Riihimäen Turpakäräjät 25.7.2018
Kantahämäläistä Hot rod -kulttuuria
Kesälomareissu Tampereelle sattui kulkemaan sopivasti Riihimäen ohi, joten matkaohjelmaan oli otettava vierailu Riihimäen Turpakäräjillä. Turpakäräjät on kesäkaudella keskiviikkoisin leipomokahvila Ullan Pakarin parkkialueella järjestettävä vapaamuotoinen tapahtuma autoharrastajille ja Hot rod -kulttuurista kiinnostuneille.
Paikalle on helppo tulla kauempaakin, sillä Ullan Pakari sijaitsee aivan kolmostien vieressä Riihimäen eteläisen liittymän ja vanhan kolmostien välissä.
Itse olin paikalla ensimmäistä kertaa. Wheelsiä säännöllisesti lukeneet ovat saattaneet huomata, että Nascarin Aero wars -vuosien autot kuuluvat suosikkiautojeni joukkoon. Plymouth Road Runner Superbirdejä ja Mercury Cyclone Spoiler II ovat tapahtumissa tänä vuonna jo tallentuneet muistikortille, mutta Ford Torino Talladega on vielä näkemättä. Talladegaa ei Riihimäelläkään nähty, mutta hieno ja Suomessa harvinainen 1969 Ford Torino GT Fastback (Sportsroof) paikalle tuli. Koska Torino oli minulle päivän helmi, niin aloitan Turpakäräjät raportin Torinosta.
1969 Ford Torino GT Sportsroof
Koko ajokauden olen yrittänyt saada kuvaa ensimmäisen sukupolven Torinosta, mutta yhtään autoa ei tapahtumissa ole tullut vastaan. Riihimäellä vihdoin tärppäsi. Kuvan 1969 Ford Torino GT Sportsroof on ollut nykyisen omistajansa harrasteauto jo vuodesta 1989 lähtien.
Vuonna 1968 ensiesitelty Torino GT koki vuodelle 1969 vain pieniä ulkoisia muutoksia. Nascar radoilla sen sijaan koettiin suuria muutoksia. Torinosta rakennetulla Ford Torino Talladega NASCAR-autolla rikottiin ennätyksiä ja voitettiin 29 Grand National -kilpailua ja vuoden 1969 NASCAR:in autonvalmistajien mestaruus.
Kaikki 1969 Torino GT:t myytiin konepellillä, jossa oli lasikuituinen Ram air -skuuppi. Skuuppi oli kuitenkin vain koriste, johon oli yhdistetty suuntavilkkujen merkkivalot, ellei Torinoa tilannut 428-4V Cobra Jet moottorilla ja Ram Air -varustepaketilla.
Riihimäen Turpakäräjille saapuneen Torino GT:n konepellin alta löytyi vuosien varrella useaan otteeseen läpikäyty 351cid Windsor V8, joka oli ensimmäistä kertaa tarjolla juuri vuosimallin 1969 Torinoihin. Lasikuituinen skuuppi on tässä autossa tehty toimivaksi, eikä se ole siis vain koriste.
Torinosta voit lukea lisää kolmiosaisesta historiikistä: Ford Torinon tarina, osa 1: Mustangin varjosta NASCAR-voittajaksi
Kiitokset vielä auton omistajalle Torinon esittelemisestä!
Turpakäräjien Pontiacit
Pontiacia markkinointiin 1960-luvulta lähtien GM:n suorituskykyisenä automerkkinä, vaikka 1960- ja 1970-luvuilla valmistetut Pontiacit perustuivatkin pääosin General Motorsin muiden merkkien malleihin (poikkeuksena Cadillac). Pontiacien muotoilussa säilytettiin kuitenkin merkin ominaispiirteet ja merkin omat moottorit.
Riihimäelle saapuneiden autojen joukossa oli prosentuaalisesti paljon Pontiaceja. Tässä niistä muutama poiminta.
1965 Pontiac Bonneville convertible 389cid
Kaikki GM:n B-body autot muotoiltiin uudelleen vuodelle 1965. Kattolinjat muotoiltiin entistä hyökkäävämmiksi ja Cola cola -pullon muodoista otettiin vaikutteita kylkien ja lokasuojien linjoihin. Suunnittelutyön tuloksena syntyi autoja, jotka vetosivat oitis kuluttajiin.
Pontiacin kallein ja ylellisin malli Bonneville ehti jo neljänteen sukupolveensa. Bonneville sai muotojen lisäksi lisää kromia korin helmoihin ja takaosaan, uuden sisustan ja uuden mittariston.
