Cruising-tunnelmia uuden ajokauden kynnyksellä
Uuden ajokauden alla on hyvä hetki virittäytyä cruising-tunnelmiin ja muistella viime syksyyn viimeisten lämpimien päivien tapahtumia. Tässä jaksossa renkaita potkimassa myös Mopar-mies Thony Nyman. Ihmettelyn kohteena mm. 1961 Dodge Seneca, 2007 Dodge Charger, 1962 Dodge Dart, 1969 AMC Javelin SST, 1952 Rover 75, 1990 Toyota Deliboy ja tietysti Tonyn 1965 Hottentotti Dartti. Tervetuloa mukaan!
PS. Tilaa Wheels Youtube-kanava, niin saat muistutuksen automaattisesti aina kun uusi jakso ilmestyy.
Kuvaraportti: Keski-Suomen Talwiajot 2025
Keski-Suomessa ei talvikelejä pelätä
1925 Citroën B12 "Teräs Torpedo"
1952 Mecedes-Benz 170DS
1947 Volvo PV 444A
1956 GAZ 20 Pobeda
1959 Pontiac Starchief Vista 4d Hardtop
1964 Chevrolet Malibu Series 55 4d Sedan
1965 Ford Cortina Custom
1964 Ford Mustand 2d Hardtop Coupe
1966 Kontio Sisu K-138 6.6L Diesel
1968 Volvo N86
1970 Renault 8S
1976 Saab 96
Lue lisää "Dallas-Mersusta": Dallasin tähtikeula – 1985 Mercedes-Benz R107 380 SL
1973 Jeep Wagoneer Custom
1972 Opel Kadett B
1973 Morris Marina 1.3 Coupe
1973 Rover P6 3.5 V8
1974 Opel Kadett 1200
1977 Opel Ascona B
1977 Ford Escort RS 2000
1978 Opel Ascona Automatic 4d sedan
1982 MB W123
Kuvat: Helena Minkkilä ©
Teksti: Kai Lappalainen
Lue seuraavaksi:
Toyota Starlet KP6x – pieni, mutta pippurinen takavetolegenda
Hauskuuden kaava: takaveto, kierrosherkkä moottori ja tarkka ohjaus
Toyota Starlet on monelle autoharrastajalle tuttu yhtenä 1970- ja 1980-lukujen vaihteen kaupungistuvaa Suomea valloittaneista pienikokoisista autoista. Ensimmäistä kertaa vuonna 1973 Toyota Publican seuraajaksi esitelty Starlet vakiinnutti nopeasti asemansa kotimarkkinoillaan Japanissa ja pian myös Euroopassa. Yhdysvalloissakin Starlet lanseerattiin, mutta full size -luokan hiipumisesta huolimatta pienestä Toyotasta ei Pohjois-Amerikassa tullut menestystarinaa.
Pienen japanilaisen Toyotan suosiota selittävät etenkin Starletin toisen sukupolven (1978–1984) takaveto, kierrosherkkä moottori ja ensimmäistä kertaa Toyotassa käytetty tarkka hammastanko-ohjaus, jotka tekivät autosta hauskan ajettavan. Euroopassa Toyota Starlet meni hyvin kaupaksi. Vuonna 1980 Suomessa rekisteröitiin 1162 Starletia. Karvalakkiversio Starlet 1.0 Super maksoi 35 700 markkaa, joka nykyrahassa on hieman vajaa 22 000 euroa. Tehokkaimman ja parhaiten varustellut 1.2 DL:n lähtöhinta Korpivaaran marmoritiskillä oli 38 300 markkaa.
Ketterä ja kokoaan suurempi kaupunkiauto
Toisen sukupolven Starletit (KP6x-sarja) tuotettiin kolmi- ja viisiovisina malleina. Toyotan kotimarkkinoille Starletista oli tarjolla farmarimallikin, mutta Suomeen sitä ei tuotu. Meillä suosituin Starlet oli kolmiovinen hatchback, jonka autolla ajaneet muistavat ajamisen ilon ohella ainakin siitä, että etuistuimen asentoa joutui säätämään uudelleen aina takapenkkiläisten kiivetessä kyytiin.
