1949 Mercury Coupe Derelict
kuroo umpeen automallien sukupolvien välistä kuilua
Klassikkoajoneuvoja on muunnettu sähkökäyttöisiksi jo vuosikymmenten ajan. Tehtävä on haastava, sillä konversion myötä kadotetaan helposti enemmän kuin saadaan. ICONin valmistama 1949 Mercury Coupe Derelict asettaa uuden laatutason, joka muiden on ylitettävä. Koskaan aikaisemmin ei klassikkoautoa ole muunnettu sähköautoksi näin onnistuneesti.
Sukupolvien välinen kuilu hot rodin ratin takaa
Vuonna 1955 ensi-iltaansa tullut James Deanin tähdittämä klassikkoelokuva Nuori kapinallinen (Rebel Without a Cause) kuuluu niihin elokuviin, jotka jokaisen tulisi nähdä. Elokuva esitteli sodanjälkeiselle amerikkalaiselle kasvavalle ja vaurastuvalle keskiluokalle käsitteen ’sukupolvien välinen kuilu’ ja teki vuoden 1949 Mercury Series 9CM Six-Passenger Coupe autosta amerikkalaisen ikonin.
Mestarillisesti kuvattu ja tunteisiin vetoava draama high school -ikäisistä nuorista oli lajityypissään uraa uurtanut elokuva. Nuori kapinallinen käsitteli nuorison vieraantumista vanhempiensa edustamista arvoista yhteiskunnan sosiologisten rakenteiden muuttuessa. Samalla Nuori kapinallinen tarjosi kiehtovan kuvauksen 1950-luvulla nopeasti kasvaneeseen hot rod -ajoneuvokulttuuriin.
James Dean teki nuoresta Mercury Coupesta kapinallisen
Yllättävää kyllä, erityisesti custom-harrastajien piireissä kulttiasemaan nousseessa Mercury Coupeessa ei omana aikanaan ollut juurikaan katu-uskottavuutta. Ford mainosti autoa kuusipaikkaisena perheautona Amerikan sodan jälkeisinä vuosina nopeasti kasvaneelle keskiluokalle. Melkeinpä mikä tahansa hot rod -harrastajien 1950-luvulla käyttämä rakennettu Ford olisi sopinut paremmin nuoren kapinallisen kulkuneuvoksi kuin Mercury Coupe.
Nuoren kapinallisen kuvannut Oscar-palkittu Ernest Haller esitteli kameransa linssin läpi Mercuryn linjakkaat muodot juuri oikeista kuvakulmista korostaakseen auton ajattoman tyylikästä koria. Mutta katu-uskottavan 1949 Mercury Coupeesta teki James Dean.
Deanin roolisuoritus Jim Starkina, itseään etsivänä, etäisiä vanhempiaan vastaan kapinoivana, mutta vastustamatonta cooliutta huokuvana levottomana teininä teki yhdessä yössä monen perheen pihatiellä seisoneesta tavallisesta Mercurystä nuorison suosikkiauton ja lopulta amerikkalaisen ikonin.
Modernisoidut restomod-projektit yrittävät kuroa kiinni automaailman sukupolvien välistä kuilua
Jonathan Wardin Los Angelesissa pyörittämä ICON on tullut tutuksi nelivetoisten Toyota FJ-mallien ja Ford Broncojen entisöinneistä ja modernien ominaisuuksien rakentamisesta vanhoihin koreihin. 4x4 autojen lisäksi yritys rakentaa Derelict-erikoismalleja, joiden ideana on yhdistää kauniisti patinoitunut klassinen ulkonäkö moderniin tehokkaaseen tekniikkaan.
Valmiiden autojen koreissa näkyy aikojen saatossa mukaan tarttunut patina, mutta pinnan alla moottorit ovat niin kiiltävän puhtaita, että niiden pinnalla voisi amerikkalaisen sanonnan mukaan vaikka paistaa kananmunan.
