HARRASTAJAN HENKILÖKUVA
Rakkaudesta lajiin. Henkilökuvassa Mopar-harrastaja Thony Nyman.
22.12.2020
Teksti ja artikkelikuvat: Kai Lappalainen
Yhden kauden aikana kierrettyjen autotapahtumien Suomen ennätys
– Tää on klisee, Thony aloittaa vastauksensa kysymykseeni ja jatkaa: mutta tää on pakko heittää.
– Rakkaudesta lajiin, se on se pohjimmainen iso otsikko!
Näillä sanoilla keravalainen Mopar-harrastaja Thony Nyman vastaa, kun kysyn mikä sai miehen kuluneen vuoden aikana kiertämään peräti 132 autotapahtumaa. Niistä melkein jokaiseen Thony saapui kauniisti patinoituneella V8-moottorisella vuosimallin 1962 Dodge Dartillaan. Lukumäärä lienee epävirallinen Suomen ennätys ja komea suoritus, jonka arvoa nostaa koronakeväänä ja -syksynä peruttujen tapahtumien vyöry. Välillähän ehti jo näyttää siltä, että kaikki tapahtumat ja kokoontumiset joudutaan perumaan.
Dartin ratin takana kertyneitä kilometrejä Thony ynnäilee ruutulehtiönsä kirjanpidosta. Niitä tuli ajokauden aikana yli 10 000. Kilometrit ovat ylhäällä ruutulehtiössä siksi, ettei Dartin matkamittari toimi. Ehkäpä hyvä niin, sillä muuten kiusaus jättää reissut merkitsemättä olisi voinut olla suuri ja ennätyslukemat jääneet kirjaamatta ylös.
Matkamittari ei enää jalksa laskea maileja, mutta kaikki oleellinen Dartissa sen sijaan toimii loistavasti, eikä vanha jenkkiauto ole Thonyä vielä pulaan jättänyt.
Duster iski kuin ratakisko takaraivoon
Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Thony on fanittanut jenkkiautoja aina. Tai ei ainakaan muista, milloin näin ei olisi ollut.
– Jo ihan natiaisena, alle 10 vanhana, muistan kun ekoja kertoja näin jenkkiautoja. Ne oli WAU-juttuja!
– Jenkit oli Pohjois-Pohjanmaalla harvinaisia näkyjä ja poikkesi niin kooltaan kuin tietysti muotoilultaankin. Ja jos pellin alla oli kasi, niin ne poikkesi soundeiltaankin, Thony muistelee ensiaskeleitaan jenkkiautojen kanssa.
Lopullisesti jenkkiharrastajan Thonystä teki kohtaaminen Thonyn ystävän isoveljen hankkiman Plymouthin kanssa 16-vuotiaana.
– Frendin isobroidi hankki 1970-luvun hottentotti-tyyliin rakennetun Dusterin. Jumaleisson miten magee vehje! Se iski kuin ratakisko takaraivoon!
– Päätin, että ma haluun tollasen. Rupesin tilaamaan V8-magazine -lehteä ja seuraamaan skeneä.
Jenkkiautoja voi harrastaa lukemattomilla eri tavoilla
Ensikohtaamisella Dusterin kanssa lienee ollut osuutensa siinä, että Thony Nymanista tuli juuri Mopar-harrastaja, mutta muitakin syitä on.
– Isossa kuvassa kaikki jenkkiautot on mageita ja diggaan kaikista, Thony toteaa.
– Tuttavapiirissä ja eräällä sukulaisella oli Mopareita. Porukka vaikutti missä liikuin, sieltä se lähti Mopar-maailma itämään.
Jenkkiautoharrastus on oikeastaan kuin kattojärjestö tai lajiliitto kaikenlaiselle amerikkalaisvalmisteisiin ajoneuvoihin liittyvälle harrastus- ja kilpatoiminnalle. Joku ylläpitää ympärivuotista käyttölinttaa, toinen peittelee arvokkaan museoautonsa tarkasti talvisäilöön, yksi herättää rottarodillaan kauhua ja kolmas virittää viimeisiä hevosvoimia kiihdytysautostaan.
– Jenkkiautoja voi harrastaa niin monella eri tavalla. Mäkin harrastin pitkään niin, ettei ollut omaa autoa, Thony vahvistaa.
