Indianapolis 500 kilpailu kerää Amerikassa miljoonat ihmiset radan varteen ja tv-vastaanottimien ääreen joka vuosi. Ei olekaan ihme, että autonvalmistajat ovat jo yli sata vuotta kilpailleet kunniasta tulla valituksi Indy 500 kilpailun viralliseksi pace car turva-autoksi.
Turva-auto on amerikkalainen innovaatio
Indianapolis 500 kilpailu on yksi kolmesta legendaarisesta autourheilutapahtumasta. Moni on yrittänyt triplakruunun saavuttamista, mutta vain Graham Hill on juhlinut Formula 1 kilpailun voittoa kuninkaallisten kanssa Monacon kapealla katuradalla, saavuttanut maalin ensimmäisenä äärimmäisen rankassa Le Mansin 24-tunnin kestävyysajossa ja seissyt korkeimmalla podiumilla Indianapolis 500 kilpailussa.
Indianapolis 500 on tuonut autourheilun maailmaan muutakin kuin huikeaa kilvanajoa ja ikimuistoisia mestareita. Vuodesta 1911 alkaen järjestetty Indianapoliksen 500-mailin kilpailu oli ensimmäinen autourheilutapahtuma, jossa jo alusta asti oli käytössä turva-auto, amerikkalaisittain pace car.
Pace car ja erityisesti sen takaa tehtävä lentävä lähtö oli Indianapoliksen moottoriradan perustajan Carl G. Fisherin keksintö. Kilpailijoiden turvallisuudesta huolissaan ollut Fisher ajoi itse turva-autoa ensimmäiset viisi vuotta, mutta jo 1910-luvun puolivälistä lähtien tehtävään kutsuttiin julkkiksia tai autoteollisuuden merkkihenkilöitä.
Indianapolis 500 kilpailun suosio etenkin Amerikassa on edelleen vankkumaton. Vuosittain radan varteen saapuu noin 300 000 katsojaa ja television kautta kilpailua seuraa useita miljoonia moottoriurheilun ystäviä. Siksi ei olekaan ihme, että autonvalmistajat ovat jo reilun vuosisadan kilpailleet kunniasta tulla valituksi Indianapolis 500 kilpailun viralliseksi pace car turva-autoksi.
Turva-autojen ensimmäinen sukupolvi 1911-1956
Ensimmäinen Indianapolis 500 pace car oli ovaaliradoilla käydyissä kilpailuissa ja ylämäkiajoissa hyvin menestynyt vuosimallin 1911 Stoddard-Dayton. Indianapoliksen radan perustaja Carl G. Fisher johti Stoddard-Daytonilla joukkoa yhden kierroksen ajan, jonka aikana kilpailijat saivat ajaa kilpa-autojensa moottorit ja renkaat lämpimiksi. Stoddard-Daytonin poistuttua radalta kilpailu käynnistyi.
Pace carin rooli pysyi hyvin samanlaisena aina 1950-luvulle saakka. Autot olivat erikoismaalauksin ja tekstein koristeltuja, valmistajien ylellisiä ja usein avokattoisia erikoismalleja. Tavoitteena oli tehdä pace carin automerkin tunnistaminen mahdollisimman helpoksi autojen markkinoimiseksi.
Pace carien suorituskykyä ei vielä tässä vaiheessa pidetty tärkeänä. Autojen tärkein tehtävä oli yhden kierroksen aikana kerätä kilpa-autot peräänsä ja siirtyä sitten syrjään kilpailun käynnistämiseksi. Ensimmäisten vuosikymmenten pace car -autoja ei käytetty varsinaisina turva-autoina onnettomuustilanteissa tai kilpa-autojen hyytyessä radan varteen teknisten murheiden iskiessä.
Turva-autot markkinoinnin palveluksessa 1957-1976
Pace carin perässä ajettu ensimmäinen kierros oli Indianapoliksen radan varteen saapuneiden katsojien suosikki. Useat kuljettajat käyttivät pace car kierroksella enemmän aikaa katsojille vikuttamiseen kuin auton lämmittelemiseen itse kilpailua varten.
Vuonna 1957 päätettiin tämän johdosta lisätä kilpailun alkuun toinenkin pace carin takana ajettu kierros, jotta kulejttajilla olisi fanien viihdyttämisen ohella aikaa myös itse kisaan valmistautumiseen. Uudistuksen myötä myös lähtösuoralla pääkatsomossa istuneet katsojat saivat nähdä koko kilpailuun osallistuneiden autojen ja kuljettajien joukon turva-auton perässä ennen lentävää lähtöä.
