Yhteistyössä viritysosistaan tunnetun Hurstin kanssa suunniteltu 1970 Chrysler 300H oli Chryslerin viimeinen "kirjainauto". Epäonnistuneen markkinoinnin ja korkean hinnan seurauksena autoa valmistettiin vain 502 kappaletta. Nyt Chrysler 300H on yksi kaikkein harvinaisimmista muskeli-Mopareista.
Myyntisalonkien vetonaulat
1950-luvun Amerikassa autoja ei vielä myyty netissä tai edes periamerikkalaisilla televisiomainoksilla. Kaupat syntyivät, jos maksavat asiakkaat saatiin houkuteltua jälleenmyyjän liiketilaan tutustumaan esillä olleisiin malleihin ja altistumaan kauppiaiden ylitsevuotavan runollisille myyntipuheille.
Pelkkiä perusmalleja esittelemällä myyntisalonkien pääovien saranat olivat vaarassa ruostua kiinni. Tarvittiin joka vuosi uusinta avaruusajan teknologiaa sisältäviä ja suorituskykyistä voimaa uhkuvia erikoismalleja, jotka saivat ihmiset liikkeelle ja myyntisalonkin etuovien saranat koville. Juuri tätä tarkoitusta varten Chrysler kehitti tehokkaan, hyvin varustellun ja omana aikanaan järjettömän kalliin Chrysler 300 Letter series -mallisarjan (suom. kirjainsarja).
Chryslerin Letter series -kirjainsarja
Letter series autoissa oli Chryslerin tehokkain moottori, parhaat alustakomponentit ja tyyllikkäin sisusta kattavaa lisävarustelistaa unohtamatta.
Ensimmäinen Letter series -auto oli vuoden 1955 Chrysler 300(A), joka sai mallinimensä pellin alla lymynneestä 331cid (5,4L) FirePower V8-moottorista. Moottori tarjosi auton mallimerkinnän mukaisesti 300 hevosvoiman edestä ajonautintoa. Heti seuraavana vuonna Chryslerilla päätettiin laittaa paremmaksi. 1956 Chrysler 300B-mallin 354cid (5,8L) HEMI-moottori tuotti jo tehokkaimmillaan 355 hevosvoimaa.
Uusi kirjainsarjan auto puskettiin ulos tehtaan tuotantolinjalta säännöllisesti kerran vuodessa aina vuoteen 1965 ja Chrysler 300L-malliin saakka. Kalliiden Chryslerin kirjainmallien tuotanto- ja myyntiluvut pysyivät matalina koko niiden valmistuksen ajan. Etenkin reilusti kovakattoisia malleja kalliimpia avomalleja myytiin todella vähän.
Testivoittoja ja hehkutusta mediassa
Markkinointivälineinä kirjainmallit sen sijaan toimivat hyvin. Kalliiden eurooppalaisten tuontiautojen ajo-ominaisuudet tiedettiin Amerikassakin erinomaisiksi, joten lehdistön autovertailuissa samalle lähtöviivalle eurooppalaisten mallien kanssa ajettiin Chryslerin uusin kirjainmalli. Usein amerikkalainen auto saatiin testivoittajaksi, vaikka suuren yleisön maksukykyä vastanneiden Chryslerin perusmallien ajo-ominaisuudet olivatkin mailien päässä kirjainmallien kyvyistä kiertää testiratoja.
Pienemmillä paikkakunnilla Chryslerin uuden kirjainmallin ilmestyminen jälleenmyyjän liiketilan lasiseinän taakse oli iso mediatapahtuma. Amerikkalaisen autoteollisuuden ihmeitä tultiin ihailemaan koko suvun voimin kauempaakin ja pikkukaupunkien sanomalehdissä riemuittiin kotimaisen autoteollisuuden viimeisestä saavutuksesta. Kirjainmallien bongausreissulla joku päätyi kirjoittamaan puumerkkinsä sopimuspaperin alanurkkaan ja tilaamaan itselleen jonkun Chryslerin tavallisemmista malleista. Kauppa kävi hyvin aina 1960-luvun alkuvuosiin saakka.
