ERIKOISARTIKKELI
Kappale kauneinta Karjalaa – Heikki Naapurin 1957 Volkswagen Karmann Ghia
1950-luvun luksus sai muotonsa Pohjois-Italiassa
Sodan kauheudet ja jälleenrakennuksen vuosien niukkuus alkoivat 1950-luvulle tultaessa olla takanapäin. Oli taas mahdollista menestyä ja tai ainakin näyttää menestyneeltä. Viihdeteollisuus lähti huimaan nousuun ja filmitähtien esittelemien laadukkaiden luksustuotteiden kysyntä kasvoi kohisten.
Liikkumistarpeen tyydyttämiseen suunnitellut 1940-luvun käytännölliset ajoneuvot eivät enää riittäneet loistokkuutta elämäänsä kaivanneille asiakkaille. Kilpailijoistaan erottautuakseen ja imagonsa kohottamiseksi autonvalmistajat alkoivat suunnitella mallistonsa yläpäähän katseet kerääviä yksilöllisiä ja esteettisiä lippulaiva-malleja.
Chryslerin markkinointiosastolla otettiin imagon rakentaminen tosissaan ja suunnittelupuolen insinööreiltä vaadittiin hienostuneita erikoismalleja premium-asiakkaille. Chrysler oli tunnettu insinööriensä teknisestä osaamisesta, muttei aistikkaasta designista.
Kun oman talon väestä ei riittäävää osaamista mielihyvää omistajilleen tuottavien luksus-Chryslereiden valmistamiseksi löytynyt, päätettiin Detroitissa kilpailuttaa toisiaan vastaan italialaiset designtalot ja korinvalmistajat Carrozzeria Pininfarina ja Carrozzeria Ghia. Molemmilta tilattiin Chryslerin rungolle ja voimalinjalle asennettavat tarkkoja laatu- ja ulkonäkövaatimuksia vastaavat erikoismallit.
Maailman valloittaneen Volkswagen Karmann Ghian tarina sai alkunsa Chryslerin design-studiossa Detroitissa
Pininfarinan ja Ghian suunnittelemat ja valmistamat korit saapuivat Detroitiin samalla, kun Chryslerin Dream Cars -mallistosta vastannut Virgil Exner tiimeinen taisteli Chrysler K-310 erikoismallin koripeltien muotoilun parissa. Pininfarinan prototyyppi oli tarkasti Chryslerin vaatimusten mukainen. Ghia sen sijaan oli ottanut reippaasti taiteellisia vapauksia oman luomuksensa suunnittelussa ja valmistamisessa.
Detroitin insinöörit olivat vaikuttuneita Ghian italialaisten koriräätälien korimuotoilusta ja työn laadusta. Ghian prototyypistä rakennettiin Plymouth XX-500 näyttelyauto ja työn alla olleen Chrysler K-310 mallin kori tilattiin Ghian tehtaalta Italian Torinosta. Näin sai alkunsa Chryslerin ja Ghian pitkä italialais-amerikkalainen yhteistyö.
Chryslerin johtoportaan tavoitteena oli valmistaa yhteistyössä Ghian kanssa kokonainen unelma-autojen eurooppalaishenkinen laivasto moottori- ja viihdemaailman polttavimmaksi puheenaiheeksi. Tällä reseptillä syntyikin useita erikoisia ja yksilöllisiä Chrysler-malleja, mutta tuotantomäärät jäivät lopulta pieniksi, eikä suurta menestystä koskaan saavutettu.
Aikansa näyttelyjä kierrettyään Chrysler Ghiat hiipuivat nopeasti unholaan ja moni niistä päätyi romuttamolle. Osa katosi valtamerien pohjaan autonäyttelystä toiseen matkalla olleiden epäonnisten rahtilaivojen mukana. Jäljelle jääneet ovat nykyään kalliita keräilyharvinaisuuksia. Yhdestä Chryslerin ja Ghian yhteistyönä syntyneestä mallista tuli kuitenkin jättimenestys. Juuri siitä, jota Chrysler ei koskaan valmistanut.
