Autonäyttely tuhansien järvien maassa
Vuosien 1870-1914 välisenä aikana Pohjois-Suomesta alkoi etelään levinnyt maastamuutto Amerikkaan. Leveämmän leivän toivossa Suomesta lähti noin 350 000 ihmistä. Useimmat heistä asettuivat asumaan Suurten järvien luona oleviin pohjoisiin Michiganin ja Minnesotan osavaltioihin. Tuhansien järvien maasta päädyttiin tuhansien järvien osavaltioon.
Tässä artikkelissa emme tutki amerikansuomalaisuutta sen enempää, vaan matkaamme 15 mailin päähän Minnesotan suurimmasta kaupungista Minneapolisista, jossa sijaitsee alueen yhdeksänneksi suurin järvi Minnetonka. Minnetonka järven rannalla järjestetään joka vuosi 10 000 Lakes Concour's d'Elegance auto-, moottoripyörä- ja venenäyttely. Näyttelyssä voi aika ajoin nähdä myös häivähdyksen alueen amerikansuomalaisesta historiasta.
Autojen tyylikilpailu Concours d'Elegance
Concours d'Elegance on alunperin ranskankielinen termi, joka merkitsee eleganttien ajoneuvojen tyylikilpailua. Termin historia juontaa juurensa 1700-luvun Pariisiin, jossa kaupungin aristokraatit kokoontuivat puistoihin esittelemään toinen toistaan hienompia hevosten vetämiä kärryjään.
Ajan myötä hevoskärryt kehittyivät itsestään kulkeviksi automobiileiksi, mutta kokoontumiset jatkuivat viikonloppuisin ja kansallisina juhlapyhinä. Ajoneuvoja alettiin arvostella tuomareiden toimesta ja erityistä huomiota kiinnitettiin niiden ulkonäköön ja yksityiskohtiin.
Näin saivat alkunsa maailmanlaajuiset Concours d'Elegance autonäyttelyt, jotka kasvattivat suosiota erityisesti Yhdysvalloissa.
10 000 Lakes Concours d'Elegance tapahtumassa kilpailuluokkiin osallistui vuonna 2017 noin 180 historiallista ajoneuvoa, joista monet ovat valmistettuja maailmansotien välisenä aikana.
Tässä artikkelissa keskitymme kuitenkin uudempaan, hintatasoltaan harrastajaystävälliseen 1970-luvun kalustoon. Osa 70-luvun autoista osallistui Concours d'Elegance luokkiin, mutta osa saapui paikalle nauttimaan kauniista päivästä ja hyvästä seurasta autotapahtumassa
1975 Buick Century
Buick otti Century mallinimen uudestaan käyttöön vuonna 1972 vuosimallin 1973 autoille. Kolmannen sukupolven Buick Century pohjautui GM:n A-body pohjalevyyn. Centuryn läheisiä sukulaisia ovat mm. samaan A-Bodyyn perustuvat Chevrolet Monte Carlo, Pontiac Grand Prix ja Oldsmobile Cutlass Supreme.
Vuonna 1975 Buick Centuryn vakiomoottori oli tahmeat 110 hevosvoimaa (82kW) tuottanut 231cc V6. Lisävarustelistalta autoon sai ruksia 350cc V8-moottorin, joka tuotti kaksikurkkuisella kaasarilla 150 ja nelikurkkuisella 175 hevosvoimaa. Farmarimallia sai vielä vanhalla 455cc isolohkolla, joka tuotti 250 hevosvoimaa.
Muskeliautojen aikakausi oli jo mennyttä, mutta 1975 Buick Century on silti varsin onnistuneen näköinen laite GM:n 1970-luvun suunnitteluosaston tuotteeksi.
1972 Pontiac Grand Prix convertible
Centuryn kanssa yhteiseen A-Bodyyn pohjautuneesta Pontiac Grand Prixistä riisuttiin keulan nelivalot vuonna 1971. Vuoden 1972 mallissa keulan pyöreät umpiot näyttävät yhä ikävöivän kaksosiaan.
