Vanhan ajoneuvon entisöinti, säilyttäminen ja ylläpito on aina kulttuuriteko, jolla on useita positiivisia vaikutuksia niin yksilön kuin yhteiskunnankin elämään ja hyvinvointiin. Siksi ajoneuvoharrastusta tulisi kaikin tavoin edistää eikä hankaloittaa.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Klassikkoauto vaalikampanjan vetonaulana
Politiikot ovat kautta aikojen käyttäneet ajoneuvoja osana vaalikampanjoita ja imagonrakennustaan. Lähivuosilta mieleen nousevat Juha Sipilän puukaasulla käyvä ”El Kamina”, Pekka Haaviston kuplavolkkari ja naapurivaltion päämies Vladimir Putin Harley-Davidsonin kahvoissa. Esimerkkejä olisi lukuisia muitakin.
Klassikko- ja erikoisajoneuvot tarjoavat politiikoille kätevän tavan muodostaa yhteys kansan syviin riveihin. Kelläpä meistä ei olisi muistikuvaa söpöstä kuplavolkkarista, Pelle Pelottoman vikaa osoittaneesta, autoja viritelleestä enosta tai siitä suvun mustasta lampaasta, joka näytti muulle maailmalle keskisormea ja nautti vapaudesta harrikan selässä kesäisen kuumalla asfalttitiellä pitkät hiukset hulmuten.
Vaalien jälkeen ajoneuvoharrastajat unohtuvat
Ikävä kyllä moni poliitikko unohtaa autoharrastajien asian nopeasti vaalipäivän jälkeen, jos uurnilla on käyty riittävän ahkerasti ja läpimenoon vaadittava määrä ääniä on saatu kasaan.
Näin ei saisi tapahtua, sillä:
1. Vanhat ajoneuvot ja ajoneuvohistoria ovat osa säilyttämisen ja suojelemisen arvoista Suomen historiaa
Kulttuuriperintö on yksi suomalaisen sivistyksen ja kansallisen kulttuurin perustekijöistä. Ajoneuvokulttuuri ja kulttuuriomaisuus on osa maamme rikasta kulttuuriperintöä. Siksi on tärkeää, että niin kulttuurihistoriallisesti merkittävät kuin arkisetkin ajoneuvot säilyvät osana kansallista kulttuuriomaisuutta. Näin voidaan turvata sekä nykyisille että tuleville sukupolville mahdollisuus tutustua, oppia ja päästä osaksi omasta kulttuuriperinnöstä.
Ajoneuvokulttuurin säilyttämistä ei voi jättää vain museoiden tai yhdistysten vastuulle, sillä vastuu kulttuuriperinnöstä kuuluu Suomen perustuslain mukaan jokaiselle kansalaiselle. ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” (Suomen perustuslaki 20 §)
Kansalaisten mahdollisuuksia säilyttää, entisöidä ja ylläpitää maamme kulttuuriperintöön olennaisesti kuuluvaa vanhaa ajoneuvokantaa tulee edistää kaikin käytettävissä olevin keinoin.
2. Ajoneuvoharrastuksen työllistävä vaikutus on merkittävä
Vanhojen ajoneuvojen harrastaminen on paljon muutakin kuin fossiilisten polttoaineiden polttamista autoilla ja kaksipyöräisillä paikasta toiseen liikkumista. Itse asiassa valtaosa harrastuksesta kuluu ajoneuvojen kunnostamisen, ylläpitämisen ja harrastukseen kuuluvan yhteisöllisyyden parissa.
