Kuvaraportti: paluu Lahden Classic Motorshow -näyttelyyn
Näyttelykauden virtuaalinen alkustartti
Kevään 2020 autotapahtumat on jouduttu koronaepidemian johdosta perumaan. Sama kohtalo uhkaa alkukesän tapahtumia ja kokoontumisajoja, joskin toivoa epidemian laantumisesta vielä on. Peruuntumisten johdosta kalenteriin tuli yhtäkkiä paljon tilaa. Toisaalta aikaa projektien eteenpäin viemiseen tuli lisää, toisaalta moni odotti pitkän talven jälkeen tapahtumien kiertämistä ja uuden ajokauden alkua.
Muuttokiireiden johdosta viime kevään Lahden Classic Motorshow kuvaraportti jäi tekemättä. Nyt kun näyttely on päätetty järjestää tämän vuoden suunnitelmien mukaisesti ensi keväänä, päätin kaivaa vuoden takaiset kuvat esille ja muistella esillä ollutta kalustoa reilun kuvaraportin verran. Alkakoon näyttelykausi tästä virtuaalisesti.
1951 Porsche 356 coupe
Porsche 356 – lajinsa ensimmäinen
Porschen ensimmäinen urheiluauto Porsche 356 oli pitkäikäinen automalli. Sitä valmistettiin 1940-luvun lopusta aina vuoteen 1965 saakka. Ferry Porsche suunnitteli mallin isänsä Ferdinand Porschen KdF-autoon ja Volkswagen kuplaan pohjautuneista suunnitelmista. Vuosien mittaan 356 kehittyi kauemmas juuristaan, mutta taakse asennettu ilmajäähdytteinen bokserimoottori ja vääntösauvajousitus jäivät muistuttamaan yhteydestä koko maailmalle tuttuun kuplavolkkariin.
Tuotantokaarensa aikana Porsche 356:n ulkomuotoa muutettiin hyvin maltillisesti. Suurimmat muutokset nähtiin vuonna 1955 esitellyn Porsche 356A-mallin ja vuonna 1959 esitellyn B-mallin myötä. Auton moottori sen sijaan kasvoi kooltaan 1,1-litraisesta 1,6-litraiseksi ja tehokin yli kaksikertaistui 40 hevosvoimasta 90 hevosvoimaan.
Dall' Italia con amore - Ferrarit ja Fiatit
1963 Ferrari 250 GTE
Ferrari 250 GT/E - nelipaikkainen Ferrari
Pininfarinan suunnittelema ja korittama 250 GTE esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä 1960. Auto oli Ferrarin ensimmäinen 2+2 -paikkainen urheiluauto. 260cm akseliväli oli sama kuin 250:n Pininfarina Coupe ja Cabiolet -malleissa, mutta matkustamoon saatiin lisätilaa siirtämällä V12-moottori 20 senttimetriä eteenpäin.
Auto vetosi Gran Turismo -asiakkaisiin, jotka ostivat lisätilaa ja istumapaikkoja. Vuosina 1960-1963 954 yksilön valmistusmäärä merkitsi Ferrarille tuohon aikaan myyntimenestystä.
Apu-lehdestä tuttu "aikakauslehtikuningas” Olli Lyytikäinen osti tämän yksilön uutena vuonna 1963. Auto pysyi Suomessa 2010-luvulle asti, jolloin Triangle Motor Co myi auton Alankomaissa toimivalle kauppiaalle. Nykyinen omistaja onnistui ostamaan auton takaisin Suomeen Ranskasta 2018 syksyllä toisen suomalaisen klassikkoautospesialistin avustuksella.
1989 Ferrari Testarossa
Miami Vice Ferrari
Ferrari Testa Rossa tarkoitti alunperin 1950-luvun jälkipuolella valmistettuja kaksipaikkaisia kilpa-autoja, joiden kutsumanimi johdettiin niiden punaisiksi maalatuista venttiilikansista. Yksi Testa Rossa hankittiin Suomeen Scuderia Askolinille ja mm. Curt Lincoln kilpaili sillä Eläintarhanajoissa ja Nürburgringillä.
Askolinin auton moottori oli V12 ja kun Ferrari 1984 muokkasi 12-sylinterisen huippumallinsa Berlinetta Boxerin uuteen uskoon, annettiin sille nimeksi Testarossa - nyt yhteen kirjoitettuna. Tässä tapauksessa koneen arkkitehtuuri kylläkin oli makaavaa nk. boxer-mallia ja iskutilavuus kolmen litran sijaan viisi litraa, mutta venttiilikopat nimen velvoittamina punaiset.
