Cruising-helmi: 1956 Nash Metropolitan Lil'Gasser
Hyväntuulinen Metropolitan
Pienikokoinen, viisikymmentäluvun tyyliin kaksivärinen, sirkuspelleltä lainattu henkilöauto, joka kääntää ihmisten suupielet hymyyn siellä missä liikkuukin. Kyseessä ei voi olla mikään muu kuin Nash Metropolitan.
Wisconsinissa suunniteltu ja Englannissa rakennettu Metropolitan oli yksi Amerikan ensimmäisistä subcompact-kokoluokan pikkuautoista. Hyväntuulisuutensa ohella Metropolitan teki entisestä mormoni lähetyssaarnaajasta George Romneystä kuuluisan ja aloitti kehityksen, joka johti autonvalmistaja American Motors Corporationin (AMC) syntyyn.
Amerikassa pienenkin tulee olla suuri
Sellaisen pienikokoisen auton suunnittelu, joka saisi amerikkalaiset kuluttajat siirtymään suurista automalleistaan pienempiin, on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi. Toisin kuin monessa muussa maassa, auton käyttökuluihin Amerikassa on pitkään vaikuttanut ennen kaikkea hintalappu uutena, eikä niinkään auton tai moottorin koko. Polttoainetaloudellisuuteenkin alettiin kiinnittää huomiota vasta 1970-luvun öljykriisin myötä. Tiet ja parkkipaikat on uudella mantereella edelleen suunniteltu niin, että suurimmillakin kaupunkimaastureilla pääsee liikkumaan mukavasti.
Pienen auton valmistamisen kustannukset eivät nekään merkittävästi eroa suurikokoisen auton valmistuskustannuksista. Amerikkalaiset autonvalmistajat ovatkin läpi vuosikymmenten pitäneet liiketoimintansa kannalta tuottavampana ratkaisuna unohtaa pienimmät kokoluokat ja valmistaa suurikokoisia automalleja.
Kakkosauto hyväpalkkaisille kuluttajille
Detroitin suuret Ford, Chrysler ja GM olivat kaikki päätyneet toisen maailmansodan jälkeen samaan ratkaisuun. Pienen automallin valmistus ei ollut taloudellisesti järkevää. Valtaosa Nashin hallituksen jäsenistä ja johtajista oli johtavien autonvalmistajien kanssa samaa mieltä. Neljä Nashin työntekijää näki suurten päätöksessä mahdollisuuden menestyä. Heidän mielestään oli selvää, että Amerikan kokoisella markkina-alueella pienelle toimijalle oli subcompact-mallin kokoinen markkinarako tarjolla.
Erityisen voimakkaasti näkemystä ajoi Nashin johtajan George W. Masonin assistentti ja "oikea käsi" George Romney. Hän uskoi, että pienetkin automallit voivat olla taloudellisia menetyksiä, jos niitä ei yritetä markkinoida hinnaltaan edullisina autoina, vaan arjen luksusta tarjoavina kakkosautoina hyväpalkkaisille kuluttajille.
Amerikassa suunniteltu, Euroopassa valmistettu
1950-luvulle tultaessa Romneyn ajatukset ottivat pikkuhiljaa tuulta alleen. Nashilla suunniteltiin NXI prototyyppi, joka sai autonäyttelyissä innostuneen vastaanoton. Varsinaisen tuotannon aloittaminen sen sijaan osoittautui haasteelliseksi, sillä Nashin talousosastolla laskettiin uuden automallin tuotantoon tarvittavien työkalujen ja koneiden maksavan 20 miljoonaa dollaria. Se oli investointi, johon Nashilla ei pienenä autonvalmistajana ollut varaa.
Apu löytyi valtameren takaa vanhalta mantereelta. Englannin punta devalvoitiin vuonna 1949 ja työn teettäminen saarivaltiossa oli Amerikasta katsottuna halpaa. Nash solmi sopimuksen englantilaisen Fisher & Ludlow Ltd yrityksen kanssa korien valmistuksesta ja osti tekniikan Austin Motor Companyltä, joka pian yhdistyi vanhan kilpailijansa Morriksen kanssa muodostaen British Motor Companyn. Tuotannon käynnistäminen Englannissa maksoi vain 800 000 dollaria, murto-osan siitä lukemasta, mihin Nashin talousosastolla oli päädytty.
Amerikassa ennen näkemätöntä taloudellisuutta
Nash Metropolitanin myynti alkoi maaliskuussa 1954. Perusmallin hinta oli reilu 1400 dollaria, mikä oli yli sata dollaria vähemmän kuin Nashin suuremman Rambler DeLuxe sedanin tai Fordin kuusisylinterisen perusmallin Mainline business coupen hinta.
Metropolitania vauhditti pieni 1,2-litrainen 42 hevosvoimainen moottori, mutta auto painoi vain 820 kiloa, joten suorituskykylukemat olivat yllättävän lähellä suurempaa kuusisyliteristä Rambleria. Nollasta sataan Metropolitan kiihtyi 23 sekunnissa ja huippunopeus oli 120 km/h tuntumassa. Taloudellisuudessa pieni Nash oli omaa luokkaansa. Kaupunkiliikenteessä bensaa paloi vajaa kahdeksan litraa sadalla kilometrillä ja maantiellä Metropolitanilla saattoi päästä viitosella alkaviin kulutuslukemiin tai amerikkalaisittain lähelle 40 mailia gallonalla.
Mukavuudesta ei tingitä
Ajo-ominaisuuksiltaan Metropolitan ei ikävä kyllä ollut läheskään yhtä ketterä ja tarkka kuin pienestä koosta olisi voinut olettaa. Amerikkalaisen maun mukaisesti alustasta tehtiin liian pehmeä, josta seurasi epämääräisen vaelteleva ajotuntuma.
Nash rakensi Metropolitanista urheilullisemman, pieniä eurooppalaisia urheiluautoja jäljitelleen prototyypin, jossa oli tuplakaasuttimet, korkeampi puristussuhde, nelivaihteinen manuaalilaatikko kolmivaihteisen vakiovaihteiston tilalla ja jäykempi alusta. Tuotantoon asti urheilullinen Metropolitan ei koskaan päätynyt. Autoharrastajat näkivät pienessä Nashissa yllättävää potentiaalia ja vuosien varrella autosta on rakennettu kilpa-autoja niin radalle kuin varttimailillekin.
Minni Hiiren kiihdytysauto
Mikään muu autonrakentamisen tyylisuunta ei ole yhtä ratkaisevasti vaikuttanut maailman nopeimman urheilulajin kiihdytysurheilun syntyyn ja kehittymiseen kuin gasserit. Suomessa rakennetut tai ylipäätään Suomessa muuallakin kuin autonäyttelyissä esillä olevat gasserit ovat harvinaista herkkua.
Elokuussa Vantaan Cruisingin parkkialue oli täysi harrastekalustoa laidasta laitaan, mutta yksi illan ehdottomista kohokohdista oli tämän Nash Metropolitan Lil'Gasserin saapuminen paikalle. Gasserin röyhkeän sumeilematon ulkomuoto, 350cid V8-pikkulohkon jylinä, etukenoinen stance ja Metropolitanin sirkuksesta lainattu kori ovat yhdessä kuin Minni Hiiren kiihdytysauto, josta ei voi olla tykkäämättä. Thumbs up!
Lue lisää: Gasserit Hot rod -harrastuksen ytimessä
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
