Opelin rakettiajoneuvot
Opelin perustajan Adam Opelin pojanpoika Fritz von Opel oli taitava yrittäjä, kekseliäs markkinoija ja peloton hurjapää. Toukokuussa 1928 Raketti-Fritz kiihdytti Opel RAK 2 autolla Berliinin moottoriradan nopeusennätyksen uusiksi. Näyttävän shown ja rataennätyksen myötä alkoi kokonaan uusi rakettimoottoreiden aikakausi.
Tulivana Berliinin moottoriradalla
Kello on kymmenen aamulla. On toukokuun 23. päivä, 90 vuotta sitten, keväällä 1928. Futuristisen näköinen musta, siivekäs kilpa-auto kiitää pitkin Berliinin Avus-radan betonipintaa erikoisen suhisevan äänen pauhun täyttäessä henkeään pidättelevien tuhansien katsojien tajunnan.
Kilpa-auton kuljettaja, 29–vuotias Fritz von Opel laukaisee viimeisenkin RAK 2 autonsa istuimen takana sijaitsevasta 24 rakettimoottorista. Auto kiitää pääkatsomon edestä jättäen peräänsä tulisen vanan, joka katoaa hitaasti savuna ilmaan auton ollessa jo kaukana.
Vaiti auton menoa katsonut monituhatpäinen yleisömassa räjähtää raivoisiin huutoihin ja aplodeihin RAK 2 auton rullatessa pysähdyksiin rakettien 120 kilon polttoainelastin loputtua. Raketti-Fritz on juuri tehnyt uuden rataennätyksen ja saavuttanut autollaan 238 km/h tuntinopeuden.
Ennätyksellään Fritz von Opel todisti koko maailmalle, että rakettimoottorien työntövoima on tehokas ja hallittavissa autossakin. Oikeastaan kyse oli vieläkin suuremmasta tapahtumasta. 90 vuotta sitten tapahtuneella ajollaan Fritz von Opel rakensi perustuksen miehitettyjen avaruuslentojen aikakaudelle.
Opel oli 90 vuotta sitten rakettiajoneuvojen pioneeri
Opel RAK 2 kilpa-auto sai alkunsa syksyllä 1927. Opelin perustajan, Adam Opelin lapsenlapsi Fritz von Opel, päätti yhdessä julkisuudessa viihtyneen ja avaruuden saloja suurelle yleisölle valottaneen itävaltalaisen tähtitieteilijän Max Vallierin kanssa aloittaa uuden rakettiteknologian tutkimisprojektin.
Fritz von Opel kutsui projektiin mukaan myös Friedrich Sanderin, jonka yritys valmisti kiinteistä polttoaineista työntövoimansa saaneita rakettimoottoreita.
Fritz von Opel, kilpa-autoilija, insinööri ja menestyvä yrittäjä toi hankkeeseen oman innovatiivisuutensa lisäksi Opelin taloudellisen tuen. Fritz oli henkilökohtaisesti innostunut rakettiteknologiasta, mutta toisaalta hän menestyvänä yritysjohtajana ymmärsi rakettihankkeen mahdollisuudet Opelin brändin markkinoimiseksi.
Tarkoin varjeltu Opel RAK 1 auton ensitesti
Valierin, Sanderin ja von Opelin syksyllä 1927 alkanut yhteistyö tuotti tulosta heti seuraavan vuoden keväänä. Ensimmäiset rakettikäyttöiset prototyypit lähtölaukaistiin liikkeelle Opelin testiradalla Rüsselsheimissa tiukasti vartioitujen, lukittujen porttien takana.
Huhkuun 11. 1928 oli vuorossa Opel RAK 1-auton testiajo. Opelin insinööri ja kilpakuljettaja Kurt Volkhart kiihdytti auton nollasta sataan kahdeksassa sekunnissa ja saavutti 125 km/h huippunopeuden. RAK 1 auto pohjautui Opelin 4/12 kilpa-autoon, mutta siihen oli lisätty siivet auton keulan pitämiseksi tiessä kiinni voimakkaan kiihdytyksen aikana. Työntövoimaa autolle antoi 12 Sanderin valmistamaa rakettia ja noin 40 kiloa räjähdettä.
Ryhmän nälkä kasvoi syödessä nopeasti. Ensimmäinen testi todisti, että rakettimoottoreita voitiin hallita auton rungossa. Seuraavaksi Opelin tiimi halusi näyttää koko maailmalle mihin rakettiauto pystyy. Rakettien määrä päätettiin tuplata ja polttoaineen määrä kolminkertaistaa. Opel RAK 2 auton suunnittelu alkoi.
Futuristinen Opel RAK 2 rakettiauto
Opelin oman testiradan suorat olivat liian lyhyitä suurempien nopeusennätysten rikkomiseksi. Opel RAK 2 suunniteltiinkin alusta lähtien rikkomaan Berliinin uuden Avus-moottoriradan rataennätys.