Pininfarinan muotoilemasta korista tuli poikkeuksellisen leveä (198cm), mikä vaikeutti ulottuvuuksien arviointia ahtaissa paikoissa. Italian kapeiden kujien sijaan Testarossa oli kuin luotu Amerikan leveille kaduille ja valtaväylille. 1980-luvun menestyssarjan Miami Vicen poliisikaksikko Sonny Crockett ja Ricardo Tubbs teki Testarossasta tunnetun kaikkialla maailmassa.
Ainakin yksi Ferrari Testarossa on saatu uutena Suomeenkin.
1967 Fiat Dino
Fiat Dino – melkein Ferrari
Virallisesti Fiat Type 135 Dino esiteltiin maaliskuussa 1967 Geneven autonäyttelyssä. Fiat Dino oli etumoottorinen ja takavetoinen urheiluauto, joka syntyi Enzo Ferrarin tarpeesta hyväksyä Ferrarin Dino V6-moottori Formula 2 -autoihin.
Fiat valmisti autoa vuosina 1966-1973.
1970 Fiat 850 Sport Coupe
Fiat 850 Sport Coupe – koko kansan Ferrari
Monen muun luonteeltaan urheilullisen auton tavoin Fiat 850 Coupe ja sen täysin erinäköinen sisarmalli Spider perustuivat tekniikaltaan konsernissa suurina sarjoina tuotettuun henkilöautoon, tässä tapauksessa Fiat 850:een. Kalliimpi Spider-malli oli Bertonen design-studion muotoilema, mutta 850 Coupen designista vastasi Fiatin oma muotoiluosasto. Coupesta syntyikin varsin käytännöllinen nelipaikkainen käyttöauto.
Voiko Fiat 850 Coupea pitää varsinaisena urheiluautona? Kysymys jakaa mielipiteet. Autourheilun kattojärjestö luokitteli auton aikanaan monipuolisten sisätilojensa ansiosta vakioautojen 2-ryhmään. Autosta tulikin yleinen näky mm. kotimaisten jäärata-ajojen alle 850-kuutioisten luokassa. Edullinen hinta ja coupe-kori olivat menestysyhdistelmä myös siviililiikenteessä. Fiat 850 Coupen ja Sport Coupen kohtaaminen 1960- ja 1970-lukujen liikenteessä ei ollut harvinaista herkkua.
Lue lisää nopeista Fiateista: Carlo Abarth – skorpionin tarina, osa 1
1965/7 Abarth 850 tc
1973 De Tomaso Pantera
De Tomaso pantera – italianamerikkalainen urheiluauto
Argentiinalainen Alejandro De Tomaso oli autoteollisuuden kiistelty peluri, joka sukunsa juurille Italiaan palattuaan loi maineensa valmistamalla joukon näyttäviä ja teknisesti kunnianhimoisia urheiluautoja. Hän päätyi haalimaan omistukseensa useta nimekkäitä yrityksiä, kuten Ghia, Vignale, Benelli a Moto Guzzi, sekä Italian hallituksen tuella jopa Maseratin. Mikään näistä ei kuitenkaan hänen johtamanaan menestynyt.
De Tomason nimikkoyrityksensä puitteissa valmistamista autoista parhaat mahdollisuudet kaupalliseen menestykseen omasi 1970 esitelty Pantera. Se peruistui Tom Tjaardan muotoilemasta näyttävästä ulkokuoresta huolimatta suhteellisen koeteltuun tekniikkaan. Moottorina käytettiin Fordin 5,8-litraista V8-moottoria, vieläpä aivan perusvireisenä.
Autoa jopa markkinointiin Yhdysvalloissa Fordin Lincoln-Mercury myyntiketjun välityksellä, minkä piti avata mahdollisuudet laajan asiakunnan tavoittamiseen. Ford sanoutui kuitenkin irti järjestelystä jo 1974, mihin mennessä Amerikassa oli myyty noin 4000 Panteraa. Auton valmistus Modenassa jatkui kuitenkin vuoteen 1993 asti.
1970 Honda CB750 "Tuutti"
1959 Hansa 1100
Hansa 1100 - etuvetoinen bokseri
Saksalainen Borgward-yhtymä valmisti samaa pikkuautoa 1950-luvun lopussa usealla eri mallinimellä. Vuosina 1957-1959 auto tunnettiin Goliath 1100 -nimisenä ja vuosina 1959-1961 nimellä Hansa 1100. Hansa 1100 oli etuvetoinen kaksiovinen sedan, jota sai myös farmarina ja coupena.