Viidelle solakalle japanilaiselle suunniteltu Starlet rekisteröitiin meillä vain neljälle hengelle, sillä takaistuin oli korirakenteen vuoksi varsin kapea, eivätkä sentit riittäneet täyttämään ajoneuvolain vaatimuksia. Silti pieni kori (pituus alle 3,75 metriä) ja tehokkaaseen tilankäyttöön perustuva suunnittelu tekivät autosta ketterän kaupunkiauton, jonka matkustamossa ei tarvinnut tuntea ahtaanpaikankammoa.
Pienestä Toyota Starletista kuoriutui täysiverinen kilpa- ja ralliauto
Konepellin alla Starletia vauhditti vakiona 1,0-litrainen rivinelonen (993 cm³), jonka 35 kW (47 hv) huipputeho antoi riittävästi potkua kevyelle korille – tosin erityisesti alakierroksilla moottoria kuvailtiin hieman ponnettomaksi. Moottorivalikoima täydentyi myöhemmin 1.2- ja 1.3-litraisilla koneilla ja lisävarustelistalta sai ruksattua viisivaihteisen manuaalivaihteiston.
Autolehtien testeissä Starletia kiiteltiin miellyttävästä vaihteistostaan ja täsmällisestä ohjauksestaan. Moitteita tuli pomppivasta jousituksesta, joka oli tyypillistä aikakauden takavetoisille pikkuautolle jäykällä taka-akselilla, mutta se ei silti ole estänyt Starletia saavuttamasta suosiota niin rallipoluilla kuin drifting-harrastajien käsissäkään.
Starlet oli ensimmäinen eurooppalainen Toyota ja samalla viimeinen takaveto luokassaan
Starletin vahvuuksiin kuului myös mainio äänieristys kokoluokka huomioiden: Tekniikan Maailma -lehti hehkutti sen hiljaisuutta ja luonnehti autoa “Euroopan-tyyliseksi Toyotaksi”. Monista aikalaisistaan poiketen Starletin tavaratilakin oli kokonaan verhoiltu äänimaailman hiljentämiseksi.
Vuonna 1980 Starletin ilmettä uudistettiin kulmikkaammilla etuvaloilla ja vuonna 1983 takaosaa päivitettiin, mutta pohjimmiltaan KP6x-sarjan Starlet pysyi uskollisena teknisille ratkaisuilleen. 1980-luvulle tultaessa Starlet oli kilpailijoihinsa verrattuna jo voimalinjaltaan vanhanaikainen. Mallivuodelle 1985 esitelty kolmas sukupolvi (EP70) toi mukanaan modernin tuulitunnelissa muotoillun korin ja samalla Starletissa siirryttiin luokkansa viimeisenä etuvetotekniikkaan. Päätöksen myötä yksi aikakausi pikkuautojen historiassa tuli päätökseensä.
Starletin ratin takana viihtyy rallin maailmanmestarikin
Vaikka Starletin valmistus päättyi 1990-luvun lopussa, on sen tarina jatkunut suosittuna harrasteautona. Kestävä kori, yksinkertainen tekniikka sekä helposti ja edullisesti viritettävissä oleva moottori ovat pitäneet mallin harrastajien suosikkina. Mediassa Starlet on saanut runsaasti palstatilaa rallin maailmanmestarimme Kalle Rovanperän ansiosta. Rovanperä on viihdyttänyt itseään ja ralliyleisöä kymmenvuotiaasta saakka ajamalla ralleja Toyota Starlet KP61-ralliautollaan.
Toyota Starlet KP6x on muistutus siitä, kuinka tavallinen arkiseen ajoon suunniteltu pikkuautokin voi olla hämmästyttävän hauska harrasteauton aihio. Täytyy toivoa, että autoilun sähköistyessä tuleville autoharrastajille suunniteltaisiin jotain yhtä hauskaa 2050-luvulla viritettäväksi.