1965 Pontiac Bonneville convertible 389cid
1968 Pontiac Le Mans convertible 350cid V8
Pontiac otti LeMans nimen käyttöön vuonna 1961 Pontiac Tempestin parhaiten varustellun version mallinimenä. GM:n Y-bodyyn perustuneet uuden Tempestin LeMans-varustepaketissa tuli muita malleja urheilullisempi sisusta merkkeineen ja erillisine etuistuimineen.
Vuonna 1963 LeMansista tuli oma mallinsa Pontiacin mallistossa. LeMansia tosin sai vain kaksiovisena coupeena tai avokattoisena.
LeMans ehti vuonna 1968 jo kolmanteen sukupolveen. LeMans sai myös uuden Pontiacin oman 350cid moottorin, jonka iskutilavuus tarkkaanottaen oli 353,84cid. Moottorista oli tarjolla kahta tehoversiota: kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu 265 hevosvoimainen tai nelikurkkuisella varustettu 325 hevosvoimainen V8-moottori.
1968 Pontiac Firebird convertible 400cid V8
Vuonna 1968 poniautobuumin ollessa kuumimmillaan Car and Driver -lehti laittoi viivalle ja testasi radalla vuoden halutuimmat poniautot. Mukana testissä olivat AMC 390cid Javelin, 390cid Ford Mustang, 390cid Mercury Cougar, Chevrolet Camaro SS 396, Plymouth Barracuda 340cid ja Pontiac Firebird 400 High Output.
Pontiac Firebird 400 HO vei testissä voiton niin nopeudessa kuin ajettavuudessakin. Car and Driverin loppuarvion mukaan 1968 Pontiac Firebird 400 HO tarjoaa puhdasta ja luotettavaa ajonautintoa ja auto on muihin verrattuna lähes omassa luokassaan.
1970 Ford Mustang Sportsroof
"Mainitse yksi muskeliauto?" Usein vastaus tähän yksinkertaiseen kysymykseen on Ford Mustang. Jos aivan tarkkoja ollaan, Mustang ei kuitenkaan ole muskeliauto, vaan poniauto.
Poniauto on amerikkalaisten autojen luokka, jonka vuonna 1964 esitelty Ford Mustang tuli hieman vahingossa perustaneeksi. Siinä missä muskeliauto on suurella V8-moottorilla varustettu keskikokoinen tai full size -jenkki, poniauto on suhteellisen edullinen, pieni, suorituskykyinen ja tyylikäs auto, jolla on sporttinen imago.
1970-luvulle tultaessa tämä tuntui unohtuneen Fordillakin Mustangin kasvaessa jatkuvasti niin kooltaan kuin painoltaankin. Vuosien 1969-1970 Mustangit olivat reilusti edeltäjiään suurempia ja vuonna 1971 Mustang kasvoi entisestään niin pituutta kuin painoakin. Perinteisestä poniautosta oli kasvanut niin suuri, että keulapellin alle mahtui vaivatta suuri isolohko-V8.
Paluu poniauton mittoihin tapahtui vasta Mustangin toisen sukupolven esittelyn yhteydessä vuonna 1974.
1970 Dodge Challenger
Dodge Challenger ehti poniautobuumiin mukaan jälkijunassa. 1970-luvun alussa myynti alkoi hiipua ja kiristyvät päästö- ja turvallisuusmääräykset rajoittivat autojen suorituskykyä ja muotoilua. Vaikeuksista huolimatta Challengeristä tuli todella suosittu ja siitä oli tarjolla lukuisia erilaisia versioita. Auton keulalle saattoi valita lähes minkä tahansa moottorin Chryslerin valikoimasta, legendaarinen V8 Hemi-moottori mukaan luettuna.
1964 Chevrolet BelAir 4d "rat-look"
1959 Ford Fairline Galaxie
1963 Oldsmobile Dynamic 88 4d sedan
Kaksioviset coupeet, hardtopit ja avot ovat perinteisesti halutuimpia harrasteautoja. Kysyntä on nostanut myös autojen hinnat korkealle. Neliovinenkin auto voi olla oiva harrastekohde, eikä auton edes tarvitse olla hardtop näyttääkseen hyvältä, kuten tämä Oldsmobile sedan jälleen kerran todistaa.
1963 Chevrolet BelAir 2d 327cid
Jos kaksiovista harrastejenkkiä kuitenkin tekee mieli, mutta saatavilla on vain neliovisia aihioita, niin ainahan auton voi muuttaa vastaamaan koriltaa alkuperäistä kaksiovista mallia, kuten tämän BelAirin kanssa on tehty. Samalla auton keulalle on vaihdettu suurempi kasikone. Ja kun työn tekee hyvin, niin auto näyttää täysin alkuperäiseltä, kuten tässä.