Asiakkaan toiveiden mukaan ICON ottaa työn alle minkä tahansa klassikkoauton ja sovittaa sen pinnan alle minkä tahansa modernin tekniikan.
Suurin osa Derelict-autoista on rakennettu perinteisellä V8-polttomoottoritekniikalla, tietokoneohjattuna tosin. Poikkeuksen tähän sääntöön muodostaa tämä 1949 Mercury Coupe Derelict, joka pyrkii onnistumaan siinä, missä moni muu restomod-projekti on epäonnistunut – kuromaan kiinni automallien sukupolvien välisen kuilun korvaamalla periamerikkalaisen V8-moottorin modernilla sähkömoottorilla ja tietokoneohjatulla voimansiirrolla.
Koskaan aikaisemmin klassikkoautoa ei ole muunnettu sähköautoksi näin onnistuneesti
Klassikkoauton sähkömoottorikonversio ei ole mikään uusi konsepti. Wheelsissä on ollut uutinen mm. Jaguarin tehdaskonversoiduista sähkötoimisista E-Type autoista. Eri valmistajat ovat tulleet autotapahtumiin Suomeenkin esittelemään konversioitaan. Mm. Lahden Classic Motorshowssa brittivalmistaja esitteli messuyleisölle sähköistettyä MGA Roadsteria.
Kaikista tähän asti nähdyistä sähköistetyistä klassikoista on silti jäänyt se jokin puuttumaan. ICONin Derelict-sarjan 1949 Mercury Coupe ei ole yrityksen ensimmäinen sähkökonversio, mutta auto on ainutlaatuinen siitä yksinkertaisesta syystä, että koskaan aikaisemmin konversiota ei ole toteutettu näin hyvin suunniteltuna, esteettisesti kauniina ja auton klasissia muotoja ja historiaa kunnioittaen. Autossa on onnistuttu varmistamaan helppokäyttöisyys modernissa liikenteessä. Tavoitteeseen on päästy menettämättä 1949 Mercuryn katu-uskottavuutta harrasteautona –ainakaan kokonaan.
James Deankin olisi hyväksynyt Derelict Mercuryn teholukemat
1949 Mercury Coupe Derelictin suurta konepeltiä nostettaessa silmiä häikäisevät auton V8-moottorin peilinkirkkaiksi kiillotetuilta venttiilikopilta ja imusarjasta heijastuvat auringon säteet. Tai siltä ainakin näyttää, ennen kuin silmä alkaa erottaa moottorin yksityiskohtia. Venttiilien kopat ja imusarja ovatkin kiillotetusta alumiinista valmistettuja sähkömoottorin ja auton muiden sähkölaitteiden ohjausmoduuleja, jotka on aseteltu perinteisen V-moottorin tuttuun muotoon.
Voimaa Derelict Mercuryn konepellin alta löytyy 400 hevosvoiman verran ja vääntöä sähkömoottori tuottaa hulppeat 640 Nm. James Deanin Mercury Coupen L-Head 255cid V8-moottori kaksikurkkuisella Holley 885 FFC kaasuttimella tuotti vakiona 110 hevosvoimaa ja 270Nm väännön. Niillä arvoilla nuoren kapinallisen auto taittoi varttimailin noin 21 sekunnissa.
ICONin 1949 Derelict Mercuryllä James Deanin esittämä Jim Stark olisi taittanut saman varttimailin reilussa 12 sekunnissa. Eri puolille runkoa korin alle mahdollisimman hyvän painonjakauman saamiseksi piilotetulla Teslan 85 kWh akustolla hupia riittää noin 200-300 kilometrin matkalle yhdellä latauksella.