Teksti ja artikkelikuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Cruising-helmi: 1963 Acadian Beaumont Sport Coupe
Kanadan unohdetut automerkit: Acadian ja Beaumont
Kanadan väkiluku oli 1960-luvulle tultaessa vain kymmenesosa Yhdysvaltojen väkimäärästä. Varsin pienestä markkina-alueesta huolimatta Detroitin kolme suurta — Ford, Chrysler ja General Motors panostivat merkittävästi taisteluun pohjoisen naapurivaltion automarkkinoiden herruudesta.
Tuontitulleista johtuen vain 3% Kanadassa myydyistä autoista oli valmistettu Yhdysvalloissa, mutta valtaosa uusista autoista oli koottu Yhdysvalloista tuoduista osista kanadalaisilla kokoonpanolinjoilla. Kanadan markkinoille suunniteltiin omia erikoismalleja ja tarvittaessa myös automerkkejä vastaamaan paikalliseen kysyntään.
Yksi tunnetuimmista on General Motors of Canadan vuosina 1962-1971 valmistama Acadian, joka sai nimensä Kanadan koillisosaa asuttaneista ranskankielisistä siirtolaisista. Yhdysvalloissa vuonna 1961 esiteltyä Pontiac Tempestiä ei otettu mukaan Kanadaan vientiohjelmaan, mutta GM:n kanadalaiset jälleenmyyjät halusivat valikoimaansa kompaktiluokan automallin. Acadian syntyi vastaamaan tähän tarpeeseen.
Kanadan kompaktiluokan automarkkinoiden uusjako
Mallivuodelle 1962 esitelty Acadian perustui Chevrolet Chevy II –malliin, mutta keulan muodot ja korin yksityiskohdat erottivat sen esikuvastaan. Ensimmäisen vuosikerran Acadiania sai kahdella varustetasolla. Edullisempi hinnat alkaen malli sai nimekseen Invader, Tunkeutuja. Kenties nimivalinnalla haluttiin kertoa siitä, että Acadianin tavoitteena oli jakaa Kanadan kompaktiluokan markkinaosuudet uusiksi.
Paremmin varusteltu Acadianin malli nimettiin ranskalaisittain Beaumontiksi (Kaunis vuori). Korimalleina molempia varustelutasoja sai 2- ja 4-ovisena tolppa-sedanina ja kuuden hengen Station Wagonina. Urheilullisempaan makuun tarjolla oli kaksiovinen hardtop Beaumont Sport Coupe ja avokattoinen Convertible.
Acadian koottiin GM:n itsekantavalle X-bodylle erillisellä etupää apurungolla. Moottorivaihtoehtoina tarjolla oli Chevy II:n voimanlähteiksi suunnitellut Chevroletin Econoflame-moottoriperheen 153cid (2,5L) rivinelonen tai 194cid (3,2L) suora kuutoskone. Nelisylinterinen moottori tuotti 90 hevosvoimaa suuremman kuusisylinterisen tarjotessa 120 hevosvoiman tehon. Vaihteistoksi tarjolla oli 2-portainen Powerglide automaatti tai kolmevaihteinen manuaali. Kompaktiluokan autoille tyypillisesti mm. ohjaus- ja jarrutehostin sekä radio oli ruksittava lisävarustelistalta, jos mukavuudestaan ei halunnut tinkiä.
Beaumont – Kanadan oma muskeliauto
Mallivuodelle 1963 Acadian mallistoa laajennettiin neljään varustetasoon. Huipulle esiteltiin Beaumont Sport Deluxe ja Beaumontin ja Invaderin väliin esiteltiin uutuusmalli Canso. V8-moottoria Acadian sai odottaa vuoteen 1964 asti, jolloin GM esitteli Chevellen ja siitä tarjottiin kanadalaisille perusmallista omaksi muskeliautoksi erotettu Acadian Beaumont.
Kaksi vuotta myöhemmin 1966 Beaumont erotettiin muusta Acadianista vielä kerran, mutta tällä kertaa kokonaan omaksi automerkiksi. Suurta menestystä Beaumont ei enää ehtinyt saavuttaa, sillä vuonna 1965 Yhdysvaltojen ja Kanadan välille sovitussa Automotive Product Trade Agreement (Auto Pact) -sopimuksessa tullimaksuista luovuttiin ja autoja sekä niiden osia voitiin viedä ja tuoda rajan yli vapaasti. Beaumont katosi markkinoilta muutamaa vuotta myöhemmin ja Acadianin taru päättyi vuonna 1971.