Amerikassa hyväksyttiin tieliikenteeseen nelikulmaiset ajovalot vasta vuonna 1977. Euroopassahan ne tulivat tavallisiksi jo paljon aikaisemmin. Mahdettiinkohan Pontiacin suunnitteluosastolla tuskailla lainsäädännön kanssa keulan ilmettä muotoillessa?
1971 Oldsmobile 4-4-2 convertible
Vuonna 1971 muskeliautojen aikakauden päättyminen oli jo näköpiirissä. 350 hevosvoimaisella 455cid V8-moottorilla ja TH400 automaatilla varustetulla 4-4-2 coupélla kellotettiin vakiona varttimaili ajassa 15,2 sekuntia loppunopeuden ollessa 99mph (159km/h). Nollasta sataan Oldsmobile 4-4-2 kiihtyi 8,9 sekunnissa. 1971 Oldsmobile 4-4-2 oli viimeisiä todellisia muskelijenkkejä.
1970 Plymouth Road Runner Superbird
Tämä auto ei juuri esittelyjä kaipaa. Ikoninen takasiipi ja ennennäkemätön menestys kilparadoilla tekee ainoastaan vuonna 1970 valmistetusta Plymouth Superbirdistä maailmankuulun. 1970-luvun kalustoa tämäkin auto on, mutta hintalappu ei liene sieltä harrastajaystävällisemmästä päästä – sen verran halutusta keräilykohteesta on kyse.
Vuonna 1970 Superbirdin futuristinen muotoilu oli autoja ostaneelle suurelle yleisölle hieman liian rohkea. Moni osti mieluummin Road Runnerin perusmallin. Superbirdejä valmistettiin vuonna 1970 kaikkiaan 1920 kappaletta, mutta moni niistä seisoi jälleenmyyjän varaston nurkassa myymättömänä aina vuoteen 1972 saakka. Osa rakennettiin tavalliseksi 1970 Road Runner autoksi, jotta ne saatiin myytyä.
1971 Chevrolet Corvette LS6
Mitäpä olisi amerikkalainen autonäyttely ilman Corvettea? Tämä 1971 Stingray saapui paikalle ajamalla, eikä traielrin kyydissä, kuten niin moni muu Concours d'Elegance näyttelyjä kiertävä auto.
Kolmannen sukupolven Corvette esiteltiin mallivuodelle 1968 ja se pysyi tuotannossa aina vuoteen 1982 saakka. C3-coupen sai tilattua 70-luvulla suureksi menestykseksi osoittautuneella T-top targa-katolla.
Vuonna 1971 Amerikassa otettiin käyttöön lyijytön bensiini. Nakutuksen vähentämiseksi moottoreiden puristussuhteita jouduttiin laskemaan ja sitä myötä katosi osa moottoreiden tehoista. Corvetten 350cid (5.7L) perusmoottorin teho laski edellisen vuoden 300 hevosvoimasta 270 hevosvoimaan. Mallisarjan tehokkaamman LT1-moottorin teho laski niin ikään 370 hevosvoimasta 330 hevosvoimaan.
Vuonna 1971 oli Corvetteen tarjolla myös 454 LS6 isolohko alumiinisilla sylinterinkansilla, josta tehoja otettiin irti 425 hevosvoimaa. LS6-option sai tilattua myös automaattivaihteisena.
1973 Citroen DS 2.3
Citroenin iso kissa on harvinaisuus Amerikassa, mutta sitä se alkaa olla Euroopassakin kotimaansa Ranska mukaan lukien.
Italialaisen teollisen suunnittelijan Flaminio Bertonin ja ranskalaisen lentokoneinsinöörin André Lefèbvre suunnittelema aerodynaaminen ja futuristinen Citroën DS on kaikessa innovatiivisuudessa yksi autoilun historian merkkipaaluja. DS asetti kilpailijoilleen mukavuudellaan, ajettavuudellaan ja turvallisuudellaan riman korkealle kilpailijoiden suunnitteluosastoilla. Kaasunestejousitettu alusta piti maavaran ja ajettavuuden juuri oikeana ja ensimmäiset tuotantoautossa vakiona olleet levyjarrut huolehtivat pysähtymisestä.