– Jenkkiautoille on näyttelyitä, cruisingeja, rompepäiviä. Sit on katukiihdytyskisoja, oikeita kiihdytyskisoja missä mennään nitroihin asti. Ja kaikenmaailman tyylisuuntia rakentelussa ja eri aikakauden autoissa.
– Ja sitä kautta löytyy alalaleja ja genrejä ihan järjettömästi. Mukaan tulee myös musiikki, jos ajatellaan 1950-luvun juttuja pukeutumisineen.
– Ei tarvitse pelätä, että tulee hetki kun tiedän ja olen nähnyt ihan kaiken, Thony tiivistää.
Jenkkiautoharrastajistakin Thonyllä on vain hyvää sanottavanaan.
– Oon ollut elämän aikana monissa muissakin harrastuksissa ja yhteisöissä, mutta missään muualla en ole nähnyt semmoista yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä, mikä tän porukan kesken on. Semmonen kaverin jeesaaminen, Thony kiteyttää amerikkalaisia ajoneuvoja harrastavien yhteisön.
Ensi kesänä omalla jenkillä!
Lapsesta asti jenkkejä bonganneen ja Mopareihin intohimoisesti suhtautuneen Thonyn tallin kautta kulkeneiden autojen lukumäärän voisi kuvitella olevan vähintään toisella kymmenellä. Moni harrastaja voi kuitenkin samaistua siihen, mitä Thony ensimmäisenä kertoo omistamistaan jenkkiautoista.
– Koominen juttu. Olen henkeen ja vereen digannut, mutta omistajahistoria on lyhyt, Thony toteaa.
Kesällä 2013 lopulta tapahtui jotain, joka tyrkkäsi Thonyn aidan sille puolen, mistä ei enää ollut paluuta.
– Ravasin tapahtumissa, en tietenkään tällaisella aktiviteetillä kuin tänä vuonna, mutta kuitenkin semiaktiivisesti.
– Loppukesällä lähdin elokuun Stadin cruisingista. Silloin asuin Nurmijärvellä ja kun ajoin himaan, niin ääneen yksin totesin, että ensi kesänä menen torille omalla jenkillä! Nyt se pitää tehdä ja toteuttaa!
Siitä alkoi oman harrasteauton etsintä, joka lopulta osoittautui odotettua vaikeammaksi. Etenkin, kun auton piti olla Duster. Juuri sellainen, joka ratapölkyn lailla räjäytti vuosikymmeniä aiemmin 16-vuotiaan Thonyn tajunnan.
Harrasteauton ostaminen on pitkä prosessi
– Joskus siellä joulu-marraskuussa aloittelin varovaisen, hiljaisen etsinnän. Vähän tunnustelin, että mitä reittejä auto voisi löytyä Suomesta, Ruotsista tai Jenkeistä, Thony muistelee.
Vuosi vaihtui. Jossain vaiheessa tammi-helmikuuta Thony yhtäkkiä tajusi, että kevät on ihan nurkan takana. Tässähän tulee paniikki.
– Silloin jo oli selvää, että se on nimenomaan Dusteri. Olin jotenkin kuvitellut hölmönä, että jenkkilästä löytyy Dustereita kuin Toyotoja Rinta-Joupilta, Thony virnistää.
Ympyrä sulkeutuu ja oma hottentotti-Duster löytyy kotiseudulta
– Realismi iski päin pleksiä. Tajusin, että ei niitä oo siinä mittakaavassa, mitä kuvittelin. Niitä on rajallisesti. On hyviä, huonoja ja hyvin huonoja. Hyvien hinnat on Jenkeissäkin korkeita. Ei niitä saakaan taskurahalla, Thony kertaa kevään mittaan kasvanutta epätoivoaan.
Kello kävi. Kalenterissa päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Epätoivo iski. Thony pohti, josko auto voisi olla joku muukin kuin Duster, mutta päätti ettei luovuta unelmastaan.
Pelastuksen valo kajahti silmiin lopulta nettiautosta, kun spekseihin sopiva Duster ilmaantui myyntiin, Pohjois-Pohjanmaalla, missäpä muualla. Thony päätti iskeä heti kiinni.