1960-luvun puoliväliin tultaessa muskeliautojen aikakausi oli aluillaan, populaarikulttuuri ja televisio valloittivat maailmaa. Autojen markkinoinnissa otettiin käyttöön kokonaan uuden kikat, eikä kirjainmalleja enää tarvittu. Vuosimallin 1965 300L jäi viimeiseksi alkuperäiseksi kirjainmalliksi. Vuonna 1970 Chrysler halusi kuitenkin kokeilla kirjainmallin tehoa vielä kerran.
Hurst – suorituskyvyn synonyymi
Ajoneuvojen viritysosia valmistanut Hurst oli 60-luvun Amerikassa yksi vauhdin ja suorituskyvyn synonyymeistä. Chryslerilla päätettiin ottaa Hurstin brändi markkinoinnin avuksi ja solmia yhteistyösopimus Chryslerin uuden erikoismallin valmistamisesta Hurstin kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyi edesmenneen kirjainsarjan hengessä 1970 Chrysler 300 Hurst tai lyhyesti ja ytimekkäästi 300H. Suurista suunnitelmista huolimatta autoa valmistui lopulta vain reilun 500 kappaleen sarja, joten Moparin muskeliautoista 300H on yksi harvinaisimpia.
Chrysler 300H mallin perustana toimineet 300 sarjan autot koottiin Detroitissa Chryslerin Jefferson Avenuen tehtaan tuotantolinjalla. Kaikki autot olivat Spinnaker-White sävyllä maalattuja kaksiovisia hardtopeja. Alustat koottiin jo tuotantolinjalla Chryslerin parhailla alustakomponenteilla ja konepellin alle asennettiin sama TNT 440cid V8-moottori, joka löytyi myös suorituskykyisten Plymouth ’Cudan ja Dodge Challenger R/T mallien keulalta. 375 hevosvoimaa tuottaneen TNT-moottorin parina 300H-autoissa oli vakiota vahvempi versio TorqueFlite-automaattivaihteistosta. Myös jousitusta vahvistettiin, eteen asennettiin tehostetut levujarrut ja taakse pultattiin 8 3/4 perä 3.23 välityksellä.
Chryslerin ja Hurstin yhteistyön alkuperäinen idea oli, että Chryslerin tehtaalta valmistuneiden jo valmiiksi tehokkaiden aihioiden suorituskykyä olisi parannettu edelleen Hurstin toimitiloissa Pennsylvaniassa Hurstin viritysosilla. Tarkoitus oli asentaa autoihin Hurstin tehokkaampi sytytysjärjestelmä, tilavampi öljypohja ja tietysti Hurstin shifteri.
”All Show No Go”
Näkemyseroista ja sopimusongelmista johtuen Hurst ei parantanut autojen suorituskykyä millään lailla. Mitään Hurstin valikoimissa tarjolla olleista viritysosista ei pultattu autoihin kiinni – ei edes Hurstin legendaarista shifteriä. Suorituskyvyn parantamisen sijaan Hurstilla keskityttiin korimuutoksiin.
Painava konepelti korvattiin kevyemmällä lasikuituisella konepeitolla. Lasikuituun muotoiltiin hood-scooppi, jolla ei ollut muuta kuin esteettistä merkitystä ja scoopin molemmille puolille asennettiin erikoismallista kertovat 300H-merkit.
Taakse lisättiin takaluukkuun ja takalokasuojien kulmiin integroitu spoileri. Spoilerin tieltä autoista piti poistaa takaluukun lukot kokonaan. Perinteisten lukkojen tilalle valmistettiin alipaineella toimineet auton rakenteisiin piilotetut lukot, joita käytettiin hanskalokeroon piilotetulla napilla tai kojelaudan alle piilotetulla vaijerilla, jolla takaluukun sai auki alipainejärjestelmän hajotessa.