1960-luvulla pace careja ajoi näyttävä kokoelman julkisuuden henkilöitä ja myös apukuljettajan paikalle alettiin kutsua julkkiksia, entisiä astronautteja, toimittajia ja muita kansan tuntemia merkkihenkilöitä.
Pace car omassa autotallissa
1950-luvun puolesta välistä lähtien autovalmistajat alkoivat tarjota pace car -erikoismalleja suurelle yleisölle. Aluksi erikoismallit olivat Indianapoliksen radalla nähtyjen autojen 1:1 replicoita. Myöhemmin niistä tuli markkinointikikkoja autojen myynnin vauhdittamiseksi.
Siinä missä aidot pace carit ovat nykyään riisuttuja turhista lisävarusteista, kuten ilmastoinnista, ja varustettu turvakaarilla, myyntiin tarkoitetut erikoismallit ovat harvemmin muuta kuin erikoisteippauksin koristeltuja ja tarkkaan valituilla viritysosilla paranneltuja malleja.
Vuode 1971 kilpailussa pace car karkasi kuljettan hallinnasta vakavin seurauksin
Vuonna 1971 pace caria ajanut Dodgen jälleenmyyjä Eldon Palmer menetti pace carina toimineen avokattoisen 1971 Dodge Challengerin hallinnan ja törmäsi Indianapoliksen radan eteläkaarteessa sijainneeseen valokuvaajien lavaan. Useita ihmisiä loukkaantui onnettomuudessa. Ikävän tapaturman estämiseksi tulevaisuudessa pace car autojen kuljettajiksi alettiin kutsua entisiä kilpa-ajajia tai julkisuuden henkilöitä, joilla oli aikaisempaa ajokokemusta kilpa-auton ratissa.
Nykyaikaisen turva-auton synty 1977-
Vupnna 1977 pace carin takana ajettujen kierrosten määrä nostettiin kolmeen. Yhä edelleen Indianapolis 500 kilpailun aluksi ajetaan ensin kaksi paraatikierrosta katsojien ja fanien iloksi ja lopuksi yksi lämmittelykierros kilpailuun valmistautumiseksi. Paraatikierroksille osallistuu usein useita virallisen pace carin kopioita julkisuuden henkilöitä kyydissään. Ylimääräiset pace carit poistuvat radalta varsinaisen lämmittelykierroksen alkaessa.
Vuodesta 1979 lähtien pace carit ovat toimineet kilpailun aikana myös todellisena turva-autona radalla tapahtuneiden onnettomuuksien jälkeen. Paraatikierrosten jälkeen turva-auton kuljettajaksi on näin ollen vaihdettu kokenut kilpa-ajaja, joka pystyy hallitsemaan auton ja kokoamaan kilpa-autot peräänsä haastavissakin olosuhteissa.
Pace car on amerikkalaisen autourheilun geeneissä
Indianapolis 500 kilpailun pace carina toimimisen kunnian on aina saanut amerikkalaisvalmisteinen auto. Vuonna 1991 pace cariksi ehdittiin tosin valita Mitsubishin GTO-malliin perustunut Dodge Stealth, mutta Amerikan autoteollisuuden työntekijöitä edustava UAW järjestö protestoi päätöstä niin voimakkaasti, että Dodge Stealth joutui väistymään Dodge Viper RT/10 prototyypin tieltä.
Vuodesta 1936 lähtien Indianapoliksen kilpailun voittaja on saanut kisan pace carina toimineen auton itselleen. Koska viimeisinä vuosikymmeninä kilpailun turva-autoina toimineisiin pace careihin on tehty niin suuria muutoksia, etteivät ne enää ole laillisia tieliikenteessä kaikissa osavaltioissa, on voittajalle yleensä lahjoitettu avaimet pace carin katulailliseen versioon.
Valtaosa alkuperäisista Indy 500 pace car autoista on kilpailun historiasta kertovan museon kokoelmissa, mutta replicoita ja autonvalmistajien tekemiä erikoismalleja löytyy koko joukko Suomestakin.
Teksti: Kai Lappalainen
Lähteet ja kuvat: GM Media, Fiat Chrysler Automobiles, Wikipedia