”Muutamaa vuotta” ensikohtaamistaan myöhemmin Thony Nyman seisoi jälleen ihailemassa Pymouth Dusterin muotokieltä. Nyt Etelä-Suomeen tuodun ensimmäisen oman jenkkiautonsa edessä.
– Hinta saatiin neuvoteltu kohdalleen. Niin myyjä kuin ostajakin olivat tyytyväisiä. Dusteri itseasiassa oli hottentotti, muttei niin radikaali kuin se, joka mut 1970-luvulla valloitti. Mutta samaa tyylisuuntaa auto edusti, Thony muistelee ensimmäisen oman jenkkiautonsa ostamista.
Lääkettä lepattaviin pussihousuihin
Thonyn tarinassa on toinenkin piirre, johon moni autoharrastaja voi samaistua harrasteauton merkistä tai mallista riippumatta. Kun ensimmäinen oma auto on hankittu, on vain ajan kysymys, että tulee ostettua seuraava.
– Vuodenvaihteessa 2016-2017 joku möi kullanväristä alkuperäistä suomiauto Valiantia kutoskoneella. Kiinnostuin kovasti. Sovittiin aika, että menen vuodenvaihteen jälkeen katsomaan.
Auto kerkesi kuitenkin vaihtaa omistajaa, ennen kuin Thony pääsi Plymouth Valiantin koeajamaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin keväällä sama auto ilmestyi äkkiä uudestaan myyntiin. Nyt myyjä oli katukiihdytysautoja rakentava harrastaja, jonka Thony tunsi.
– Soittelin kaverille, joka kertoi Valiantin olevan liian hyvä uhrattavaksi kisakäyttöön. Siihen löytyy huonompiakin aihioita.
Jokainen tekee toki omistamallaan autolla mitä haluaa, mutta tarinan tässä vaiheessa toimituksessa nostetaan hattua harrastajalle, joka päätti säästää alkuperäiskuntoisen suomiauton liian hyvänä yksilönä ja etsiä paremmin kiihdytyskäyttöön soveltuvan aihion. Siitäkin huolimatta, että se luultavasti merkitsi tekijälle suurempaa työmäärää.
– Olihan se Valiant tosi kesy kutosella, Thony toteaa.
– Dusteri oli piristetty räyhäauto, mutta mietin, että Valiant olisi hyvä tasottamaan sitä. Rauhallisempi ja leppoisampi cruisailuauto, jolla voisi käydä jossain vähän enemmän pussihousutapahtumassa.
– Ja tietysti kun Valiant oli vuosimallia 1965, sama kuin oma syntymävuosi, Thony kertaa tärkeimmät syyt toisen harrasteauton hankinnalle.
Vallulla Thony Nyman ei ehtinyt ajaa kuin yhden kauden. Keväällä 2018 auto siirtyi uudelle omistajalle.
Ajatuksissa poltteli muistikuva vuosikymmenten takaa.
Chryslerin historian näyttävin munaus
Kesällä 1960 vasta Chryslerin presidentiksi nimitetty William Newberg sattui kuulemaan Detroitin kermalle järjestetyillä illalliskutsuilla Chevroletin johtajien keskustelevan uudesta aiempaa pienemmästä Chevystä, joka rullaisi ulos tuotantolinjoilta mallivuodeksi 1962. Kun vielä yleisesti tiedettiin, että Ford aikoi tuoda mallistoonsa autoja full size ja compact -segmenttien väliin, Newberg meni paniikkiin.
Entä jos minun aikakauteni Chryslerilla alkaisi täysikokoisilla mopareilla pahimpien kilpailijoiden esitellessä pienennettyjä full size -automallejaan?
Newberg määräsi siltä istumalta uudet B-body Plymouthit ja Dodget rajulle ja nopealle kutistuskuurille. Katastrofin ainekset olivat valmiina.
Uusi entistä hoikempi Dodge
Tulevan itsekantavan B-bodyn suunnitelma oli saatu valmiiksi ja hyväksytty tuotantoon tasan vuotta aiemmin. Vuosimallin 1962 autojen tuotannon oli määrä alkaa vuoden sisällä Newbergin mahtikäskystä. Aikaa muutostöille oli autonsuunnittelun mittakaavassa aivan liian vähän ja se näkyi lopputuloksessa. Tulipalokiireessä syntyi mopar-mallisto, jota monet pitivät hirvittävän rumana, mutta joka oli ladattu täyteen hienoja teknisiä yksityiskohtia ja innovatiivisia varusteita. Teknisesti loistavakaan auto ei mene kaupaksi, jos se ei näytä hyvältä.
