Kun neukkumasinat Stadin valtas – Neuvostoliiton teollisuusnäyttely keväällä 1948
Kommunistit valmiina koviin otteisiin
Keväällä 1948 Suomessa seurattiin uutisia herkeämättä. Presidentti Paasikivi sai helmikuussa Neuvostoliiton diktaattorilta Josef Stalinilta ”kutsun” Moskovaan YYA-neuvotteluihin. Tilanne oli Suomelle tukala. Unkari oli solminut YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa vain kuukautta aikaisemmin ja Prahassakin kuohui. Kommunistien vallankaappaus johti kansandemokratian syntyyn ja Tšekkoslovakiasta tuli Neuvostoliiton johtaman itäblokin osa. Suomessa Tšekkoslovakian tietä haluttiin välttää viimeiseen asti, olihan Suomi vasta selviämässä vuosien aseellisesta taistelusta Neuvostoliittoa vastaan.
Suomalaisilla kommunisteilla oli kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat. Suomen kommunistinen puolue oli valmis jatkamaan siitä mihin puna-armeijan eteneminen syksyllä 1944 rauhansopimuksen solmimisen seurauksena jäi – ajamaan Suomen osaksi Neuvostoliittoa suorittamalla vallankaappauksen. Siksi suomalaiset kommunistit olivat tarvittaessa valmiita koviinkin otteisiin, jos Neuvostoliiton tarjoamaa YYA-sopimusta ei saataisi ratifioitua.
Tšekkoslovakian tie on Suomen tie
Maaliskuun lopussa Suomen johtava kommunisti Hertta Kuusinen julisti Töölössä, Helsingin messuhallissa: "Tšekkoslovakian tie on meidän tiemme”. Tilanne eteni niin pitkälle, että 27. huhtikuuta poliisi ja armeija olivat täydessä hälytystilassa vallankaappausyrityksen varalta Helsingissä ja Uudellamaalla. Vallankaappaus jäi kuitenkin toteutumatta, sillä kommunistit eivät koskaan saaneet tarvitsemaansa tukea suunnitelmalleen Neuvostoliitosta. 28.4.1948 Suomen eduskunta ratifioi Moskovassa neuvotellun YYA-sopimuksen äänin 157−11.
Sopimuskumppanin ylivertaisuuden esittely aloitettiin YYA-Suomessa heti samana keväänä, kun edistyksellinen neuvostoliittolainen tekniikka toukokuussa valtasi Helsingin Töölön. Helsingin messuhalli ympäristöineen täyttyi koneista, autoista, junista ja kulutustavaroista, kun kaupungissa järjestettiin Neuvostoliiton teollisuusnäyttely 29.5.-13.6.1948. Vasemmiston edustajat pitivät hallissa puheita ja nostivat maljoja lähes neuvostoliittolaiselle Suomelle, mutta paljon oli hallissa nähtävääkin. Sodanjälkeisessä Suomessa Neuvostoliiton tekniikka olikin edistyksellistä. Euroopassa jälleenrakennus oli vasta alkanut ja valuuttapulan vuoksi tavaraa ja koneita oli vaikea saada Atlantin toiseltakaan puolelta.
Kuvaraportti 1940-luvun Suomesta
YYA-sopimusta seuranneina vuosikymmeninä Neuvostoliitto jäi teknisen kehittyneisyytensä osalta vuosi vuodelta jälkeen Yhdysvalloista ja muista läntisistä kilpailijoistaan. Helsingin messuhallin näyttelytkin keskittyivät enemmän kulttuurin ja politiikan edistämiseen kuin teknisten saavutusten esillä pitämiseen.
Avaruus- ja aseteknologian osalta Neuvostoliitto pysyi kilpavarustelussa lännen kanssa pitkään mukana, joten avaruusinsinöörien ja kosmonauttien saavutuksia pidettiin esillä aina 1960-luvun loppupuolelle saakka, jolloin kilpajuoksu avaruuden valloituksesta alkoi kääntyä astronauttien voittokuluksi.
Tässä artikkelissa matkaamme valokuvaaja Väinö Kanniston kuvien mukana tutustumaan Töölössä keväällä 1948 Neuvostoliiton teollisuusnäyttelyssä esillä olleeseen itärautaan. Kuvat kuuluvat Helsingin kaupunginmuseon avoimeen kokoelmaan.
ZIS-110, kasikoneinen neuvostolimusiini
Vuosina 1945-1959 Neuvostoliitossa valmistettu kahdeksansylinterinen ZIS-110 limusiini perustuu amerikkalaiseen vuoden 1938 Packard 180 autoon. Miten Packardin valmistuksessa käytetyt koneet ja muotit päätyivät Neuvostoliittoon, siitä on olemassa monta teoriaa. Yhden teorian mukaan Packardin käytetyt laitteet siirrettiin sodan aikana Neuvostoliittoon, kun Packardin tuotantolinja tarvittiin sotilaskäyttöön. Packardin omista arkistoista ei ole löytynyt mitään dokumenttia, joka vahvistaisi tämän teorian.
Neuvostoliiton diktaattorin Josef Stalinin tiedetään olleen Packardin muotoilun suuri ystävä, joten ei ole ihme, että neuvostolimusiini on ulkoisesti hyvin samannäköinen kuin amerikkalainen isoveljensä. Toisaalta neuvostoliittolaisessa ZIS-110 autossa ei ole yhtään peltiosaa, joka olisi suoraan vaihdettavissa Packardin vastaavaan, vaikka autojen muotoilu onkin yhteneväinen. On siis mahdollista, että sodan aikana rajan yli siirtyivät vain Packardin paperiin piirretyt suunnitelmat.
Nikita Hruštšov lahjoitti valtiovierailun yhteydessä vuonna 1953 pääministeri Urho Kekkoselle ZIS-110 auton. Samanlaisen auton sai lahjaksi myös presidentti Paasikivi vuonna 1955. Paasikiven ZIS-110 on nykyään näytteillä Vehoniemen automuseossa. Kekkoselle lahjoitettu ZIS-110 kuuluu Mobilia-museon kokoelmiin.
Suomi jäi Stalinilta valtaamatta, mutta Stalinin autolla Suomen soratiet valloitettiin
Neuvostoliittolaisen autonsuunnittelun helmi, GAZ-M20 Pobeda, otettiin tuotantoon heti toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1946. Sodan voittajavaltioihin lukeutunessa Neuvostoliitossa vientiinkin suunnitellulle autolle haluttiin antaa nimi, joka viittasi sodanjälkeiseen voittoisaan tunnelmaan. Niinpä auto sai Stalinin käskystä nimen Pobeda, Voitto.
Pobedan suunniteli Gorkin autotehtaan pääinsinööri Andrei Liphart. Auto oli ensimmäinen neuvostoliittolainen auto hydraulisilla nelipyöräjarruilla ja sähköpuhaltimella varustetulla lämmityslaitteella. Pobedan etenevyys oli korkean maavaran johdosta hyvä, eikä sillä tarvinnut pelätä sorateitä edes kevään rospuuttokeleillä. Suomessa Pobeda oli autojen tuontisäännöstelystä johtuen erittäin suosittu taksiauto.
Autosta valmistettiin aluksi sekä neli- että kuusisylinterisiä prototyyppejä. Molemmat vaihtoehdot esiteltiin Stalinille, joka viisaudessaan valitsi nelisylinterisen version lopulliseksi tuotantomalliksi. Harmi sinänsä, kutoskoneinen Pobeda olisi oiva rodiaihio.
Teksti: Kai Lappalainen
Kuvat: Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