Autoharrastus työllistää niin maahantuojia, kauppiaita, insinöörejä kuin usein eri käsityöalojen ammattilaisiakin maalareista verhoilijoihin. Kokonaisuudessaan Suomen autoklusteri työllistää noin 50 000 henkilöä, mutta vanhojen ajoneuvojen osalta tarkkoja lukuja ei ole saatavissa. Autoklusterin työpaikkojen määrä on kuitenkin ollut viime vuodet tasaisessa kasvussa.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa vanhojen ajoneuvojen harrastaminen työllistää yli 113 000 henkilöä ja alan vuotuisen liikevaihdon arvioidaan olevan yli 18 miljardia puntaa. Britanniassa on myös kiinnitetty huomiota samaan tärkeään seikkaan, joka Suomessakin olisi tärkeää huomioida: alan merkitys on koko Suomelle alueellisesti tärkeä, sillä ala tarjoaa työpaikkoja myös taantuvilla alueilla.
3. Ajoneuvoharrastus ylläpitää kädentaitoja ja siirtää niitä uusille sukupolville
Vanhojen ajoneuvojen kunnostaminen, rakentaminen, ylläpito ja virittely vaatii erilaisia kädentaitoja ja luovuutta. Autoilun alkuvuosien menopelin entisöintiin ei voi ostaa Aasiasta tuotuja valmiita varaosia, vaan usein ne täytyy tehdä alusta loppuun itse. Työssä tarvitaan niin taitavaa puuseppää kuin menneiden vuosikymmenten käsityöläisten työtapoja tuntevia verhoilijoitakin. Nykyautoilijoiden valkoisen suosikkivärin osaa lähes maalari kuin maalari ruiskuttaa ajoneuvon pinnalle, mutta kuinka monta hot rod -harrastuksen kasvun vuosien lace- tai flake-maalauksen mestaria meillä enää on?
Entisöintiin ja kulttuuriperintöömme liittyvän omaisuuden ylläpitoon liittyvät kädentaidot, historian tuntemus ja osaaminen löytyvät yhä useammin maamme rajojen ulkopuolelta. Tämä on Suomelle todella suuri menetys, sillä se merkitsee sitä, etteivät taidot enää siirry seuraavalle sukupolvellekaan.
Onneksi poikkeuksiakin vielä on. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että Mika Virtasen pajalla Vesilahdella valmistetaan maailman parhaat korjauspalat varhaisimpiin Volkswageneihin? Suomalaisena käsityönä syntyneillä paloilla on viety maaliin erittäin haastavia entisöintiprojekteja ja pelastettu todellisia harvinaisuuksia. Vastaavalle tarjonnalle olisi maailmalla paljon kysyntää, jos meillä vain olisi otolliset olosuhteet omilla kädentaidoilla pärjäämiseen.
4. Ajoneuvoharrastus tarjoaa nuorille mahdollisuuden mielekkääseen harrastamiseen ja kehittymiseen
Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien monipuolisen tarjonnan merkityksestä kehitykselle ovat useimmat samaa mieltä kuin tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.).
– Jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla asuinpaikasta ja perhetaustasta riippumatta mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen, ministeri toteaa IS:lle.
Autoilla, mopoilla ja muilla ajoneuvoilla on suuri merkitys monelle nuorelle ja niiden harrastaminen tarjoaa juuri sitä mielekästä tekemistä, jota ministeritasolla peräänkuulutetaan. Jokaiselle nuorelle tulisi taata mahdollisuus myös ajoneuvojen harrastamiseen.
Eri puolilla maata on useita esimerkkejä auto- tai mopotoiminnasta, jossa yhdessä ammattitaitoisten ohjaajien kanssa nuorilla on mahdollisuus kehittää taitojaan ja viettää aikaa yhdessä samanhenkisten nuorten kanssa. Tällainen toiminta jos mikä voi osaltaan ratkaista useimpien puolueiden ohjelmasta löytyvän nuorten miesten syrjäytymisen ehkäiseminen, vaikka onkin selvää, ettei moottoriharrastus sovi kaikille.
Ajoneuvojen harrastaminen, rakentelu ja ulkonäön muuttaminen kehittävät kädentaitojen ja tekniikan ymmärtämisen ohella myös luovuutta ja itseilmaisua, sillä varsin suuri osa autonrakentamisesta on estetiikkaa. Nämä ovat kaikki taitoja, joita tarvitaan myös työelämässä.
