi joensuulaisen Volvo-jälleenmyyjän Avain-Vaunun toimitusjohtaja kuuli harvinaisesta projektiautosta ja päätti ostaa sen entisöitäväksi ja esiteltäväksi liikkeensä myyntihallissa uusien Volvojen rinnalla. Kunnostuksesta vastasi Avain-Vaunun korjaamopäällikkö.
- astinlaudat on tehnyt Esa Suomi käsityönä Lahden Autoedustus Oy:ssä
- maalauksen ja pohjatyöt suoritti Ylämyllyllä Autoväri Keijo Hirvonen (auto on maalattu viimeksi talvella 1983-1984)
- verhoilun entisöi Verhoomo Turunen Kiteellä. Verhoilua entisöitäessä säilytettiin alkuperäiset hevosenjouhipehmusteet, jotka aika ajoin löytävät tiensä verhoilukankaan läpi
- Suomen Automobiilihistoriallinen klubi R.Y. myönsi autolle Joensuussa entistämistodistuksen maaliskuussa 1984
- huhtikuussa 1984 auto rekisteröintikatsastettiin ja liitettiin museoautorekisteriin
Volvon onni kääntyy ja auto museorekisteröidään
Keväällä 1998 auto siirtyi uudelle omistajalle ja matkasi jälleen takaisin Jyväskylään, mutta jo saman vuoden syksyllä matka jatkui jälleen uudelle omistajalle, tällä kertaa Helsinkiin. Helsingissä auto on jossain vaiheessa poistunut rekisteristä, mutta Joensuussa myönnettyjä SOP-59 kilpiä ei kuitenkaan oltu palautettu konttorille.
Auton nykyinen omistaja porvoolainen Sami Kyttälä hankki auton kymmenen vuotta sitten elokuussa 2008 ja palautti auton takaisin museorekisteriin seuraavana keväänä. Samassa yhteydessä auton moottori, kytkin, vaihdelaatikko, kardaani, jarrut ja pyöränlaakerit uusittiin.
Kiitokset Volvon omistajalle auton esittelystä Porvoon Cruising-illassa 28.7.2018. Hienoa, että Volvon myötä on tallessa osa suomalaista autoilun historiaa. Ja ennen kaikkea iso peukku omistajalle siitä, että auto on aktiivisesti liikenteessä ja eri tapahtumissa ihmisten ihailtavissa. Volvo on elävä esimerkki siitä, että auto tykkää, kun sillä ajetaan.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Lähteet: Sami Kyttälän arkisto ja Wikipedia
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0