1949 Derelict Mercury Coupe projekti vaihe vaiheelta
Mercury Coupe Derelictin rakentaminen alkoi korin nostamisella pois rungon päältä. Korin kaunis patina säilytettiin lähes sellaisenaan. Vain muutama korin yksityiskohta on maalattu ja ”patinoitu” vastaamaan ajan saatossa syntynyttä ainutlaatuista pintaa. Suomalaisen katsastuslain mukaan auton runko on vaihdettu uuteen, mutta ICONin Jonathan Ward tyytyy toteamaan, että alkuperäinen runko käytiin kokonaan läpi ja vahvistettiin kestämään modernin tekniikan mukanaan tuoma tehonlisäys.
Mercuryn sisusta verhoiltiin kokonaan uudelleen kunnioittaen Fordin sodan jälkeen automalleissaan käyttämiä alkuperäisiä materiaaleja ja värejä, mutta muotoihin piilotettiin moderneja lisävarusteita, kuten ilmastointi, GPS-navigaattori ja tehokas audiojärjestelmä.
Patinoituneen korin yksityiskohtien suojiin piilotettiin kaksi latauspistettä. Rekisterikilven takaa löytyy 125A pikalatauspistoke ja alkuperäisen bensatankin korkin takaa toinen latausportti, johon sopii Teslasta tuttu latauspistoke.
Tämän auton voi hyvin parkkeerata cruising-tapahtumassa muiden miedosti customoitujen matalien sodan jälkeisten autojen viereen, eikä suurin osa auton nähneistä tai kuvanneista huomaa siinä ensi silmäyksellä mitään erikoista. Niin huomaamattoman tyylikkäästi konversio on tehty.
Vielä konepellin aukaisun jälkeenkin menee hetki, ennen kuin silmä erottaa, ettei kaikki ole aivan sitä miltä näyttää. Juuri siksi tämä Mercury Coupe Derelict on tähän mennessä paras yritys sukupolvien välisen kuilun kuromiseksi umpeen.
Onko harrasteautoilun tulevaisuus sähköinen?
Eri aikakausien tekniikan yhdistäminen on harrasteautoilussa tavallinen toimenpide. Rumpujarrut korvataan moderneilla levyjarrujärjestelmillä, kaasuttimet ruiskulla, pelti lasikuidulla ja hehkulangat LED-valoilla. Monille polttomoottorin korvaamisessa sähkömoottorilla jokin raja kuitenkin ylittyy. Onko Mercury Coupe Derelict enää klassikkoauto? Onko 1949 Mercury enää 1949 Mercury, jos V8-moottorin murina, pakokaasujen haju ja voimansiirron turruttava tärinä puuttuvat?
Yleensä en itse juuri sähköautokonversioille lämpene, vaikka ne saattavatkin yhä enenevässä määrin olla harrasteautoilun tulevaisuus. Tämä Mercury on kuitenkin niin onnistunut kokonaisuus, että siitä on vaikea olla pitämättä. V-moottorin muoto konepellin alla on kuin se kuuluisa kirsikka kakun päällä, esteettinen yksityiskohta, joka erottaa hyvän suorituksen ainutlaatuisesta yksilöstä.
Saisiko James Dean minkä tahansa auton näyttämään coolilta?
ICONin Mercurystä loihtiman taidonnäytteen nähtyään jäljelle jää oikeastaan vain yksi kysymys. Saisiko James Dean Toyota Priuksenkin näyttämään coolilta? Ei tunnu todennäköiseltä, mutta toisaalta ei sen pitänyt olla mahdollista 1949 Mercurylläkään.
Onnistutaanko joskus klassikkoauton sähkömoottorikonversiossa niin hyvin, ettei menetetä enempää kuin saadaan? Ehkä muutaman vuosikymmen kuluttua tiedämme vastauksen. Derelict Mercury pääsee lähelle. Lopullista vastausta odotellessa on tyydyttävä toteamaan: Ladies and Gentlemen, start your engines!
Teksti: Kai Lappalainen
Lähteet: ICON press release, Wikipedia (Rebel Without a Cause)
Kuvat: ICON (julkaistu Jonathan Wardin luvalla)