5. Ajoneuvoharrastus on sosiaalista toimintaa, joka auttaa jaksamaan ja vaikuttaa positiivisesti elämän mielekkyyden kokemukseen
Ajoneuvoharrastuksen merkitys sosiaalisen hyvinvoinnin tukena kasvaa kokoajan. Harrastukseen liittyvät erilaiset tapahtumat ja näyttelyt kokoavat joka vuosi valtavan määrän ihmisiä yhteen. Etenkin monelle seniori-ikäiselle auto- ja mp-harrastajalle ajoneuvoharrastus saattaa olla ainoa sosiaalinen kontaktipinta kodin ulkopuolella.
Ajoneuvoharrastukseen kiinteästi kuuluva kerho- ja yhdistystoiminta tarjoaa tärkeän kokemuksen ryhmään kuulumisesta ja ryhmän jäsenenä toimimisesta sekä mahdollistaa vertaistuen saamisen. Nuorille harrastekerhot tarjoavat mahdollisuuden oppia yhdistystoimintaa, vastuullisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, ajoneuvoharrastus antaa voimavaroja työssä ja arjessa jaksamiseen ja vaikuttaa kokemukseen elämän mielekkyydestä. Oman menopelin parissa puuhastelu oman kotitallin rauhassa tai kaveriporukassa omaa osaamista, asiantuntemusta ja mielikuvitusta kehittäen rentouttaa ainutlaatuisella tavalla.
Farisealaisesta tekopyhyydestä todellisiin tekoihin suomalaisen ajoneuvokulttuurin edistämiseksi
Pääkaupunkiseudulla vihreiden kuntavaaleihin 2021 liittyvissä vaalitilaisuuksia on kiertänyt monille harrastajille armeija-ajoilta tutun, puolustusvoimien vanhan neuvostoliittolaisen ZIL-157 kuorma-auton lavalle nostettu vihreä sauna. Autoa intin harmaissa ajaneet tietävät, että 40 litraa bensiiniä sadalle kilometrille on varovainen arvio ZILin polttoaineenkulutuksesta ja vähänkin reippaammin polkaistaessa osa menovedestä tulee sellaisenaan putken päästä ulos.
Kun vantaalaisen valtuutetun vaalikampanjaan kuuluva autovalinta on kyseenalaistettu esimerkiksi ZIL:in päästöihin vedoten, on vastaus esimerkiksi Verkkouutisten kommenttiketjussa ollut, että autolla ajetaan niin vähän, ettei sen päästöillä ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä.
Niinpä niin.
Omasta mielestäni maastonvärinen ZIL on hieno valinta vaalikiertueen sauna-autoksi. Valinta lieneekin suoritettu juuri siksi, että vanha erikoisajoneuvo tarjoaa politiikolle kätevän tavan muodostaa yhteys ”kansan syviin riveihin”, myös meihin autoharrastajiin.
Sen sijaan totisesti toivon, ettei tempaus jää vain vaalitempuksi. Muistettakoon kotikaupunkini Vantaan vihreiden valtuustoryhmässä vielä vaalien jälkeenkin, että me muutkin autoharrastajat ajamme aarteillamme keskimäärin niin vähän, että ilmastonmuutoksen ulkoistamista autoharrastajien kannettavaksi ei kannata edes harkita.
Jokaisessa valtuustoryhmässä puoluekannasta riippumatta tulisi muistaa harrasteajoneuvojen merkitys ihmisten jaksamiselle, kansallisperinnön säilymiselle, työllisyydelle, kädentaitojen siirtymiselle uusille sukupolville ja mielekästä tekemistä kaipaavan nuorison hyvinvoinnille.
Vanhan ajoneuvon entisöinti, säilyttäminen ja ylläpito on aina kulttuuriteko.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvan lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