Vuonna 1967 Citroen DS koki kasvojenkohotuksen Series 3 mallin muodossa. Keulassa ajovalot tuplattiin ja ne sijoitettiin lasisen kuvun alle nykyautojen tapaan. Sisemmät ajovalot seurasivat ratin liikkeitä. Valot kääntyvät jopa 80 astetta mahdollistaen hyvän näkyvyyden mutkaisilla ranskalaisteillä kovissa nopeuksissa. Ulommat valot sen sijaan säätivät automaattisesti korkeutensa auton kiihdyttäessä ja jarruttaessa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Amerikan lainsäädäntö ei 1960-luvun lopussa aktiivisia ajovaloja tuntenut, joten ne piti Amerikassa myydyistä autoista poistaa ja korvata maahantuojan toimesta kiinteillä nelivaloilla.
Kilpailevat autonvalmistajat kopioivat Citroenin innovaatioita omiin malleihinsa alkuhämmennyksestä selvittyään ja lainsäädännön kehityttyä ne ovat löytäneet tiensä myös amerikkalaisvalmisteisiin autoihin.
1970 Volvo 1800E - The Saint
Volvon P1800 projekti alkoi 1950-luvun lopussa, kun mallistoon haluttiin lisätä siitä puuttunut urheiluauto. Alkuvaikeuksien jälkeen tuotanto pääsi käyntiin ja erityisesti Amerikan kasvaville markkinoille suunnattu urheilullinen Volvo menestyi hyvin. Menestykseen vaikutti olennaisesti myös The Saint - Pyhimys -tv-sarja, jossa Sir Roger Moore ajoi Volvo P1800 autolla.
1970-luvun alussa Volvon moottoria modernisoitiin ja autoon asennettiin mekaaninen D-Jetronic ruisku. Ruiskutusjärjestelmän myötä mallimerkinnäksi muutettiin Volvo 1800E.
Pyhimys Volvon historiasta voit lukea lisää tästä artikkelista.
1977 Toyota FJ40
Toyota Land Cruiser J40 on luontodokumenttien legenda siinä missä Land Roverkin. Auto, jolla mennään sinne, mihin tavallisella autolla ei pääse. Toyota valmisti J40 Land Cruiseria vuosina 1960-1984 ja tuotanto jatkui Brasiliassa Etelä-Amerikan markkinoita varten aina vuoteen 2001 saakka. J40 on perinteinen ja oikea neliveto maasturi, jossa on erillisrunko ja erinomaiset ominaisuudet maastoajoon.
Auton mallinimen F-kirjain kertoo siitä, että moottorina autossa on Toyotan omaa tuotantoa oleva 2F-sarjan 4.2 litrainen bensiinikäyttöinen rivikutonen, josta on otettu maltilliset 135 hevosvoimaa ja 285Nm vääntö.
10 000 Lakes Concour's d'Elegance kilpailuun osallistuneen Toyotan rekisterinumero on mielenkiintoinen: PAHA. Mahtaako kilpi kertoa Minnesotan amerikansuomalaisesta historiasta?
1977 Ford Pinto Cruising Wagon
Tuontiautot vyöryivät Amerikkaan 1960-luvulla Volkswagen kuplan menestyksen avittamina. Japanilaisvalmisteiset Toyota ja Datsun kasvattivat tasaisesti suosiotaan keskikokoisilla automalleillaan. Amerikkalaisille valmistajille tuli kiire tuoda markkinoille omat mallinsa.
Kokemusta valmistajat hakivat Euroopasta. Ford Euroopan Cortina oli ensimmäisiä malleja, joka lanseerattiin myös Yhdysvaltain markkinoille. Pian myyntiin saatiin myös kokonaan omat amerikkalaiset alemman keskiluokan autot, kuten AMC Gremlin, Ford Pinto ja Chevrolet Vega.