Turpakäräjien eurooppalainen kalusto
1984 Porsche 911 Targa
Targa-kattopalat kuuluvat 1980-luvulle siinä missä jupit, 300-sarjan bemarit, Miami Vice ja kasarihititkin. Porsche esitteli targakaton 911 mallissaan jo vuonna 1966 ja rekisteröi nimen itselleen. Amerikassa T-top katoksi nimetty targakatto tuli Chevrolet Corvetten lisävarusteeksi vuonna 1968. 1980-luvulle tultaessa irroitettavia kattopaloja sai jo moniin merkkeihin ja malleihin ja innokkaimmat rakensivat niitä itse kovakattoisiin autoihin..
1969 Volvo Amazon 221341 S
1957 MG MGA Roadster
1952 Ford Prefect Custom
Vilkaisu Prefectin sisätiloihin paljastaa, että nyt ei ole kyse mistään aivan tavallisesta 1950-luvun alun brittiautosta. Trafin tietokannasta selviääkin autosta yhtä ja toista mielenkiintoista.
Prefectissä on edessä Ford Mustang ll erillisjousitettu akselisto päällekkäisin kolmiotukivarsin ja samasta autosta hammastanko-ohjaus. Auton runko on boksattu, jarrut vaihdettu 2-piirijarruiksi. Edessä on levyjarrut, takana Ford Capri 3000GT:n rummut.
Polkimet ja ohjauspylväs ovat Ford Scorpiosta. SRS Airbag teksti ratissa viimeistään vakuuttaa uteliaan siitä, että nyt on konepellin alla jotain perinteistä poikkeavaa. Ja niinhän siellä onkin, niittäin Ford Scorpion 2,0 16V DOCH GGR moottori.
1971 Oldsmobile 442 convertible
1938 Chrysler 4d Sedan
1950 Mercury Eight Coupe
1967 Oldsmobile Toronado ja 1967 Buick Wildcat Custom
Ensivilkaisulla nämä kaksi autoa edustavat tyypillistä amerikkalaista 1960-luvun loppupuolen autonsuunnittelua. Todellisuus on kuitenkin jotain muuta. Siinä missä Buick Wildcat on perinteinen isolohko-V8:lla varustettu full size jenkki, Oldsmobile Toronado on jotain aivan muuta.
Etuvetoinen Toronado oli useissa teknisissä ratkaisuissa aikaansa edellä. Autossa oli vakiona mm.
- Kestävä Unitized Power Package (UPP) etuveto
- Erittäin vahva Turbo-Hydramatic 400 kolmivaihteinen automaattivaihteisto
- Rochester Quadrajet nelikurkkuinen kaasutin
- Palon muotoiset tiivisteet pakosarjassa, jotka mahdollistivat pakoputken liikkeet ilman pakovuotoja
- "Vedoton raitisilmajärjestelmä". Toronadon etuovissa ei ollut perinteisiä tupakki-ikkunoita, vaan lasit olivat yksiosaiset ajoviiman synnyttämän melun vähentämiseksi
1957 Chevrolet BelAir
General Motorsin johdossa haluttiin saada vuodelle 1957 myyntiin kokonaan uusi auto, mutta uuden mallin tuotanto viivästyi ja vuosien 1955-1956 design oli käytössä vielä vuonna 1957. Hyvä niin, sillä Tri-Five vuosien Chevyt ovat ikonisia amerikkalaisia autoja.
Vuonna 1955 esitellystä Chevroletista tuli legenda myös moottorinsa takia, sillä 1955 Chevy oli ensimmäinen Chevrolet sitten vuoden 1918, johon sai pikkulohko 265cid V8-moottorin. Aikaisempiin malleihin oli ollut tarjolla vain 235cid suora kutoskone. Vuonna 1957 moottori porattiin 283cid kokoon. 1957 Chevystä ja 283cid yhdistelmistä tuli menestys myös kilparadoilla, sillä autolla voitettiin lukuisia NASCAR-sarjan osakilpailuja.
Riihimäen Turpakäräjille kokoontui pieneksi harrasteautotapahtumaksi paljon mielenkiintoista kalustoa ja nähtävää, joten kaikkien kantahämäläisten ja kolmostietä matkaavien kannattaa suunnata Ullan Pakarin parkkipaikalle kesäkeskiviikkoisin.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
