Viikonlopun kauppareissulla tuli parkkipaikalla vastaan astetta hienompi ”kauppakassi”, jonka historiaan piti kotiin palattua tutustua hieman tarkemmin. Yllätys oli suuri, kun tämä 1949 Plymouth paljastui NASCAR-voittajaksi.
Sodan jälkeen Ford ja GM rynnivät Chryslerin ohi oikealta ja vasemmalta
1950-luvulle tultaessa autot kävivät sodan rasituksista nopeasti toipuneessa Amerikassa kaupaksi ja valmistajat rikkoivat myyntiennätyksiä vuodesta toiseen. Vuonna 1949 kovimmat luvut pöytään iski Ford, joka oli uudistanut radikaalisti koko mallistonsa Lincolnit ja Mercuryt mukaan lukien. Ford valmisti vuonna 1949 yli 1,2 miljoonaa autoa. General Motors esitteli uudet korkeapuristeiset Cadillac ja Oldsmobile V8 OVH-moottorit ja kohautti muotoilemalla Cadillac Coupe de Villen Buick Roadmaster Rivieran rohkeasti uudelleen vastaamaan nurkan takana häämöttäneen 1950-luvun haasteisiin. Autoja ostanut nopeasti vaurastunut kansa otti uutuudet omikseen ja GM myi vuonna 1949 yli 2,7 miljoonaa autoa.
Detroitin kolmesta suuresta sotatarvikkeiden tuotannossa pisimpään kiinni ollut Chrysler jäi kilpailijoistaan reilusti jälkeen. Vuosimallin 1949 autot esiteltiin poikkeuksellisesti vasta aivan edellisen vuoden lopussa, joka johti siihen, että jälleenmyyjät joutuivat rekisteröimään vuosimallin 1948 autoja seuraavan vuoden autoiksi. Uusien mallien toimitukset alkoivat vasta maaliskuussa 1949 ja joitain malleja joutui odottamaan aina heinäkuuhun saakka.
The Great New Plymouth
Lopulta Chryslerkin sai uudet mallit esiteltyä ja myyntiin. Plymouthilla uusi mallivuosi merkitsi sitä, että ensimmäistä kertaa sitten mallivuoden 1934 uuden Plymouhtin sai tilata kahdella eli akselivälillä. Lyhyempi P-17 malli rakennettiin 111 tuuman rungolle, jonka päälle asennettiin joko coupe- tai uusi, kokonaan peltinen Suburban wagon -kori. Pidemmän 118,5 tuumaisen P-18 alustan korivaihtoehtoja oli tarjolla runsaammin.
Akselivälistä riippumatta tarjolla oli vain yksi moottori, 217,8cid suora kutonen. Moottorin puristukset oli nostettu 7:1 suhteeseen vuoden 1948 moottorin 6,6:1 suhteesta. Tällä muutoksella moottorista saatiin kaksi hevosvoimaa aikaisempaa enemmän ja Plymouthin suoritusarvoihin saatiin hevosvoimien kohdalle raapustaa 97. Plymouthin suorituskyky voi lukujen valossa vaikuttaa vaatimattomalta, mutta NASCAR-pioneeri Lee Pettyn käsissä autosta kuoriutui yllättävä voittaja-auto.
NASCAR-pioneeri Lee Pettyn Plymouth numero ”42”
Lee Petty osallistui ensimmäiseen autokilpailuunsa sorapintaisella radalla 35-vuotiaana kesäkuussa 1948. Autona toimi perheystävältä lainattu uusi 1948 Buick Roadmaster. Aivan niin vain Lee ei autoa saanut lainaksi, vaan hänen piti luvata kilpailun voittona jaettu suuri rahapotti kokonaan auton omistajalle. Kilpailun edetessä Lee hivuttautui kierros kierrokselta kohti kärkeä ja näki jo palkkiorahat silmissään, kun suuren Buickin kallistuksenvakaaja katkesi. Auto pyöri kuusi kertaa akselinsa ympäri levittäen romua ympäri rataa.
Ihme kyllä, Lee selvisi vain muutamalla pienellä haavalla. Vasta autonromusta ulos ryömittyään Lee ymmärsi tilanteen vakavuuden. Täysin korjauskelvottomasta Buickista ei ollut juuri mitään enää jäljellä. Tarina ei kerro mitä ystävyydelle kävi, mutta Lee joutui hankkimaan omistajalle uuden auton tapahtuneen hyvittääksen. Kilpa-autoilua Lee Petty ei onnettomuudesta huolimatta suostunut jättämään, vaan päätteli, että suuri ja tehokas auto ei ollut mikään tae kilpailuissa pärjäämisessä.
Seuraavana vuonna Lee Petty osti uuden 97-hevosvoimaisen 1949 Plymouth Business Coupen. Ensimmäisissä kilpailuissa voittoja ei vielä tullut, joten Petty riisui autosta kaiken mahdollisen ylimääräisen painon pois. Lokakuussa Heidelberg Raceway ovaalilla pidetyssä kilpailussa Lee Petty korjasi potin johtamalla suurimman osan kilpailun kahdesta sadasta kierroksesta ja ajamalla 1949 Plymouthilla ruutulipulle ensimmäisenä.
Plymouth oli luotettavan auton maineessa
NASCAR-voitosta huolimatta vuosimallin 1949 Plymouthia ei markkinoitu kilpailumenestyksellä. Chryslerilla keskityttiin muotoilun kustannuksella automalliston sisätilojen maksimointiin ja 1949 Plymouth olikin edeltäjäänsä selvästi ilmavampi ja tilavampi. Samalla se merkitsi, että korit olivat aiempaa korkeampia ja kilpailijoitaan laatikkomaisempia.
Chryslerin suunnittelufilosofia ei kuitenkaan karkottanut autoja ostaneita kuluttajia, vaan kokonaan uudet korit yhdessä Plymouthin luotettavan maineen kanssa merkitsivät sitä, että kauppa kävi hyvin. Myöhästyneestä julkaisustaan huolimatta Plymouth myi vuonna 1949 574 734 autoa, joista noin 508 000 oli todellisia mallivuoden 1949 yksilöitä. Prosenteissa Plymouthin myynti kasvoi hulppeat 47% verrattuna edelliseen vuoteen.
Ajaton harrasteklassikko
Nyt 70 vuotta ensiesittelyään myöhemmin 1949 Plymouth sopii edelleen harrastajalle, joka haluaa ajattoman käytännöllisen, joskin autotapahtumassa ehkä hieman huomaamattoman auton, jonka tekniikka on edelleen pomminvarmaa, ja jonka ylläpitokustannukset polttoaineenkulutus mukaan lukien ovat suhteellisen edulliset. Ja vaikka kilpailevat merkit vetäisivät huomion puoleensa, tietää 1949 Plymouth Coupen kuljettaja ajavansa NASCAR-voittajalla.
Tämä parkkipaikalla bongattu Plymouth on todella hienossa kunnossa. Onnittelut ja hyviä kilometrejä auton omistajalle!
Teksti: Kai Lappalainen
Parkkipaikkakuvat: Mirva Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