Tulevat mallit nähtyään Dodgen markkinointiosastolla revittiin hiuksia ja pohdittiin keinoja minimoida vahinko. Uusia kutistettuja malleja päätettiin markkinoida ”Dodgen uutena hoikkana rotuna” (The Lean New Breed of Dodge).
Noita emme saa ikinä myydyksi!
Kauhu taisi silti näkyä johdon kasvoilla, kun uudet 1962 moparit esiteltiin Dodgen ja Plymouthin jälleenmyyjille. Tusinan verran Dodgen jälleenmyyjiä nimittäin heitti pyyhkeen kehään ja lopetti samana päivänä siirtyen edustamaan kilpailevia autonvalmistajia. Heillä oli ollut vaikeuksia jo edellisen vuosimallin nuolimaisten, väärinpäin käännettyjen takasiipien kanssa. Nähtyään mitä Chryslerilla oli mallivuodelle 1962 tarjolla alkoi monen jälleenmyyjän sydän tykyttää ja päässä jyskyttää ajatus ”En saa noita ikinä myydyksi!”
Ensishokista selvittyään jäljelle jääneet jälleenmyyjät kehottivat mopar-herroja ryhdistäytymään ja tuomaan heti tarjolle oikean full size -korisen auton tai pian Chryslerilla jouduttaisiin myymään moparit kuluttajille suoraan tehtaalta. Näin syntyi 1962 1/2 Dodge 880, jossa oli ’61 Dodgen keula yhdistettynä ’62 Chrysler Newportin siivettömään koriin – mutta se on kokonaan toinen juttu se.
Jonkun oli maksettava hinta epäonnistumisesta ja julkisesta kasvojen menettämisestä. Pois ei kuitenkaan joutunut lähtemään teollisuusvakoilua drinkkilasi kädessään harrastanut presidentti Newberg, vaan syntipukiksi valikoitui Chryslerin muotoilusta vastannut Virgil Exner. Vuosimallin 1962 moparien muodot olivat kyllä hänen kynästään lähtöisin, mutta Exner vain totteli ylemmältä taholta saamaansa käskyä.
Newbergin virhe kääntyi autoharrastajien onneksi
Nyt lähes 60 vuotta myöhemmin episodi on kääntynyt autoharrastajan onneksi. Ilman Newbergin paniikkiratkaisua ja Exnerin villejä linjoja meillä ei olisi avaruusaluksen näköistä 1962 Dodge Dartia, jonka muotoilu jakaa yhä mielipiteet missä sitten liikkuukin.
Ja niin, herra Newbergin kuulema tieto pienestä Chevystä osoittautui vääräksi. Chevroletin johtoporras oli keskustellut uudesta kompaktikokoluokan Chevy II Novasta, ei merkin full size -automalleista. Pienempikokoisten suurten autojen aika koitti myöhemmin.
Tynkäsiipinen avaruusalus Dodge Dart
Valiant vaihtoi omistajaa ja pian tulisi olemaan Dusterin vuoro vaihtaa omistajaa. Thony nimittäin alkoi pohtia, että Dusterista kaikki kyllä aikanaan lähti, mutta jo paljon aikaisemmin, 10-vuotiaana, yksi jenkkiauto oli syöpynyt lähtemättömästi pienen pojan mielen syövereihin.
Thony halusi löytää vuosimallin 1962 Dodge Dartin.
– Mun lapsuudenkodin lähellä asui perheellinen maansiirtourakoitsija, jolla oli 1962 4d tolppa Dart ihan ympärivuotisena käyttöautona.
– Siitä jäi skidinä mieleen, että toi on järjettömän magee. Tynkäsiipiä ja valoja, ihan kuin avaruusalus!
Siitä alkoi etsintä, joka kesti paljon pidempään kuin Dusterin etsintä. Välillä tuntui, että Thony etsi neulaa heinäsuovasta.
