Hatunnosto Larry Watsonille – American Car Show 2019 customit
Larry Watson – pojasta polvi paranee
Liikehuoneistojen kylttejä ja pakettiautojen mainostekstejä maalanneelta isältään pinstriping taidot jo kymmenvuotiaana oppinut Von Dutch on yksi Kustom kulttuurin ja autojen erikoismaalaamisen varhaisista vaikuttajista. Toinen merkittävä 1950-luvulta asti vaikuttanut pinstriping artisti on Korean sodan aikana Saksassa palvellut ja siellä paikallisten moottoripyöräharrastajien pinstraippaamista seuranneena alalle innostunut Dean Jeffries.
Sekä Von Dutch että Dean Jeffries hallitsivat ”Modern Striping” -nimellä tunnetun uuden maalaustekniikan, joka autojen kustomoinnissa on edelleen käytössä. Alan suurinta nimeä heistä kummastakaan ei lopulta tullut. Se titteli kuuluu mestareiden työtä polkupyöränsä satulassa istuen tuntikausia seuranneelle nuorelle miehelle, josta tuli autojen customoinnin ja erikoismaalaamisen todellinen legenda. Tuon nuoren miehen nimi oli Larry Watson ja tämä artikkeli on hatunnosto Watsonin merkitykselle Kustom kultuurin kehittäjänä ja hänen muistolleen.
Larry Watson – itseoppinut Custom-velho
Polkupyörällä liikkunut nuori Larry Watson oli tuttu näky Larry Barris Kustoms koripajan pihalla. Watson seurasi suosikkinsa Von Dutchin työskentelyä aina kun siihen tarjoutui tilaisuus. Ensimmäisen oman autonsa, 1950 Chevroletin saatuaan, koripajan pihalla norkoilu jäi vähemmälle. Eräänä päivänä Larryn ystävä Gary McNaught tuli hänen talolleen ja kysyi lähtisikö Larry Barris Kustomsiin katsomaan, kuinka Von Dutch pinstraippaa Johnny Zupanin 1949 Mercuryn. Tottakai Larry lähti.
Kaverusten yllätykseksi äkkipikainen Von Dutch oli pakannut tavaransa ja lähtenyt esikaupunkialueelle perustettuun ”The Scary Arab’s” kustompajaan. Barrisin pajalla Mercuryn pinstraippaamista oli aloittamassa pikavauhtia hätiin kutsuttu nouseva kyky Dean Jeffries. Larry seurasi aikansa Jeffriesin työskentelyä, hyppäsi sitten pajan aidan yli ja kysyi Jeffriestiltä mistä tämä osti pensselinsä. Jeffries tokaisi ärtyneenä vastaukseksi:”Miksi haluat tietää? Aitko viedä työpaikkani?” Larry vastasi, että hän halusi vain straipata oman autonsa. Useista pyynnöistä huolimatta Jeffries ei suostunut paljastamaan Larrylle pensseleidensä ostopaikkaa.
Dean Jeffriesin käytöksstä tuohtuneena Larry meni paikalliseen taideliikkeeseen, osti sieltä pussillisen pensseleitä ja jatkoi matkaansa Jacksonin maalikauppaan, josta mukaan tarttui kuparimaalia. Seuraavat kaksi päivää 16–vuotias Larry pinstraippasi omaa 1950 Chevroletiaan. Kun auto oli valmis, Larry antoi Chevroletille nimeksi ”The Grapevine” ja lähti paikallisen high school nuorison suosimaan Bellflower Clock Drive-In kahvilaan.
Kahvilan parkkipaikalla iso joukko uteliaita kerääntyi Watsonin auton ympärille. Kaikki ihmettelivät miten ihmeessä Larryllä oli ollut varaa Von Dutchin pinstraippaukseen. Larry kertoi tehneensä kaiken itse, mutta kukaan ei uskonut häntä. Ei, vaikka hän oli omakätisesti signeerannut auton. Larry oli epäilijöiden mukaan vain maksanut Von Dutchille tarpeeksi, jotta tämä oli suostunut maalaamaan auton kylkeen Larryn nimen.
1. 1952 Chevrolet 3100 1/2-ton Pickup 383cid V8 custom
Sanojensa mittainen mies
Larryn kanssa samaa high schoolia käynyt Harvey Budoff oli yksi niistä nuorista, jotka eivät uskoneet Larryn maalanneen autoaan itse. Harvey halusi paljastaa Larryn bluffauksen ja pysäköi autonsa muutamaa päivää myöhemmin koulun jälkeen Larryn pihatielle. Harvey vaati Larrya todistamaan pinstraippaajan taitonsa customoimalla 1950 Fordinsa. Larry oli juuri parahiksi onnistunut saamaan tietoonsa mistä Von Dutch osti pensselinsä ja muut maalaustarvikkeensa ja teki työtä käskettyä. Niinpä Harvey Budoffin 1950 Fordista tuli ensimmäinen auto, jonka Larry Watson pinstraippasi asiakkaalle.