Hurstilla autojen konepellit, takaluukut ja kyljet koristeltiin Satin Tan kuvioilla. Sisusta verhoiltiin ulkokuoren sävyihin sopivilla Chryslerin Imperial LeBaron mallisarjan autoista otetuilla nahka- ja kangasosilla.
300H-mallien lisävarustelista oli lyhyt. Varusteet olivat vakiona kirjainsarjan autojen hengen mukaisesti hyvät. Lisämaksusta sai mm. auton vaihteenvalitsimen siirtää keskikonsoliin tai pakoputken päät vaihtaa kromattuihin neliönmuotoisiin päihin. Kirjainsarjan hengen mukaisesti myös suorituskyky oli Chrysler 300 Hurst mallin painosta ja koosta huolimatta varsin hyvä. 0-60 mph taittui hieman yli seitsemässä sekunnissa ja varttimailiin kului 15,9 sekuntia.
300H oli Chryslerin kallein malli
Varhaisempien kirjainmallien tavoin 1970 Chrysler 300 Hurst ei ollut helppo auto myytäväksi. Syitä oli useita. Perusmallin hinta ilman lisävarusteita oli 5939 dollaria. Tällä hinnalla auto oli koko Chryslerin malliston kallein malli (Imperialeja lukuunottamatta). Siksi se oli monen auton ylellisyydestä ja suorituskyvystä haaveilleen ulottumattomissa.
Koko 300H-projekti myös myöhästyi. Vuosimallin 1970 Chrysler 300 perusmallien myynti alkoi reilusti ennen kuin 300 Hurst malleja päästiin Pennsylvaniassa kokoamaan. Niinpä Hurstit tulivat markkinoille kertarysäyksellä.
Auton markkinointi epäonnistui täysin
Projektijohtamisen ongelmia seurasi päättämättömyys ja epätietoisuus siitä, kenen vastuulla 300H-mallin markkinointi oli. Chryslerilla odotettiin Hurstin hoitavan uuden mallin mainostamisen omien kanaviensa kautta Hurstin brändin alla. Hurstilla sen sijaan luotettiin Chryslerin hoitavan auton markkinoinnin. Suunnitelmallisuuden puutteen seurauksena edes Chryslerin omat jälleenmyyjät eivät tienneet koko mallista mitään, ennen kuin yksi 300 Hurst saapui autorekan kyydissä esiteltäväksi jälleenmyyjän salongissa.
Näiden tosiasioiden valossa ei ole ihme, että Chrysler 300H-mallin tuotanto päättyi lopulta yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Täyttä varmuutta valmistusmäärästä ei ole, mutta yleisesti autoja uskotaan valmistuneen 501 tai 502 kappaletta, joista kaksi oli avoversiota. Toista avoa Hurst käytti itse erilaisissa tapahtumissa markkinoimaan kuuluisia shiftereitään. Toiseen 300H-avomalliin asennettiin 440cid TNT:n sijaan 426cid Hemi V8-moottori jo tehtaan tuotantolinjalla Detroitissa.
300H on harvinainen muskeli-Mopar
1970 Chrysler 300 Hurst autoja valmistui joka tapauksessa niin vähän, että muskeli-Moparina se on harvinaisempi kuin esimerkiksi aito Dodge Daytona. Sen verran huomaamattomampi ja tuntemattomampi harvinaisuus 300H on, että omistajaksi voi päästä varsin kohtuullisella hinnalla, mikäli sopiva yksilö sattuu vastaan tulemaan. Hienoa, että ainakin yksi yksilö on päätynyt Suomen autokantaa vahvistamaan.
Teksti: Kai Lappalainen
Kuvat: Fiat Chrysler Automobiles (lisenssi CCBYNCND20) ja Kai Lappalainen (CCBY40)
