Kuvaraportti: Tomahawk Town Rod & Kustom Swap 26.10.2019
Rakentelukausi käyntiin rompetorilla
Maa on aamuisin huurteessa, räntää putoaa vasten kasvoja ja harrasteajoneuvoja näkyy yhä vähemmän liikenteessä. Ajokausi alkaa olla päätöksessä ja rakentelukausi täydessä vauhdissa. Vapuksi ajoon, mutta mistä projektista puuttuvat osat? Etsivä löytää netistä (melkein) mitä tahansa, mutta varsinaisia löytöjä verkon palstoilla onnistuu tekemään vain harvoin. Ja toisaalta, aina ei edes etukäteen tiedä tarvitsevansa sitä, mitä perinteisen rompetorin laarista voi tulla vastaan.
Perinteikkään helsinkiläisen Tomahawk Town -jenkkiautotallin syksyinen Rod & Kustom Swap kerhon tiloissa Tattarisuolla tarjosi valoa pimenevään syksyyn ja mahdollisuuden tehdä aitoja löytöjä tallikauden iloksi. Iltapäivälehtien sääprofeetat julistivat lauantaille syksyn ensimmäistä hirmumyrskyä, josta kukaan ei tulisi selviämään hengissä, mutta hehkutus osoittautui taas kerran turhaksi, eikä talvi päässyt yllättämään harrasteautoilijoitakaan. Paikalle tuli runsaasti mielenkiintoista kalustoa. Tässä muutama poiminta aamupäivältä.
The Last American Hot Rod
1. 1979 Dodge Li'l Red Express Truck
Kadonneen aikakauden symboli
Amerikan viimeisenä hot rodina markkinoitu Li’l Red Express Truck on kauan sitten kadonneen aikakauden symboli. 1970-luvun lopussa ensimmäinen suuri öljykriisi oli jo koettu ja seuraava odotti nurkan takana. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) kiristi ajoneuvojen päästö- ja turvallisuusmääräyksiä ja saneli autonvalmistajille minkälaisia autoja Amerikan mantereella olisi opeteltava valmistamaan. Samaan aikaan Euroopasta tuontiin yhä kiihtyvällä tahdilla pienillä ja taloudellisilla nelisylinterisillä moottoreilla varustettuja etuvetoisia autoja kilpailemaan Detroitin jättejä vastaan.
Amerikkalaisvalmisteisten autojen moottoreiden kuutiotilavuudet pysyivät 1970-luvulla edelleen suurina. Taloudellisuuteen ja vähäpäästöisyyteen pyrittiin laskemalla moottoreiden puristuksia, rajoittamalla tehoja ja pulttaamalla moottoreiden kylkeen monimutkaisia saastelaitteita. Lopputuloksena syntyi autoja, joiden taloudellisuus oli kehno ja suorituskyky vielä kehnompi. Kaukana olivat amerikkalaisen auton loistokkaat vuodet.
Amerikan nopein tuotantoauto
Dodgella haudottiin kapinaa ympäristövirastoa vastaan ja haaveiltiin muskeliauton henkiinherättämisestä. Tehtävässä onnistuminen annettiin Chryslerin suorituskykyosastoa johtaneen kolmikon, Tom Hooverin, Dick Maxwellin and Dave Koffellin tehtäväksi. Näin sai alkunsa ”Red Warlock Project”.
EPA:n määräysten mukaan kaikki Amerikassa valmistetut henkilöautot tuli varustaa katalysaattoreilla. Myös henkilöautojen melutasolle oli tiukat määräykset. Työkäyttöön suunniteltuja riittävän kevyitä pickupeja määräykset eivät koskeneet. Red Warlock -projektin lähtökohdaksi valikoituikin Dodgen D150 Step side -pickup lyhyellä akselivälillä, jota tiukimmat määräykset eivät koskeneet.
Projektia johtanut kolmikko asensi pickupiin viritetyn, poliisikäyttöön suunnitellun 360cid V8-moottorin ja A-727 laatikon. Tehoa V8-moottorista irtosi 225 hevosvoimaa. Muskeliautojen aikakauteen verrattuna teholukema ei ole kovin suuri, mutta kuvaavaa 1970-luvun lopulle on, että Li’l Red Express Truckiksi ristitty pickup oli katukuvaan ilmestyessään Amerikan nopein tuotantoauto.