Larry Watson's House of Style
Auton korilinjojen parhaita puolia korostava scallop-maalaus, häivytykset, pitsit, varjot, pinstraippaus, liekit, candy-värit ja flake – Larry Watson otti haltuunsa vanhat tekniikat ja kehitti lisäksi uusia villejä maalaustekniikoita ja -kuvioita. Vuonna 1957 high schoolista valmistuttuaan Larryllä oli jo niin paljon töitä autojen customoinnin parissa, että hän avasi oman Watson’s House of Style -automaalaamon. Larryn maalaamo oli sopivasti Los Angelesissa, joten pian hänellä oli asiakkainaan useita tunnettuja autonrakentajia ja julkisuuden henkilöitä, joiden luomuksia Watson maalasi – monet niistä useaan kertaan.
2. 1967 Volkswagen Judson Supercharged Beach Buggy – Sting A Go-Go
Judson Supercharger -remmiahtimet
Polttomoottoreita on viritetty yhtä kauan kuin niitä on valmistettukin. Pennsylvanialaisille Judsonin veljeksille tehoa ei ollut koskaan liikaa. Miehet valmistivat aluksi maatilan hoitoon tarkoitettuja koneita ja laitteita, mutta 1940-luvun lopussa veljekset alkoivat myydä Fordin lättäpäämoottoreiden virittämiseksi remmiahdinsarjoja. Vaikka kauppa kävi, todellista läpimurtoa Judsoneiden oli odotettava vielä kuplavolkkarin maailmanvalloituksen alkuun asti.
Volkkarin ilmajäähdytteiseen moottoriin oli Euroopassa jo varhain tarjolla erilaisia virityssarjoja useilta valmistajilta, esimerkiksi saksalaiselta Oettingerilta. Viritysosilla moottorin puristussuhdetta, polttoaineen syöttöä, tilavuutta tai kierrosherkkyyttä saatiin parannettua ja moottorin tehoa lisättyä. Volkkarin bokseri ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään kierrosmoottori. Pahimmillaan tehonlisäys syntyi kestävyyden kustannuksella.
Judsonin remmiahdin ei laajentanut moottorin luontaista kierrosaluetta, vaan tarjosi enemmän tehoa läpi Volkswagenin bokserin normaalin kierrosalueen. Näin Judson Supercharger ei rasita moottoria enemmän kuin Volkswagenin insinöörit sen suunnittelivat kestävän. Testeissä Judsonin ahtimen tarjoama tehonlisäys oli 25-50% välillä autosta riippuen. Judsonin veljekset itse olivat niin varmoja tuotteensa erinomaisuudesta, että mainostivat sitä ”32% lisää tehoa tai rahat takaisin” -mainoskampanjalla.
Nollasta sataan 10 sekuntia nopeammin ahdettuna
Judsonin ahdin toimi myös käytännössä. Road and Track -lehti testasi ahtimen syyskuun 1957 numerossa. Ahdetun kuplavolkkarin huippunopeus kasvoi 13,8 mailia tunnissa ja kiihtyvyys nollasta sataan hoitui peräti kymmenen sekuntia nopeammin kuin vakiona. Ahtimesta oli hyötyä etenkin tavallisessa päivittäisessä ajossa, sillä se lisäsi vääntöä sopivasti kierrosalan keskivaiheilla.
Johan Gröndahlin näyttävän rantakirpun pohjana on vuosimallin 1967 Volkswagen VW1500. Auto on siis jo alunperin varustettu tehtaalla tehokkaammalla 1500-kuutioisella moottorilla, nelipulttisilla vanteilla ja etuakselin levyjarruilla. Kirppuun asennettu 1200-kuutioinen moottori Judsonin ahtimella tuottanee tehoa suurin piirtein saman verran kuin alkuperäinen konekin – tai kenties hieman enemmän. Eikö olisi ollut halvempaa ja järkevämpää virittää alkuperäistä konetta? Olisi varmasti, mutta lopputulos ei olisi ollut läheskään näin maukas!
3. 1953 Buick Special Convertible 327cid V8 chopattu custom
4. 1975 Harley-Davidson stroukattu 96cid shovelhead chopper
5. 1965 Vauxhall Viva Custom rättikatolla
6. 1978 Pontiac TransAm
7. 1981 Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham Lowrider
1980-luvulla kaikki oli toisin
Pastellisävyt, graafiset elementit, avaruus- ja fantasiateemat, vauhtiraidat ja tarrat valtasivat custom-autot 1980-luvulla. Jotkut yhdistelivät onnistuneestikin Watsonin-tyyliä uuteen tietokoneajan muotiin, mutta kahdeksankymmentäluvulla kaikki entinen näytti vanhentuneelta. Erikoismaalarit loihtivat entistä villimpiä maalipintoja ja plyysi löysi tiensä auton sisätilojen kaikille pinnoille.
Lowrider-kulttuuri ja Larry Watsonin tyylin renessanssi
TV- ja elokuvamaailmassa työskennellyt ja mm. McGyver-sarjassa esiintynyt Larry Watson palasi 1980-luvulla takaisin autojen pariin. Hän ehti nähdä kehittämiensä maalaustekniikoiden renessanssin 1990-luvulla Amerikan länsirannikolla nopeasti kasvaneiden Hip hop ja G-Funk kulttuureiden ja niihin liittyneiden Lowrider-autojen myötä. Snoop Dogg, Warren G ja monet muut supertähdet esittelivät taidokkaasti Watsonin opein maalattuja Lowrider-autoja musiikkivideoissaan.
Larry Watson maalasi ja kiersi tapahtumia aina kuolemaansa asti kesään 2010.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