Karmann Ghia on tyylikäs, elegantti ja eksoottinen
Heikki Naapurin 1957 Volkswagen Karmann Ghia kimaltelee kilpaa keskipäivän auringon kanssa etelä-karjalaisen pellon laidalla. Auto on kuvankaunis. Juuri niin kaunis, kuin esteettistä silmää miellyttävän italialaisen urheiluauton kuvitteleekin olevan.
Ghia on tyylikäs, elegantti, eksoottinen ja urheilullinen. Auto on kuin timantti, jonka kultaseppä on pajassaan satojen työtuntien lopputuloksena hionut juuri oikeisiin mittasuhteisiin.
Karmann Ghiaa katsellessa on vaikea ymmärtää, mitä Mopar-pomojen päässä on liikkunut, kun he ovat päättäneet hylätä yhden kaikkien aikojen kauneimmista korimalleista.
Projektin alussa Heikin Karmann Ghia oli atomeiksi purettu ruosteinen aihio
Heikille tullessaan Karmann Ghia oli kaikkea muuta kuin virheetön markiisihiottu briljantti. Auto sai nykyisen loistokaan muotonsa mestarin työpajassa satojen käsityötuntien lopputuloksena.
– Mie ostin tämän auton elokuussa 2000 Hakalan Pasilta. Pasi toi auton Ruotsista jo vuonna 1992, Heikki aloittaa leveällä karjalan murteella.
– Pasi totesi, ettei pysty tätä autoa tekemään ja sanoi, että osta sie tää pois.
Ostettaessa Karmann Ghia oli purettu lähes kokonaan osiksi. Lähes kaikki mitä autosta saa irti, oli irrotettu. Vaihdelaatikko sentään oli kokonainen. Etuakseli oli muuten paikallaan, mutta jarrurummut oli irrotettu ja jarruosat puuttuivat.
– Moottori oli täysin atomeina. Ihan osina. Lohko on alkuperäinen, mutta toki mie sitten vaihdoin siihen NOS-pyttymäntäsarjan, minkä isä aikanaan oli leikkuupuimuria varten ostanut. Se oli kerennyt olla melkein 50 vuotta hyllyssä. Isä sanoi, että eikö sen jo joutaisi tuohon autoon laittaa.
– Kampiakseli ja nokka on otettu paloruiskumoottorista, Volkswagen-teollisuusmoottorista. Virranjakaja on auton alkuperäinen. Kaasarin historiaa en enää muista.
Karmann Ghian entisöinti oli kahden vuosikymmenen urakka
Heikin Ghian entisöintiprojekti venyi kahden vuosikymmenen mittaiseksi urakaksi. Ei siis ihme, ettei jokaisen pisteosan alkuperästä enää ole mielikuvaa. Miksi projektissa vierähti 20 vuotta?
– No, osittain siksi, että työ sotkee harrastuksia. Ja joskus tuli välejä, että ei innostanut tehdä. Välillä piti jotain osia odotella, kun ei kaikkea osannut tilata etukäteen valmiiksi. Sitten kun niitä sai, homma eteni sitä mukaa, Heikki kertaa monelle entisöintiprojektin aloittaneelle tuttuja projektin venähtämisen syitä.
– Ehkä tällaista hommaa ei kannata ottaa aikataululla, että se on silloin ja silloin valmis. Mieluummin vähän tekee löysemmällä aikataululla, sillä periaatteella, että auto on valmis kun viimeinen mutteri on kierretty kiinni. Jos milloin ei huvita tehdä, niin ei tee silloin.
1950-luvun Karmann Ghia on harvinainen auto ja haastavampi entisöintikohde, kuin reilusti yleisempi kuplavolkkari. Tehtaalla olemattomasti ruostesuojattu Ghia on myös tunnetusti herkästi ruostuva automalli.
Entisöintiprojekti alkoi mittavilla peltitöillä
Kuinka paljon autoon oli vaihdettava uutta peltiä ja tehtävä korroosiokorjauksia?
– Auton helmat piti tehdä kokonaan uusiksi. Samoin etutavaratilan yläsivut, kaikki raitisilmatuuletuksen kotelot, etulokareiden alareunat ja lamppujen ympärykset sekä takapyöräkaaren toiselle puolen 10cm pätkä uutta peltiä, Heikki luettelee.