Acadian ei ollut vain uudelleen brändätty pikku-Letukka
Nykyään Acadian ja Beaumont ovat harvinaisuuksia. Ensimmäisenä mallivuotena 1962 Acadianeja valmistui noin 14 600 kappaletta. GM of Canadan omat automerkit kertovat ajasta, jolloin kauppapolitiikka vaikutti voimakkaasti automallien ja –merkkien syntyyn. Yhteistyö ja sisarmallit eri autonvalmistajien kesken ovat jälleen viime vuosikymmeninä arkipäiväistyneet autonvalmistajien sulautuessa toisiinsa ja tullimuurien noustessa uudestaan suojaamaan omaa autoteollisuutta. Acadian ja Beaumont eivät kuitenkaan olleet pelkästään uudelleen nimettyjä ja brändättyjä versioita amerikkalaisista esikuvistaan, vaan niillä oli oma kanadalainen identiteettinsä ja ne vastasivat kanadalaisten autonostajien tarpeisiin.
Hienoa, että Acadian malleja kuuluu myös meidän suomalaiseen klassikkoautokantaan. Yhdistäähän Suomea ja Kanadaa jääkiekon ohella vaativat olosuhteet, joissa auton tulee palvella niin helteessä kuin lumimyrskyssäkin. Ja toki myös sekin, että myös meillä on koottu naapumaiden autoteollisuuden tuotteita – välillä jopa paremmin kuin alkuperämaassa.
Teksti ja artikkelikuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
TEE SE ITSE
Opel Astra G moottorin etukannattimen / kumityynyn vaihto
2.1.2024
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Vaurioitunut moottorin etukannatin aiheutti pomppivia liikkeellelähtöjä ja tärinää
Perheen jälkikasvulle ajo-opetus- ja ensiautoksi netin huutokaupasta näkemättä ostettu vuosimallin 2002 Opel Astra G osoittautui koeajolla onnistuneeksi hankinnaksi. Autolla oli ollut ennen meitä vain yksi omistaja. Kilometrejä oli ostohetkellä kertynyt maltilliset 101tkm ja huoltokirjakin oli asianmukaisesti täytetty.
Reilu 20tkm myöhemmin liikkellelähdöt alkoivat pidempäänkin ajaneilla olemaan pomppivia ja auton moottori tuntui tärisevän ja liikkuvan selkeästi enemmän kuin ennen. Yhdeksi syylliseksi osoittautui moottorin etukannattimen osittain irronnut ja halkeillut kumityyny.
Uuden moottorin kannattimen vaihto on varsin yksinkertainen operaatio ja se onnistuu vaikkapa parkkipaikalla muutamalla perustyökalulla. Ripeästi toimimalla korjauksesta suoriutuu alle puolessa tunnissa, mutta jos kumityynyn pultti ja mutteri ovat ruostuneet yhteen, voi aikaa kulua reilusti enemmän.
Moottorin etukannattimen vaihtotyön hinta
Motonet myy peruslaatuista etukannatinta 1.6 16v moottorilla varustettuun Opel Astra G:hen hintaan 51,90 €. Lemförderin valmistama tuote maksoi verkkokaupassa 38,45 €. Vaihtotyössä ei tarvita erikoistyökaluja, mutta E18 Torx-hylsy tulee työkalupakista löytyä. Autokorjaamot laskuttavat tarjousten perusteella työstä pääsääntöisesti varaosan ja yhden työtunnin hinnan.
Opel Astra G moottorin etukannattimen vaihto
- Nosta auton etupää tukeville alustapukeille tai aja auto rampeille. Renkaita ei tarvitse irroittaa. [kuva 1]
- Moottorin etukannatin löytyy auton alta heti puskurin takaa. Jos autossa on pohjapanssari suojaamassa moottoria, tulee se irroittaa ensin.