Poniksi ristitty Pinto esiteltiin 11.9.1970. Malli pohjautui kokonaan uudelle pohjalevylle, mutta jakoi voimansiirron osat eurooppalaisille tutun Ford Escortin kanssa. Uusien mallien menestystä pidettiin tulevaisuuden kannalta niin tärkeänä, että Fordin hallituksen puheenjohtaja Henry Ford II ajoi itsekin viistoperäisellä 1971 Pintolla maitokauppareissunsa.
Mitä tapahtuu, kun disco-kulttuuri kohtaa customoidun vanin? Syntyy Ford Pinton ehdottomasti mielenkiintoisin malli, Pinto Cruising Wagon.
Villi maalaus jo tehtaalta ja pyöreät kuplaikkunat kyljissä Cruising Wagon on valmis villiin disco-viikonloppuun Donna Summerin soidessa kasettinauhurilta. Vain discopallo puuttuu katosta, mutta senhän sai asennettua Cruising Wagoniin itsekin.
1977 AMC Pacer
Jotta totuus ei unohtuisi, niin ei Pinto Cruising Wagon aikansa omalaatuisin tuotos ollut, vaikka hieno laite olikin. Saman aikakauden AMC Pacer kerää katseet missä tahansa liikkuukin.
Kun AMC Pacer tuli markkinoille vuonna 1975 lehdistö ylisti autoa sanoilla futuristinen, rohkea ja ainutlaatuinen. Autosta tehtiin jopa sähkömoottorinen versio öljykriisistä toipuville automarkkinoille, vaikka pienen auton sai tilattua myös viisilitraisella V8-moottorilla. Perusmoottoreina olivat kuitenkin pienet rivineloset ja suuremmat rivikuutoset.
Futuristinen muotoilu vanhentui nopeasti ja Pacer alkoi näyttää monen mielestä oudolta tai jopa rumalta. Niinpä Pacerit katosivat katukuvasta eivätkä ne keräilijöitäkään kiinnostaneet. Viime vuosina tilanne on muuttunut ja Pacereita on alettu entisöidä. Maailman rumimpien autojen listalta ne eivät ole kuitenkaan kadonneet, mutta tästä autosta jos jostain voi todeta: auto on niin ruma, että menee jo kauneuden puolelle.
1970 Chevrolet Camaro
Camaron toisen sukupolven ensimmäisiä autoja alettiin tuottaa helmikuussa 1970. Ajankohdasta johtuen autoja kutsutaan joskus 1970½ Camaroiksi, mutta todellisuudessa kaikki vuonna 1970 valmistuneet autot rekisteröitiin 1970 vuosimallin Camaroiksi.
Vuoden 1970 Camaro on viimeinen Camaro, jonka suorituskyvystä ei ole jouduttu tiukentuneiden päästönormien takia tinkimään eikä autossa ole myöskään myöhemmin koriin lisättyjä painavia niin ikään lain vaatimia turvapuskureita. Tästä johtuen vuosimalli 1970 on haluttu keräily- ja harrastusauto.
1970 oli myös siitä harvinainen vuosimalli Camaron historiassa, että tarjolla ei ollut lainkaan avomallia. Vuosia, jolloin Camaro oli tarjolla vain kovalla katolla, on yhteensä vain neljä.
1970 Camaron sai tilattua usealla erilaisella varustepaketilla perusmallin lisäksi.
Camaro RS sisälsi useita auton ulkonäköön liittyneitä yksityiskohtia, kuten kaksiosaisen puskurin auton keulalla molemmissa kulmissa, pyöreät parkkivalot ja piilotetut ikkunanpyyhkimet.
Camaro SS autoissa oli 350cid V8, joka tuotti 300 hevosvoimaa tai vaihtoehtoisesti 396cid V8, josta tehoja otettiin 350 hevosvoimaa. Tehokkaimman moottorin kanssa taakse lisättiin vakaaja. Edessä oli tehostetut levyjarrut ja keulan maski oli musta, kuten kuvan autossakin.