– Korin peräpää oli hyvä, mutta pohjapellin reunat on vaihdettu. Tein alustan jo Pasille aikanaan valmiiksi.
– Peltiosista on osa Hot Carsista, osa Neoretrolta, jotain on tilattu Saksasta. Vähän mitä mistäkin on sattunut löytämään, Heikki muistelee ja jatkaa: peltiosat oli aika laadukkaita, ei hirveästi tarvinnut taistella, vaan aika helposti ne sai sovitettu paikalleen.
Oliko jotkut osat erityisen vaikeita löytää?
– Lampunympärykset oli vähän hankalampi osa. Etulokarien alapäitä ei siinä vaiheessa ollut saatavilla. Sain sitten ihan fiksusti tehtyä ne uudemman 60-lukuisen palasista. Hankala oli myös oikeanlaisen merkinsyvennyksen löytäminen taakse tämän ikäiseen.
– Mutta ehkä ne etulokarien alapäät oli työläimmät. Pyöränaukko menee näissä enemmän eteenpäin kuin 60-luvun autossa.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä
Yksinkertaiseksi kansanautoksi synnytetty Volkswagen ei autonvalmistajana halunnut jäädä suurempiensa jalkoihin. Wolfsburgin tammipöydän ääressä kokoontunut johtokunta kirjasi Chryslerin tapaan toimintasuunnitelmaansa kansanauton oman ylellisen lippulaivamallin; hohdokkaan eurooppalaisen vaihtoehdon Hollywood-tähtien näyttäytymisautoksi ja maksukykyisten asiakkaiden pyydykseksi.
Tehtävä ei ollut helppo. Volkswagenin 1930-luvun tekniikkaan perustuneet ja vanhahtavaa sotien välisten vuosikymmenten designia henkineet kuplavolkkarit eivät 1950-luvun menestyjien silmissä ylellisyyttä huokuneet, eikä pahnapuhaltimia tuolloin erityisen söpöinäkään pidetty. Volkswagenin hippikauden menestystarina kekseliäine mainoskampanjoineen ei vielä 1950-luvun alkupuolella ollut näköpiirissä.
Wolfsburgissa ymmärrettiin, että projektissa onnistuminen vaatisi ulkopuolista apua.
Volkswagen sai hyviä uutisia Italiasta
Volkswagenilta otettiin yhteyttä saksalaiseen korivalmistajaan Karmanniin toiveena ulkoistaa kansanauton urheilullinen ja elegantti kasvojenkohotus Osnabrückin korivelhoille. Projekti oli suuri, eikä kangaskattoisia kuplavolkkarin avomalleja vuodesta 1949 valmistaneella Karmannilla ollut tarjota Volkswagenille mitään valmista.
Karmannilta otettiin yhteyttä samaiseen italialaiseen Ghiaan, jonka kanssa Chrysler parhaillaan työskenteli omien projektiensa parissa. Pian Karmannilla olikin Wolfsburgin johdolle hyviä uutisia.
Karmann Ghian esikuva 1953 Chrysler D'Elegance oli ainutlaatuinen unelma-auto
Chrysler K-310 mallin jälkeen seuraava yhteistyössä Ghian kanssa syntynyt Dream Car autokaunotar oli olympiavuoden 1952 syksyllä Euroopan ja Yhdysvaltain autonäyttelyitä kiertänyt Hemi-tekniikkainen kaunislinjainen 1953 Chrysler D’Elegance.
Chryslerin Virgil Exnerin ja Ghian Luigi Segren suunnittelema kori valmistettiin Ghian pajalla Italiasta ja uitettiin sieltä Detroitiin, jossa kori asennettiin 1952 Chrysler New Yorkerin lyhennetylle alustalle. Voimansiirrosta vastasi Chryslerin 331cid 180-hevosvoimainen V8-Hemi yhdessä neliportaisen Fluid Torque puoliautomaattivaihteiston kanssa.
Näin syntyi unelma-auto D'Elegance, jota Chrysler kierrätti aikansa autonäyttelyissä kansaa ihastuttamassa. Tuotantoon mallia ei kuitenkaan koskaan haluttu ottaa. Dollarit olivat niin tiukassa, että ainoaksi jääneestä D’Elegance yksilöstä ei haluttu edes maksaa veroja italialaista alkuperää olevan D'Elegancen rekisteröimiseksi Yhdysvaltoihin.