RAK 2 auto perustui Opel 10/40 kilpa-auton runkoon, mikä oli huomattava parannus RAK 1 -auton painavampaan runkoon verrattuna. RAK 2 oli 4,88m pitkä ja sen aerodynaamisiin ominaisuuksiin kiinnitettiin runsaasti huomiota. Suunnittelun onnistumisesta kertoo omaa kieltään se tosiasia, että saksalaiset Grand prix kilpa-autot ottivat RAK 2 auton aerodynaamisesta muotoilusta mallia vielä 1930-luvun lopullakin.
RAK 2 auton 24 rakettimoottoria tuottivat yhteensä kuuden tonnin työntövoiman. Kuljettaja ohjasi rakettien syttymistä ohjaamoon sijoitetulla pedaalilla. Moottoria tai vaihteistoa 560kg painaneessa rakettiautossa ei ollut. Auton kiihtyvyyden laskettiin olevan niin suuren, että RAK 2 autoon asennettiin huomattavasti suuremmat downforcea antavat siiven kuin RAK 1 autossa oli ollut.
Kuolemaa uhmaava show
Opelin rakettiautohankkeesta vihiä saanutta lehdistöä oli vaikeaa pitää poissa RAK 1 auton testiajosta. Onnistuneen ensitestin jälkeen lehdistöä ei enää haluttu pitää loitolla, vaan Fritz von Opel päätti järjestää kunnon shown suurelle yleisölle ja ottaa kaiken irti nopeusennätysyrityksestä RAK 2 autolla.
Tapahtuman päivämääräksi valikoitui 23.5.1928 ja paikaksi Berliinin Avus-moottorirata. Fritz von Opel lähetti kutsun tapahtumaan noin 3000 toimittajalle, julkkikselle, urheilijalle ja poliitikolle. Juuri kukaan ei jättänyt tulematta paikalle, sillä päivästä muodostui todellinen oman aikansa saksalainen megatapahtuma. Sopiva vertaus nykypäivään voisi olla Formula 1 Monacon GP.
Ikimuistoisen shown ja Opelin markkinoinnin nimissä hän päätti myös itse uhmata kuolemaa ja toimia RAK 2 auton kuljettajana.
Keskiviikko 23.5.1928
Keskiviikkoaamuna valkeni kirkkaana mutta viileänä Opelin mekaanikkojen August Beckerin ja Kart Treberin ottaessa RAK 2 autoa yleisön katseilta suojanneen peitteen pois auton päältä. Fritz von Opel asettui Avus-radan pääkatsomon eteen tuodulle puhujankorokkeelle ja piti profeetallisen puheen rakettiauton tulevaisuudesta. Koko Opelin tiimi valmistautui edessä olevaan näytökseen. Katastrofin mahdollisuus pyöri niin paikalle saapuneen valtavan yleisön kuin Opelin tiimin jäsentenkin mielissä.
Opel RAK 2 työnnettiin varovasti lähtöviivalle. Sanderin valmistamat raketit asennettiin paikalleen vasta lähtösuoralla ja liitettiin sytytysjärjestelmään, jonka laukasimena toimi auton ohjaamon lattialle asennettu pedaali.
Poliisi tyhjensi radan yleisöstä ja Fritz von Opel laskeutui auton suuren puisen ohjauspyörän taakse. Parhaiden mahdollisten lehtikuvien ja julkisuuden takia Fritz von Opel päätti olla käyttämättä kypärää tai turvavöitä. Rakettivoimalla liehuvat hiukset tekisivät hyvää Opelin brändille.
Autostaan Fritz von Opel kurottautui kättelemään Friedrich Sanderia ja tarttui sitten tiukalla otteella puiseen ohjauspyörään. Jännittynyt yleisö hiljeni todistamaan autoilun historian yhden lehden kääntymistä.
Sen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti.
Fritz von Opel:
Painan pedaalia ensimmäisen kerran. Raketti selkäni takana herää ärjyen henkiin ja puskee minua eteenpäin. Painan pedaalia uudestaan ja uudestaan - kiihtyvyys tarttuu minuun kuin raivo härkä - neljäs kerta. Sivuillani kaikki tuntuu katoavan. Kiihtyvyys kuristaa minua. En enää ajattele, toimin vaistojeni varassa, selkäni takana kontrolloimattomalta tuntuva valtava voima.
Automobil-Verkehrs- und Übungs-Straße
AVUS eli Automobil-Verkehrs- und Übungs-Straße oli 19,5km mittainen moottorirata Berliinin lounaisosassa Charlottenburgin ja Nikolasseen välillä. Profiililtaan rata oli tavallisista kilparadoista poikkeava, sillä rata koostui kahdesta pitkästä suorasta ja suorat yhdistävistä neulansilmämutkista. Rata valmistui vuonna 1921 ja ensimmäinen Saksan GP siellä ajettiin vuonna 1926.