- Käsittele etukannattimen kiinnityspultit tarpeen mukaan WD40-monitoimiöljyllä tai vastaavalla ruosteenirroittajalla. [kuva 2]
- Moottoria tulee tukea alhaaltapäin esimerkiksi hallitunkilla vaihtotyön aikana, ettei moottori jää roikkumaan ylätukien varaan. Varmista, että tuet moottoria öljypohjasta niin, ettei tunkki pääse liikkumaan eikä nostaminen vahingoita öljypohjaa. [kuva 3]
- Edestä moottorin etukannatin on kiinni kumityynyn läpi menevällä pitkällä 16mm pultilla ja mutterilla. Löysää mutteri esimerkiksi kahdella räikkäavaimella. [kuva 4]
- Löysää etukannattimen takimmaiset kiinnityspultit E18 Torx-hylsyavaimella. [kuva 5]
- Kun kaikki kiinnityspultit on löysätty, varmista, että moottori on edelleen hyvin tuettu. Irrota pultit kokonaan ja irrota etukannatin.
- Varmista ennen uuden varaosan asentamista, että alkuperäinen ja uusi varaosa vastaavat toisiaan. Paikalleen asennettua väärää varaosaa ei useinkaan saa vaihdettua oikeaan, mikäli siinä ei ole selvää valmistusvirhettä. [kuva 6]
- Asenna uusi etukannatin paikalleen. Nosta tai laske moottoria hieman tarpeen mukaan. Lemförderin valmistama osa oli sen verran lähellä alkuperäistä, että sen asentaminen ei vaatinut minkäänlaista nitkuttamista. [kuva 7]
- Kuva 8. Asenna moottorin etukannattimen pultit käsin "hollille". Varmista, että kaikki pultit lähtevät kevyesti kierteilleen. Tarvittaessa puhdista kierteet tai vaihda pultit uusiin. [kuva 8]
- Kiristä kaikki kolme etukannattimen kiinnityspulttia tasaisesti. Astran käsikirjan mukainen oikea kiristysmomentti on 55 Nm. [kuva 9]
- Laske auton moottori kannatinkumien varaan poistamalla hallitunkki moottorin alta.
- Tarkista kiinnityspulttien oikea kireys. Älä ylikiristä etenkään takimmaisia moottorilohkoon kiinnittyviä pultteja!
- Laske auto alas pukeilta ja suorita koeajo. Liikkeellelähtöjen helpottumisen lisäksi moottorin ääni muuttui tässä yksilössä hiljaisemmaksi ehjällä etukannattimen kumilla.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Vantaalla kumi palaa ja parkkipaikka on täynnä harrasteautoja
Vantaalla kumi palaa ja Heurekan parkkipaikka täytyy komeasta kalustosta kuukauden kolmantena perjantaina. Renkaanpotkijat kävivät kotikaupungin cruisingissa paikanpäällä ihastelemassa niin komeita dollari- kuin saksanmarkkahymyjäkin, upeaa japanilaista sportti-Toyotaa unohtamatta!
Lue lisää videon autoista ja mallien taustoista:
Kuukauden kustom 1960 Ford Courier Ranch Wagon:
https://www.wheels.fi/1960-ford-courier-custom-wagon/
Matin 1985 Mercedes-Benz 300 SE W126:
https://www.wheels.fi/1985-mercedes-benz-300-se/
PS. Tilaa Wheels Youtube-kanava, niin saat muistutuksen automaattisesti aina kun uusi jakso ilmestyy.
Huima Studebaker Cherry Bomber, upeasti entisöity Dodge Roadster ja arvokkaasti vanhentunut Buick Riviera
Kirkkonummen Maatilapuodin idyllinen pihapiiri täyttyi heinäkuun lopussa upeista jenkkiautoista. Tässä jaksossa mukana mm. klassisen kaunis 1955 Chevy Bel Air, huima 1951 Studebaker "Cherry Bomber" custom ja viimeisen päälle entisöity 1949 Dodge Roadster. Erikoisesittelyssä arvokkaasti vanhentunut 1972 Buick Riviera alkuperäisessä kunnossaan isolohko-V8:lla. Tervetuloa Renkaanpotkijoiden mukaan viettämään kuumaa kesäpäivää Kyrsälään 
PS. Tilaa Wheels Youtube-kanava, niin saat muistutuksen automaattisesti aina kun uusi jakso ilmestyy.