Moni näyttelyauto päätyi romuttamolle murskattavaksi, mutta D'Elegancen rullaava kori ilman tekniikkaa lähetettiin Detroitista takaisin Ghialle Italiaan. Italiassa auto päätyi amerikkalaisen yksityishenkilön omistukseen. Uusi omistaja uitti auton takaisin Amerikkaan, maksoi autosta verot ja asensi siihen Oldsmobilen voimansiirron. Chrysler D'Elegance on edelleen tallella entisöitynä alkuperäistä vastaavalla Hemi-tekniikalla. Hiljattain autosta maksettiin huutokaupassa lähes miljoona dollaria.
Onko Volkswagen Karmann Ghia on 5/8 suhteessa kutistettu Chrysler D'Elegance?
Italialaisella Ghialla oli siis käsissään Virgil Exnerin luoma design, joka oli toteutettu Ghian tehtaalla Torinossa ja jonka Chryslerin johto oli päättänyt hylätä. Samaa designia eurooppalaistettuna ja takamoottoriselle autolle sopivana päätettiin tarjota Karmannille. Kori kutistettiin 5/8 suhteessa alkuperäisistä Chrysler-mitoista saksalais-italilaisena yhteistyönä sopimaan kuplavolkkarin pohjalevylle.
Näin syntynyt prototyyppi esiteltiin Volkswagenin herroille Susilinnassa. On suorastaan ihme, että Amerikan leveille kaduille suunniteltu design oli kutistettuna alkuperäistäkin kauniimpi. Se taas ei ollut ihme, että Wolfsburgin johto piti näkemästään ja uusi Karmann Ghia päätettiin ottaa saman tien tuotantoon.
Ensimmäinen Volkswagen Karmann Ghia rullasi ulos Karmannin tehtaan tuotantolinjalta Osnabrückissä elokuussa 1955 vuosimallin 1956 autona. Chryslerin hylkäämästä designista tuli välitön menestys.
Auton historia on tarkasti dokumentoitu
Heikki Naapurin Karmann Ghia on valmistettu 23.10.1956. Auto on vuosimallia 1957, sillä Volkswagenin vuosimalli vaihtui aina edellisen vuoden elokuussa. Karmannin Osnabrückin tehtaalta auto on lähtenyt ilmeisesti jo samana päivänä kohti Ruotsia.
Ruotsissa autolle on tehty luovutushuolto vasta 15.1.1957. Auton mittarissa oli tällöin 25 kilometriä, mikä saattaa viitata siihen, että auto on voinut toimia muutaman kuukauden esittelyautona ennen luovutusta ensimmäiselle omistajalle. Ruotsissa Karmannilla ehti olla kaikkiaan kuusi omistajaa, ennen kuin Pasi Hakala toi auton Suomeen vuonna 1992. Ostohetkellä matkamittari näytti lukemaa 91 066.
Viimeinen varmistettu katsastus Ruotsissa autolle on tehty vuonna 1977, jolloin matkamittariin oli kertynyt 89 863 kilometriä. Matalahkosta ajomäärästä huolimatta auto oli päässyt pahasti ruostumaan. Korroosioasteesta pääteltiin ensin, ettei autoon oltu koskaan tehty mitään ruostesuojausta, mutta niinpä vain papereista löytyi tieto vuonna 1965 suoritetusta ruosteenestokäsittelystä.
Alkuperäistä vastaava johtosarja syntyi käsityönä
Karmann Ghian kori vaati mittavat peltityöt ennen maalaus- ja kasaustöitä. Niistä Heikki teki itse niin paljon kuin mahdollista, mutta maalipinnan ruiskuttamisen hän jätti ammattilaisten tehtäväksi.
– Kun peltityöt oli tehty ja auto maalattu alkoi kasaus. Ovet on erittäin viheliäiset kasata, just nuo tiivisteet, Heikki muistelee ja osoittaa kehyksettömien ikkunoiden tiivisteitä.