AVUS-radasta haluttiin tehdä maailman nopein moottorirata ja siksi radan pohjoismutkaan rakennettiin tiilistä ovaaliradoilta ja Monzan radalta mallia ottanut 43% kallistus. Mitään turva-alueita tai edes aitoja pohjoismutkassa ei ollut ja siellä nähtiinkin useita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.
Utopiasta tulee todellisuutta
Fritz von Opelille selvisi nopeasti, etteivät RAK 2 auton siivet tuottaneet riittävästi auton keulaa radan pintaan painavaa voimaa, vaan keula alkoi liikehtiä vaarallisesti. Lyhyen lähtösuoran jälkeen Fritz tuli radan kallistettuun pohjoismutkaan. Järkevintä olisi ollut käyttää ennätysyritykseen vain toista radan pitkistä suorista, mutta Fritzille tärkeintä oli vaikuttava show. Kuin ihmeen kaupalla Fritz von Opelin auto pysyi mutkassa radalla, eikä sinkoutunut kurvin ylälaidasta ulos.
Kurvista selvityttyään Fritz painoi pedaalia uudestaan ja uudestaan sytyttäen lisää rakettimoottoreita istuimensa takana. Lopulta ajo kävi niin epävakaaksi, että Fritz von Opelin oli pakko sammuttaa moottorit. Kaikki oli ohi kolmessa minuutissa. Viimeisenkin raketin sammuttua RAK 2 rullasi eteenpäin nopeuden hidastuessa ja lopulta pysähtyi. Valtava valkoinen savupilvi leijui radan pinnalla haihtuen hitaasti Berliinin keväiselle taivaalle. Vaiti ennätyksen syntymistä seuranneet katsojat yltyivät valtaisaan suosionosoitukseen.
Utopiasta oli hetkessä tullut todellisuutta. Opel RAK 2 auto otti oman paikkansa autoilun historiassa. Von Opel saavutti hieman yli mailin matkalla 238 km/h nopeuden ja hänestä tuli hetkessä Raketti-Fritz lisänimellä tunnettu julkisuudenhenkilö koko Saksassa. Opelin brändi yhdistettiin innovatiivisuuteen ja teknologiseen kehitykseen ja hiipunut myynti lähti uuteen nousuun. Rakettiaikakausi oli alkanut.
Raketti-Fritz jatkoi kokeita ja käänsi katseensa taivaalle
Menestyksen siivittäminä Fritz von Opel ja Friedrich Sander jatkoivat kokeitaan.
Kesäkuun 23. päivänä vuonna 1928 he saavuttavat kiskoilla kulkevalla Opel-Sander RAK 3 rakettiautolla uuden ennätyksen, 256 km/h. Seuraavana on vuorossa rakettimoottorinen moottoripyörä, jonka jälkeen kaksikko käänsi katseensa taivaalle.
Syyskuussa 1929 oli vuorossa ensimmäinen onnistunut julkinen rakettimoottorilla suoritettu lento Opel-Sander RAK 1 lentokoneella. Fritz von Opel lensi rakettivoimalla 25 metrin korkeudessa 80 sekuntia ja saavutti 100km/h nopeuden siitäkin huolimatta, että kuusi rakettia yhdestätoista jäi syttymättä. Reilun minuutin lennon jälkeen von Opel joutui tekemään pakkolaskun. Lentokone tuhoutui täysin, mutta Fritz von Opel käveli onnettomuuspaikalta pois omin jaloin.
Pian lennon jälkeen 1930-luvun Amerikasta lähtenyt Suuri lama saavutti Euroopan ja Opelin oli pakko jättää kokeet rakettimoottoreilla.
Fritz von Opelin työn merkitys
Rakettimoottoreiden pariin palattiin toden teolla toisen maailmansodan vuosina ja sotaa seuranneena jälleenrakennuksen ja avaruuden valloituksen aikana. Toisen maailmansodan jälkeen tehdyt kokeilut siviilikäyttöön kesytetyillä turbiineilla voi nekin nähdä jatkumona von Opelin aloittamalle kehitykselle.
Rakettivoimalla toimivia autoja meillä ei arkiajossa kuitenkaan ole. Fritz von Opelin tiimin insinöörityön ja markkinoinnin tulokset loivat pohjan kiinteäpolttoaineellisille raketeilla, joilla yhä edelleen toimitetaan tavaraa maata kiertävälle radalle.
Raketti-Fritz aloitti uuden aikakauden, vaikkei ehkä osannut aavistaakaan minkälaisen.
Teksti: Kai Lappalainen
Kuvat ja artikkelin lähde: Opel automobile GmbH media