Upea 1950 Mercury-lyijyreki, Ritari Ässän KITT ja paljon muuta
Nokka kohti pohjoista ja Ouluun renkaita potkimaan! Oulu Cruising kokoaa Pohjois-Suomen autoharrastajat perjantaisin Nallikarille. Tässä jaksossa mukana mm. upea 1950 custom-Mercury, modernilla tekniikalla terästetty 1937 Chevrolet custom-pickup, Nissan 300ZX, Corolla-tupla ja Ritari Ässän KITT. Tervetuloa mukaan!
PS. Tilaa Wheels Youtube-kanava, niin saat muistutuksen automaattisesti aina kun uusi jakso ilmestyy.
Kuvaraportti: Fagerlundin traktorimuseo Nauvossa
Monipuolinen yksityismuseo, jossa kannattaa käydä, vaikkei traktoreita harrastaisikaan
Nauvolaisten veljesten Per-Erik ja Sven Fagerlundin traktorimuseossa on näytillä noin 40 traktoria, jotka veljekset ovat entisöineet näyttelykuntoisiksi. Museossa on nähtävillä on myös vanhoja maatalouskoneita ja muita entisajan käyttöesineitä ja koneita, joista monet ovat peräisin Fagerlundien suvun kotitalosta. Traktorimuseo sai alkunsa, kun veljekset ostivat Turusta vanhan Valmet 20 -traktorin ja entisöivät sen.
Seuraavien vuosikymmenten aikana kokoelma karttui tasaiseen tahtiin, kun traktoreita haalittiin ja saatiin sekä saaristosta että mantereelta. Traktoreita varten rakennettua hallia on jo laajennettu, mutta tilat uhkaavat silti loppua, sillä viereisellä pajalla oli nytkin muutama traktori työn alla.
Museon sisääntulohallin seinää koristavista kuvista voi nähdä, missä kunnossa traktorit ovat Fagerlundeille saapuneet ja näyttelyhallissa voi ihailla niiden nykykuntoa. Fagerlundien traktorit eivät ole vain ulkoisesti fiksailtuja, vaan ne kaikki ovat huolellisesti käsityönä entisöity osa kerrallaan täyteen käyttökuntoon. Vanhaa konetekniikka heikommin tuntevien iloksi kaikista traktoreista on nähtävillä myös tärkeimmät tekniset tiedot ja valmistusvuodet. Fagerlundien kokoelmassa on traktoreita useista eri maista, pääosin 1940-, 1950- ja 1960-luvuilta.
1938 Fordson N traktori
Fordsonista tuli Suomen suosituin traktori hevosmiesten puheista huolimatta
Paremmin autoteollisuuden mullistajana tunnettu Henry Ford valmisti myös traktoreita vuodesta 1917 alkaen Henry Ford & Sons Companyn rekisteröimällä Fordson tavaramerkillä. Yhdysvalloissa Fordson vaihtui Fordiksi vuonna 1939, mutta Euroopassa Fordson pysyi Fordin tuottamien traktoreiden merkkinä aina vuoteen 1964 saakka.
Ensimmäset 190 Fordsonia Suomeen saatiin jo vuonna 1919. Hevosmiesten uutistoimiston jutuissa Fordson oli tuolloin varma kuolemanloukku, sillä traktorin keulan kerrottiin nousevan helposti, mikä johti koko koneen kaatumiseen ja kuljettajan murskautumiseen traktorin alle. Ilmeisesti näin saattoi tapahtua taakse kiinnitetyn auran karahtaessa isompaan kiveen, mutta uhkakuvista huolimatta Fordson-traktoreista tuli Suomessa hyvin suosittuja. Vuonna 1930 maahamme oli rekisteröity 1924 traktoria, joista yli puolet oli Fordson-merkkisiä.
