Cruising-helmi: 1950 Studebaker Commander Starlight Coupé
Studebakerin ”New Look” – autonmitan kilpailijoitaan edellä
Studebakerilla meni toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina lujaa. Kuorma-autoja armeijalle ja kotirintamalle sotavuosina valmistanut amerikkalainen autonvalmistaja osasi valmistautua sotatoimien loppumiseen riittävän ajoissa ja suunnitella suurelle yleisölle kokonaan uuden henkilöautomalliston. Kun Detroitin suuret autonvalmistajat saivat tuotantolinjoiltaan sodan jälkeen ulos lähinnä sotaa edeltäneiden henkilöautomallien facelift-versioita, Studebakerilla oli tarjota ostaville asiakkailleen kokonaan uusia ja jännittäviä New Look -designia edustaneita henkilöautoja.
Panoramaikkuna ja vallankumouksellinen takaluukku
Studebakerin New Look ruumiillistui vuonna 1947 markkinoille tulleessa Studebaker 5-passenger coupé mallissa. Auton takasivulasit oli poistettu kokonaan vahvemman B-pilarin tieltä ja korvattu kaarevalla moniosaisella panoramaikkunalla. Peräpään aikalaisistaan poikkeavaa muotokieltä jatkoi laaja tasapintainen takaluukku, joka sai kansalaiset vitsailemaan, ettei Studebakerista tiennyt kumpi on keula ja kumpi perä tai mihin suuntaan auto kulloinkin oli matkalla. Vitseistä huolimatta Studebakerin ratkaisu osoittautui käytännölliseksi ja pian kaikki suuret autonvalmistajat kopioivat sen omiin malleihinsa.
New Look Studebakerit myivät hyvin. Vuonna 1947 valmistui 191 000 ajoneuvoa ja Studebaker teki yhdeksän miljoonaa dollaria voittoa. Seuraavana vuonna myynti kasvoi neljäsosa miljoonaan ajoneuvoon ja vuonna 1949 Studebaker valmisti jo yli 305 000 ajoneuvoa, joiden myynnistä voittoa kertyi 27,5 miljoonaa dollaria.
Autoilun historian erikoisin kasvojenkohotus
Detroitin ajoneuvovalmistajat saivat Studebakerin etumatkan kurottua umpeen 1940-luvun lopussa ja kaikilla merkeillä oli tarjota markkinoille kokonaan uusi mallisto viimeistään mallivuodelle 1949. GM:n, Fordin ja Chryslerin uutuuksien rinnalla Studebakerin New Look -mallisto ei enää näyttänyt uudelta. Lisää harmaita hiuksia Studebakerin johdolle aiheutti Detroitin uutuuksien lisävarustelistat. Kolmen suuren autoja asiakkaat saivat halutessaan tilata automaattivaihteistolla, korkeapuristeisilla V8-moottoreilla ja hardtop-avomalleina. Studebakerilla ei ollut tarjota omille asikkailleen vastaavia malleja tai lisävarusteita. Jotain oli tehtävä ja nopeasti.
Töitä paiskittiin yötä päivää, mutta Studebakerin johdolla oli syviä erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan mallistoa tullisi kehittää. Lopulta mallistolle päätettiin paniikinomaisesti tehdä facelift ja ottaa vaikutteita ilmailun puolelta.
Studebakerin kasvojenkohotus syntyi alkuperäisen New Look designin suunnittelutiimiin kuuluneen Bob Bourken kynästä. Bourke piirsi yhden autoilun historian erikoisimmista facelifteistä, joka englanninkielisessä maailmassa tunnetaan nimellä ”Bullet nose” (suom. luotikeula).
Studebakerin ikoninen luotikeula
Vaikka Studebakerin uusi ulkoasu sai kansankielessä lempinimen luotikeula, Studebaker nimesi designin johdonmukaisesti Next Lookiksi. Studebakerin South Bendissä Indianassa kokoontuneen johtoryhmän pettymykseksi Next Lookista ei koskaan tullut autoilun seuraavaa suurta tyylisuuntaa, eivätkä suuret autonvalmistajat enää kiiruhtaneet kilvan kopioimaan Studebakerin muotoja omiin malleihinsa.
Keulan rohkean uudelleen muotoilun lisäksi vuosimallin 1950 Studebakerien akseliväliä pidennettiin tuumalla ja lokasuojat sekä kojelauta muotoiltiin uudestaan. Ajomukavuuden kannalta merkittävin muutos tapahtui pinnan alla. Next Look Studebakerin etuakselin iskunvaimennus hoidettiin kierrejousin aiemmin käytössä olleen antiikkisen poikittaisen lehtijousen asemasta.
Studebaker Automatic Drive – amerikkalaisen insinöörityön taidonnäyte
Kesken mallivuoden keväällä 1950 Studebaker esitteli yhdessä Borg-Warnerin kanssa suunnittelemansa Automatic Drive -automaattivaihteiston. Yksinkertaisesta nimestään huolimatta vaihteisto oli todellinen amerikkalaisen insinöörityön taidonnäyte.
Automatic Drive -vaihteistossa oli lukuisia ominaisuuksia, joita nykyään pidetään itsestäänselvyyksinä, mutta joita vuonna 1950 Studebakerin kilpailijoilta ei löytynyt. Vaihteisto esti auton käynnistämisen vaihde päällä ja peruutusvaihteen kytkemisen auton liikkuessa eteenpäin. Automatic Drive:n mäkilähtöavustin piti auton paikallaan jyrkästä mäestä liikkeelle lähdettäessä ja tehokkaasta vaihtamisesti piti huolen vaihteiston no-slip momentinmuunnin.
Studebakerin Automatic Drive -vaihteisto oli niin edistyksellinen, että Ford olisi halunnut ostaa sen asennettavaksi omiin malleihinsa. Studebakerin johto kuitenkin kieltäytyi itsepäisesti myymästä vaihteistoaan muille autonvalmistajille. Jälkikäteen ajateltuna tekniikan myymisestä kieltäytyminen lienee ollut merkittävä liiketaloudellinen virhe, mutta vuonna 1950 Studebakerilla vielä uskottiin Next Lookin maailmanvalloitukseen ja Detroitin kolmen suuren valta-aseman rikkomiseen.
Vuosi 1950 oli Studebakerin menestyksekkäin vuosi
1950-luvun Amerikassa autokauppa kävi kuumana kansalaisten vaurastuessa. Uudistetut Studebakerit myivät hyvin, vaikkei juuri kukaan ollut Studebakerin erikoiseen keulaan järin ihastunut. Vuonna Studebaker valmisti yli 343 000 autoa. Se oli tulos, jota yhtiö ei sittemmin enää koskaan ylittänyt ja vuosi 1950 jäi yhtiön historian menestyksekkäimmäksi.
Suomessa Studebaker oli vielä vuonna 1939 maamme kahdeksanneksi yleisin henkilöautomerkki. Toisen maailmansodan jälkeen autojen maahantuotia säännösteltiin, joten Studebakerin New Look ja Next Look -autojen tuonti Suomeen jäi hyvin vähäiseksi. Hienoa, että Studebakereita on saapunut myöhemmin harrasteautoiksi. Etenkin näin komealla patinalla 1950 Bullet Nose Studebaker erottuu jo kaukaa edukseen Malmin lentokentän harrasteautorivistä.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