– Johtosarjan tein kokonaan uuden itse. Virtasen Mika hommasi oikeanvärisiä johtoja, joihin sai oikeat päällyssukat. Käytin 60-luvun Ghian johtosarjaa pituusmallina. Pikkasen sävelsin omasta päästä, mutta aika samalla tyylillähän nämä volkkarin sähköt on tehty kaikki, Heikki toteaa.
Heikin Karmann Ghia on matching numbers -auto
Heikki Naapurin Karmann Ghiassa kori, moottori, alusta ja vaihdelaatikko ovat kaikki auton alkuperäisiä osia, eli auto on nk. matching numbers -auto. Kaikkien edellä mainittujen osien numerot siis täsmäävät autoon Osnabrückin tehtaalla asennettyihin osiin.
Eikä alkuperäisyys pääty tekniikkaan, vaan suuri osa auton sisustasta ja hallintalaitteistakin on alkuperäisiä. Kaikki penkit ovat alkuperäiset, samoin takatavaratilan kangasmatot. Ovipahveissa on alkuperäiset vinyylit, mutta vakosametit on vaihdettu. Takasivupaneelit ja hattuhylly on jouduttu tekemään kokonaan uusiksi.
– Myös kromiosat on aika pitkälle alkuperäisiä, kuten oven listat. Kahvat on hyväkuntoiset käytetyt. Pääosin kromiosat on alkuperäisessä kromissa, on ne sitten tästä autosta taikka sitten jonkun toisen auton osia, Heikki jatkaa pitkää alkuperäisosien listaa.
– Peili on uustuotantopeili. Tässähän ei ole uutena ollut minkäänlaista ulkopeiliä, johtuen ilmeisesti siitä, että Ruotsissa on vuonna 1957 ajettu väärällä puolella tietä. Pasi oli merkinnyt koriin peilin paikan valmiiksi, joten ei muuta kun porasin reiät.
– Lasinpesuria en laittanut ensinkään, koska tuossa museoautossa ei tarvitse sitä olla. Kumimatot piti ostaa jenkeistä, ne on uustuotantomattoja, Heikki kertoo ja täsmentää mattojen olleen todella suolaisen hintaisia.
Karmann Ghia oli rakkautta ensisilmäyksellä
Autoileva maailma ihastui Volkswagen Karmann Ghian esteettisen kauniiseen ja sulavalinjaiseen käsityönä valmistettuun muotokieleen heti ensisilmäyksellä. Suorituskyky sen sijaan jätti paljon toivomisen varaa.
Volkswagen päätti käyttää lippulaiva-mallissaan samaa 1200-kuutioista ilmajäähdytettä bokserimoottoria kuin kuplassakin oli käytössä. Suorituskyky ei varsinkaan paperilla vastannut Karmann Ghian urheilullista ulkoasua.
Arkiseen ajoon voimaa oli kuitenkin tarjolla riittävästi ja ajettavuuskin oli aikansa vaatimustasoon nähden hyvä. Heti ensimmäisen vuoden aikana kaupaksi meni yli 10 000 Karmann Ghiaa. Kun kangaskattoinen avo-Ghia tuotiin markkinoille loppuvuonna 1957, myynti lähes kaksikertaistui ja jatkoi tasaista kasvua aina 1960-luvun loppupuolelle saakka. Huippuvuonna kaupaksi meni 33 000 Ghiaa.
Lähes kahden vuosikymmenen ja reilun 440 000 tuotantolinjalta valmistuneen auton jälkeen Karmann Ghia sai vuonna 1974 väistyä uuden modernin vesijäähdytteisen Volkswagen Sciroccon tieltä.
Mikä Karmann Ghiassa viehättää?
Pitkä ja vaativa entisöintiprojekti on nyt valmis. Mitä suunnitelmia sinulla Ghian suhteen on?
– Kai tällä ajaakin pitäisi. En ole tällä muualla käynyt kuin Ekvan, eli Etelä-Karjalan vanhojen ajoneuvojen torstaiajoissa. Viimeksi Imatran automuseolta Lappeenrannan kautta Pulsan asemalle.
– BIFfiin en jaksanut lähteä, ajot oli kesältä siinä. Ensi kesänä täytyy käydä, Heikki paljastaa kesän 2021 suunnitelmia.
BIF, eli Bug In Finn on Suomen Volkkariyhdistyksen vuotuinen päätapahtuma.