RS ja SS paketit sai myös ostaa samaan autoon Camaro RS/SS malliksi.
Camaro Z28 tuli 350cid V8:lla, josta irrotettiin 360 hevosvoimaa. Auton sai tilata manuaalina vaihdevälit lyhentävällä Hurstin shifterillä tai Turbo Hydra-Matic automaattilaatikolla. Sekä edessä että takana oli kallistuksenvakaaja. Z-Camaro myytiin 15" aluvanteilla ja valkoisin kirjaimin koristelluilla F60x15 renkailla.
1975 Condor A350 Military
1970-luvun moottoripyöriä 10 000 Lakes Concours d'Elegance näyttelyssä oli vain vähän, mutta yksi mielenkiintoisimmista oli tämä Sveitsin armeijalla käytössä ollut Condor.
Sveitsin armeija tilasi Condorilta uuden kokonaan sveitsiläisen moottoripyörän ollakseen varma varaosien saatavuudesta kriisiaikoina. Tarinan mukaan Condor halusi ostaa osan pyörästä valmiina ja niinpä Ducatin 350cc moottorit tuotiin Condorin tehtaalle pimeällä ja takaovesta. Pitääkö juttu paikkaansa, sitä emme tiedä, mutta paljon yhteistä italialaisen Ducatin vastaavan pyörän kanssa Condorilla on. Nelitahtinen kone lepää kumityynyillä, iskunvaimennus on säädettävä, vaihdelaatikko viisiportainen, takarenkaan voi irroittaa ilman ketjun löysäämistä ja pakoputki on keraamisesti käsitelty. Satulalaukut, taakkateline ja paikat kahdelle kiväärille kuuluvat pyörän vakiovarustukseen.
1970 Dodge Challenger convertible
Challenger, Dodgen vastaus Mustangin ja Camaron haasteeseen, julkaistiin vasta syksyllä 1969. Challenger oli Plymouth Barracudan ohella toinen Chryslerin E-Body autoista. Sekä Challengeriä että Barracudaa myytiin lukuisin erilaisin varustevaihtoehdoin ja keulalle saattoi tilata lähes minkä tahansa Chrysler yhtymän valmistaman moottorin.
Dodge tarttui Challengerilla kilpailijoidensa haasteeseen varsin myöhään, olihan Mustang esitelty jo vuonna 1964 ja koko poniautojen käsite syntyi villihevosen myötä. Dodgen visioissa Challengeristä piti tulla tehokkain poniauto koskaan ja sen ajateltiin kilpailevan etenkin Mercury Cougarin ja Pontiac Firebirdin kanssa vauhdinjanoisista ostajista.
1973 Plymouth Barracuda
Barracuda uudistui kokonaan vuonna 1970 ja sukulaisuus Valiantin kanssa katkaistiin. Alkuperäinen fastback-malli jäi myös pois ja tilalle tulivat sekä coupe että convertible koriset Barracudat.
Auton suunniteli John Herlitz, joka käytti lähtökohtana Chryslerin B-pohjalevyä, mutta lyhensi ja levensi sitä nimeten uuden ratkaisun Chryslerin E-Bodyksi. Ulkoisesti auto on samannäköinen kuin sisarmallinsa Dodge Challenger, mutta yksikään korin peltiosa ei silti ole vaihdettavissa sellaisenaan ja Barracudan akselinväli on kaksi tuumaa lyhyempi kuin Challengerissa.
10 000 Lakes Concours d'Elegance 2018
Tänä vuonna 10 00 Lakes Concours d'Elegance -tapahtuma järjestetään Minnetonka järven rannalla 22.7.2018. Tapahtumaan kannattaa ehdottomasti tutustua paikanpäällä, jos mahdollista. Lisätiedot tapahtuman nettisivulta.
Kuvat: Greg Gjerdingen [Thank you!], lisenssi: CCBY20
Teksti: Wheels.fi toimitus [Kai Lappalainen]