1953 Ford NAA "Golden Jubilee"
1949 Allis-Chalmers
1949 Hanomag R25
1952 Takra traktori
Lakkoilu ja markan keinotekoisen korkea kurssi tappoivat tamperelaisen Takra-traktorin
Tampereen Nekalassa sijainnut Takra Oy aloitti linja-autoyhtiönä, mutta laajensi toimintaansa sotavuosina linja-autojen varaosien ja sodan jälkeen sotakorvaustuotteiden ja traktorien valmistukseen. Vuonna 1948 Tarka Oy esitteli ensimmäisen traktoriprototyyppinsä ja suurelle yleislle ensiesittely tapahtui Tampereen messuilla kesällä 1950. Traktorituotanto käynnistyi toden teolla messujen jälkeen, vaikkakin tuotantomäärät jäivät aluksi odotettua pienemmiksi metallialan lakkojen vuoksi. Traktoreiden kysyntä Suomessa kasvoi nopeasti, ja vuonna 1953 Tarka rakensi uuden modernin tehtaan, jonka oli määrä nostaa traktoreiden tuotantokapasiteettia merkittävästi.
Tuotanto-ongelmista huolimatta Takra pyrki vastaamaan ostajien vaatimuksiin, mutta ulkomainen kilpailu ja erilaiset markkinahäiriöt vaikeuttivat tilannetta. Uusi tehdas aloitti toimintansa vuonna 1954, ja yritys asetti tavoitteekseen nostaa vuosituotannon 500–600 traktoriin. Markan keinotekoisen korkealla pidetty kurssi ja saman aikainen ulkomaisten traktorimerkkien hintadumppaus asettivat Takran hankalaan tilanteeseen. Yhtiön perustaja Väinö Paunu päätti lopulta luopua traktorinvalmistuksesta. Vuoteen 1955 mennessä Takra ehti valmistaa yhteensä 880 traktoria.
1952 Steyr 180
1952 Allgaier AP 17
1954 Renault R 3082
1956 Zetor 25A
1957 Valmet 33
Traktorin suunnittelun lähtökohtana oli korvata hevospari kyntöauran edessä
Vanhat traktorit eivät kuuluu autoharrastajan ydinosaamiseen, joten kutsuimme museokäynnille mukaan nauvolaisen kesäasukkaan Tapani Kujalan, jolle vanhat traktorit ja maataloustekniikka ovat tuttuja maatilan töistä lapsuuden Pohjanmaalla.
– Traktorimuseon koneet ovat pääasiassa sotien jälkeistä kalustoa, toisena rajauksena on turvahytittömät traktorit. Museossa näkyy konkreettisesti se, miten toisen maailmansodan päättyminen Euroopassa vaikutti koneteollisuuteen, Tapani kertoo museon kalustoa esitellen.
– Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä löytyy Suomestakin. Samana vuonna 1952, kun Suomi oli saanut sotakorvaukset maksettua, Valmet valmisti 75 traktorin koesarjan. Ensimmäisen Valmetin suunnittelun lähtökohtana oli ollut korvata hevospari kyntöauran edessä. Vuoden 1952 malli oli yksinkertainen, mm. nostolaite toimii mekaanisesti. Aiemmin kyntäjä oli kävellyt hevosen ja auran perässä, nyt traktori meni edellä, kyntäjä istui traktorin pukilla ja aura tuli perässä. Pellon päähän tultaessa piti kuljettajan lihasvoimalla nostaa aura ylös kuten ennenkin, Tapani jatkaa.
1957 McCormick International B 250
1957 Porsche-Diesel P-133
1958 Valmet 20
1960 Deutz D25S
1960 MAN 4N1 nelivetotraktori
1960 Harkov DT20
1961 Fiat 411R
1963 Volvo BM 320 Buster
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Lue seuraavaksi:
Neljä sukupolvea Camaroita, veikeä bikkubritti ja California look -kupla
Vantaa cruisingin kaluston ihmettely Heurekan tiedekeskuksen parkkipaikalla jatkuu. Tässä jaksossa mukana mm. usean eri sukupolven Camaroita, klassiseen California look -tyyliin rakennettu kuplavolkkari, veikeä pikkupaku Briteistä ja kuin suoraan Autot-elokuvasta paikalle saapunut Chevrolet Apache pickup. Tervetuloa mukaan Renkaanpotkijoiden maailmaan!
PS. Tilaa Wheels Youtube-kanava, niin saat muistutuksen automaattisesti aina kun uusi jakso ilmestyy.