– Dusteria on tehty samalla korilla monta vuotta. Dartiin verrattuna sen valmistusmäärät on ihan eri luokkaa. ’62 Dart on sen verran hankala auto, että niitä ei maahantuonnin kautta Suomeen hirveästi ole tullut. Semmoisen järkeväkuntoisen löytäminen ei ole ihan helppoa.
Eikä ollutkaan.
’62 Dartin eteen Thony on valmis vaikka puhumaa ruotsia
Atlantin tuolta puolen tuntui löytyvän vain aivan täysiä projekteja tai viimeisen päälle entisöityjä ’62 Dart-yksilöitä. Sellaisia, jonka hankkimiseksi olisi pitänyt iskeä taaloja tiskille salkullinen.
– Semmoista semikuntoista ei tuntunut olevan missään myytävänä, Thony muistelee.
Tällä kertaa pelastusta ei Dart-kuumeeseen ei löytynyt Pohjanmaalta, vaan oli lähdettävä Pohjanlahden toiselle rannalle.
– Some aina silloin tällöin ottaa. Joku arki-ilta olin silmät puoliksi kiinni sängyssä ja vielä selasin Facebookia. Mulla oli siellä Ruotsin Moparien-myyntipalsta. Yhtäkkiä näin, että tossahan oli 1962 Dartti!
Thony selasi somen sisältövirtaa niin vauhdilla, että Dart katosi bittiavaruuteen. Auton kuva, ei välttämättä tarkoita, että koko auto olisi myynnissä, mutta Thony päätti mennä takaisinpäin ja etsiä ilmoituksen.
Dartin kuva löytyi. Thony klikkasi ilmoituksen auki.
– Kyllä tässä myydään koko katsastettua autoa! Hintakin oli ihan järkevä.
Puolenyön maissa ajatus ei enää ollut kovin kirkas, mutta uni oli tipotiessään ja into valtava.
– Mitenköhän mun ruotsi?
Nimestään huolimatta Thony Nyman ei ole ruotsinkielinen, mutta nyt oli pakko yrittää.
Äkkiä rahat tilille!
– Pakko oli edes lyhyt viesti saada heti laitettua, että olisin kiinnostunut. Nopeasti myyjäkin otti yhteyttä ja kertoi, että poistui pariksi viikoksi lomalle. Myyjä lupasi, ettei etene lomansa aikana kenenkään kanssa.
Myyjän palattua lomaltaan Thony selvitti minkälaisesta ja -kuntoisesta autosta oli kyse. Elettiin heinäkuuta 2019, kun palaset tuntuivat loksahtelevan kohdilleen. Tuttu Mopar-harrastaja lähti Ruotsiin katsomaan autoa ja tekemään kaupat Thonyn puolesta.
Paikanpäältä Thony sai puhelun: ”Äkkiä rahaa tilille, jos et sä osta tätä, niin minä ostan!”
Sen jälkeen Thonyn Dodge Dart 440 on ollut tuttu näky pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen autoharrastajien kokoontumisissa. Kuluneena vuonna peräti 132 tapahtuman verran. Ajokausi päättyi lopulta Vantaan cruising-iltaan joulukuun puolivälissä.
Kohti kevätaurinkoa rodiprojektin parissa
Meneillään olevan talvikauden pimeät illat kuluvat nekin harrastuksen parissa, sillä keväällä Thony Nyman hankki projektikseen 1933 Plymouth rodin.
– Mulla on itseni kanssa diili, että pääsiäisenä, kun kausi alkaa, rodi pitää olla valmiina. Nyt näyttää vielä ihan realistiselta, mutta ainahan voi sattua ja tapahtua, Thony pohtii.
Varmimmin Thony Nymanin tavoittaa Järvenpään cruising-illasta, jonka Thony keväällä 2020 perusti. Järvenpäässä jenkkiharrastajat kokoontuvat kuukauden kolmanten lauantaina Nummenkylän St1-asemalla.
Tosin tapahtumien kiertäminen taitaa saada jatkoa heti, kun ajokausi keväällä alkaa. Kukapa tietää, kenties vuonna 2021 Thony rikkoo oman yhden kauden aikana kierrettyjen tapahtumien Suomen ennätyksensä mopar-rodin ratin takana?
Teksti ja artikkelikuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