Vuosimallin 1978 Dodge Li’l Red Express Truck pickupia valmistettiin 2188 kappaletta. Vuonna 1979 tuotanto nousi 5118 autoon, mutta EPA ehti muuttamaan määräyksiä ja vuoden 1979 autoissa katalysaattorit rajoittivat jo moottorien tuottamaa tehoa.
2. 1960 Ford Starliner Club Victoria 292cid V8
"Päivän Buickit"
3. 1971 Buick Riviera 2d HT "Boat tail" 455cid V8
Love it or hate it
Kolmannen sukupolven Buick Rivieran muotoilu herätti kiivaita tunteita puolesta ja vastaan niin lehdistössä kuin autoilevissa amerikkalaisissakin. ”Split window” Corvettesta vaikutteita lainanneen Rivieran rohkean uudistuksen näkyvin piirre oli GM:n muotoiluosaston johtajan Bill Mitchellin ideoima ja Jerry Hirshfeldin toteuttama ”Boat tail” -perä suurella kuperalla takaikkunalla. Muita design-uudistuksia olivat mm. sisäänpäin taittuneet A-pilarit, koverat sivulasit ilman tuuletusikkunoita ja korin muotoihin integroitu takapuskuri.
Moni piti Boat tail -muotoilua liian modernina ja radikaalina. Niinpä Rivierasta esiteltiin jo vuonna 1973 hillitympi uudistettu painos. Mitä mieltä itse olet? Omaan makuuni 1971-1972 Riviera on mallin historiassa toisella sijalla heti ensimmäisen sukupolven GS-mallien jälkeen.
4. 1956 Buick Special 2d Sedan
5. 1995 Buick Regal 4d Sedan Limited 231cid V6
6. 1979 Ford Mustang 302cid V8 "5.0L"
7. 1955 Chevrolet Bel Air
"Päivän Valiantit"
8. 1964 Plymouth Valiant V100 170cid Slant6
Kriitikoiden rakastama, yleisön vihaama
Plymouth Valiant uudistettiin radikaalisti vuonna 1962. Lehdistö ja muotoilijat hehkuttivat mallistoa ja Valiantille satoi design-palkintoja, mutta kuluttajat eivät uudesta muotokielestä innostuneet, vaan kantoivat dollarinsa pahimpien kilpailijoiden Fordin ja Chevroletin jälleenmyyjille. Plymouthin markkinaosuus lähti jyrkkään luisuun ja laski lopulta alle seitsemään prosenttiin vuoden 1962 henkilöautojen kokonaismyynnistä. Katastrofia seurasi paniikki ja yhtiön johdon vaihtaminen. Samalla koko vuosimallin 1963 mallisto päätettiin muotoilla uudestaan.
Katastrofista uuteen alkuun
Päätös oli Plymouthin kannalta onnistunut, sillä katastrofaalista vuotta 1962 seurasi yhden tavoitelluimman amerikkalaisen kompakti-kokoluokan henkilöauton synty. Vuosina 1963-1966 valmistettu Plymouth Valiant on onnistunut yhdistelmä ajattoman klassista muotoilua, yksinkertaisen toimintavarmaa tekniikkaa ja ajamisen iloa. Myös kuluttajat pitivät paluusta perinteisen toimivaan konseptiin. Vuonna 1963 Plymouth kipusi henkilöautojen myynnissä sijalle viisi ja vuonna 1964 peräti neljänneksi.
Chryslerin Slant6-moottorilla Valiant oli taloudellinen vaihtoehto suuremmille janoisille 1960-luvun autoille. Perushyvin huolletuilla Valianteilla päästiin jopa puolen miljoonan mailin ajomääriin, ennen kuin Slant6-kone osoitti koneremontin tarvetta. Ei siis ihme, että neliovinen Valiant oli tuttu näky taksitolpilla myös meillä Suomessa. Vuosimallin 1964 perusmallin sai maahantuojan varastosta omakseen noin 13 000 markalla, joka nykyrahassa on hieman yli 25 000 euroa. Hinta ei ole paha autosta, joka edelleen näyttää hyvältä ja jonka konepellin alta voi edelleen löytää alkuperäisen koskemattoman Slant6-moottorin.
Lue lisää aiheesta: Vuoden 1957 katastrofia seurasi Chrysler unibodyn ja Slant6-moottorin synty
9. 1964 Plymouth Valiant V200 Station wagon
10. 1977 Mercury Cougar coupe 351cid V8 XR-7
11. 1961 Volkswagen Karmann Ghia 1200cc
12. 1961 Chevrolet Apache C10 pickup
Tomahawk Town Rod & Custom Swap
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