Borgward oli aikanaan yksi Saksan merkittävistä ajoneuvojen valmistajista ja Bremenin alueen suurin työnantaja. Yhtiö ajettiin vuonna 1961 konkurssiin epäselvissä olosuhteissa ja kaikkien yhtymän automerkkien Borgwardin, Hansan, Goliathin ja Lloydin valmistus loppui.
1974 Datsun 240K "Skyline GTR"
Suomalainen Skyline
Japanilaisten autojen harrastajat ovat Suomessa muuhun Eurooppaan verrattuna hyvässä asemassa, sillä meille japanilaisia autoja saatiin ensimmäisten joukossa. Mukaan mahtui myös harvinaisia helmiä.
Datsunin Japanin markkinoille suunniteltua Skylineä myytiin LHD-versiona pieniä määriä Lähi-Itään ja Euroopan markkinoille. Tämä kaunislinjainen Datsun on alkuperäinen Suomi-auto. Auto myytiin uutena Euroopassa harvinaisena 240K-GT mallina. Myöhemmin auto on rakennettu Skyline GTR -klooniksi.
1971 Opel Manta A
Paholaisrausku
Opel Mantan historia juontaa juurensa Amerikan mantereelle ja hieman yllättäen vuonna 1964 esiteltyyn, kaikki myyntiennätykset rikkoneeseen Ford Mustangiin. Kokonaan uuden ponycar-luokan luonut Mustang pääsi yllättämään suurimman kilpailijan General Motorsin. Mustangin menestys oli GM:lle kova pala pureskeltavaksi. Eikä tehtävää ainakaan helpottanut Fordin Euroopassa esittelemä, Mustangin menestysreseptiä soveltanut Ford Capri. Jotain oli tehtävä ja pian. Amerikassa GM:n vastaus Fordin haasteeseen oli Chevrolet Camaro, Euroopassa paholaisrauskulta nimensä lainannut Opel Manta.
Tekniikka Opel Mantaan lainattiin luotettavasta perheautosta, A-mallin Opel Asconasta. Mantan 1,2-1,9-litraiset moottorit tuottivat 60-90 hevosvoimaa, tosin Manta A:n tuotannon viimeisenä vuonna 1974 saatavilla oli myös mekaanisella ruiskulla varustettu 105-hevosvoimainen 1,9E-moottori. Mantan vaihteisto oli nelivaihteinen manuaali ja takaveto kardaaniputkituetulla ja kierrejousitetulla jäykällä taka-akselilla. Pohjois-Amerikan markkinoilla kolmilovinen automaatti oli suosituin lisävaruste. Ford Caprin tavoin Mantan sisustus oli perhemalleja urheilullisemmin ja tyylikkäämmin viimeistelty.
Kauneus myy – Opel Manta oli myyntimenestys
Mantan moottorivalikoima oli suppeampi kuin Ford Caprissa, jonka sai tilattua eurooppalaisittain suurella V6-moottorilla. Siitä huolimatta GM:n vastaisku toimi niin Amerikassa kuin Euroopasakin. Camarosta tuli kivi Mustangin kengässä ja vanhalla mantereella Opel Manta oli Brittein saaria lukuunottamatta vähintään yhtä suuri menestys kuin Caprikin.
Kauneus on toki aina katsojan silmissä, mutta omasta mielestäni Mantan muotoilu on selvästi Capria onnistuneempi. Caprissa on toki pieneen pakettiin saatu rutistettu pitkäkeulaisen muskeliauton sivuprofiili, mutta merten valtiaasta, pahoilaisrauskusta ja italialaisista urheiluautoista muotokielensä ammentanut linjakas Opel Manta A on yksinkertaisesti kaunis auto.
Mantan muotokieli puhutteli myös autonostajia. Käytännöllistä porrasperäistä Ascona A:tä myytiin reilu 692 000 kappaletta. Mantan A-malli sen sijaan valmistettiin 498 553 yksilöä. Se on perhemallin urheilulliselle sisarelle uskomattoman kova saavutus. Voinee sanoa, että moni Opel Mantan ostanut teki valintansa enemmän tunne- kuin järkiperustein. Ja hyvä niin.
1972 Opel Manta A S/R
Classic Motorshow 24.-25.4.2021
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