Olet käyttänyt satoja tunteja Karmann Ghian entisöintiin. Mikä Ghiassa viehättää?
– Ehkä tämä korin muotoilu on sellainen aika erikoinen ja kai tämä aika onnistunutkin korimalli on, Heikki vastaa ja katsoo Ghiaa hymyillen.
– Muutenhan tässä ei ole ruostumisen kannalta mitään järkeä, tämä on niin surkeasti tehty eikä ole sitä puolta ajateltu minkään vertaa, Heikki jatkaa huudahtaen.
– Ja sitten tietysti tässä on se hyvä puoli niin kuin kuplavolkkarissakin, että korin saa alustalta pois. Muutenhan tämä olisi aika toivoton tehdä peltitöitä.
Entisöintiin käytettyjä työtunteja on turha lähteä laskemaan
Työtunteja ei entisöintiprojekteissa yleensä kannata lähteä laskemaan. Tekisitkö kaiken uudestaan, jos löytäisit samanlainen auton nyt?
– En tiedä.. En osaa kyllä sanoa, voi olla, että en viitsisi ruveta tekemään, mutta voisihan se houkutus olla suuri. Ainakin, jos olisi kaikki valmiina ja sanottaisiin, että käypäs tekemään, Heikki epäröi.
– Tietysti toinen olisi ehkä vähän helpompi tehdä, Heikki jatkaa hetken mietittyään.
Niinpä. Karmann Ghia tuskin jää Heikin viimeiseksi 1950-lukuiseksi volkkariprojektiksi, sillä seuraava aihio lepäilee jo tallin nurkalla.
Miten Virgil Exner suhtautui Karmann Ghiaan?
Pitkän projektikertomuksen ja historiikin päätteeksi avoimena on enää yksi kysymys. Miten Chryslerin Virgil Exner suhtautui siihen, että Ghia otti hänen designinsa omiin nimiinsä ja myi sen Volkswagenille omanaan?
Virgil Exnerin elämänkerrassa miehen kerrotaan olleen hyvillään Karmann Ghian menestyksestä. Exnerillä ei ollut aikomustakaan lähteä haastamaan Ghiaa luvattomasta plagioinnista oikeuteen, vaan päin vastoin hän oli tyytyväinen siitä, että ainakin yksi hänen Dream Cars -autoistaan otettiin massatuotantoon. Eikä oikeusjutun voittokaan olisi ollut itsestään selvää, sillä Exnerin D’Elegancessa voi nähdä viitteita Pininfarinan vuonna 1947 Pariisin autonäyttelyssä esittelemästä Cisitaliasta, josta tuli yksi sodan jälkeisen autodesignin suunnannäyttäjistä.
Ja toisaalta Exner ei vuonna 1955 ensimmäisen Karmann Ghian nähtyään uskonut auton menestyvän, vaikka oman kädenjälkensä siitä tunnistikin. Virgil Exner itse piirsi tuolloin omiin autoihinsa jo toinen toistaan komeampia takasiipiä. Niitä Karmann Ghia ei kaksi vuosikymmentä kestäneen valmistuksensa aikana koskaan saanut. Ja hyvä niin.
Mopar tai ei, Volkswagen Karmann Ghia on yksi maailman kauneimmista autoista
Joku voisi hyvällä syyllä sanoa Karmann Ghiaa maailman kauneimmaksi Mopariksi. Lopulta on yhdentekevää onko Ghian korilinjojen alkuperä vanhalta vai uudelta mantereella, sillä Karmann Ghia on yksi autoilun historian kauneimmista massatuotannossa olleista coupe-koreista.
Virgil Exnerin hyväksymä, Detroitista alkunsa saanut tarina myös sulkeutui kauniisti. Volkswagen Karmann Ghiaa myytiin eniten juuri Yhdysvalloissa. Eikä ihme. Onhan tämä piskuinen urheiluauto Moparin markkinoitiosastoa lainatakseni "A beauty for sure!"
Se on totuus, jota ei Heikki Naapurin entisöimää autoa ihaillessa tarvitse epäillä hetkeäkään.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Auton historiatiedot: Pasi Hakala
Projektikuvat: Sergey Dedikin ja Kari Hokkanen (c)
