Korvaaja armeijan vanhentuneelle T-Fordille
Heinäkuussa 1940 Yhdysvaltain armeija lähetti amerikkalaisille autonvalmistajille kirjeen, jossa se ilmoitti suunnitelmistaan korvata armeijan käytössä olleet moottoripyörät ja Fordin T-malliin pohjautuneet autot uudella kevyellä tiedustelukäyttöön sopivalla ajoneuvolla.
Armeija lähetti kirjeen kaikkiaan 135:lle ajoneuvovalmistajan edustajalle. Ajoneuvojen valmistajia kutsuttiin osallistumaan tarjouskilpailuun uuden korvaavan ajoneuvon valmistamiseksi. Mikä tahansa ajoneuvo ei kuitenkaan kelvannut, vaan kilpailun ehdot olivat tiukat. Armeijan uudessa autossa tuli olla:
- vähintään 270kg kantavuus (600 lbs)
- akseliväli enintään 75 tuumaa
- korkeus korkeintaan 36 tuumaa
- tasaisesti toimiva moottori 3-50mph nopeuksissa
- neliömäinen kori
- neliveto jakovaihteistolla
- alas taittuva tuulilasi
- vähintään kolme erillisistuinta
- ajovalot ja mahdollisuus täysin pimeänä ajamiseen
- kokonaispaino alle 600kg (1300 lbs)
Kilpailusta tuli kolmen kauppa
Aluksi vain Willys-Overland ja American bantam Car manufacturing Company lähtivät tarjouskilpailuun mukaan. Pian kuitenkin Ford Motor Company tuli kuvaan mukaan ja näiden kolmen valmistajan välillä käyntiin tiukka kilpailu tuottoisan sopimuksen solmimisesta valtion kanssa. Kaikki kolme valmistajaa rakensivat prototyypit armeijalle tarjoattavasta uudesta ajoneuvosta ennätysnopeasti. Nopein oli Bantam, jonka prototyyppi valmistui suunnittelupöydältä kulkevaksi ajoneuvoksi 49 päivässä.
70 nelivetoista prototyyppiä
Willys-Overlandin insinööriosaston apulaisjohtaja Delmar G. Rood suunnitteli uuden Willys Quad nimen saaneen ajoneuvon. Fordilla kilpailuun suunniteltiin Model GP (General Purpose), joka sai lisänimen Pygmy. Model GP perustui Ford/Ferguson traktorin voimansiirtoon. Kaikkien kolmen valmistajan prototyypit valmistuivat kesän 1940 aikana ja armeija tilasi jokaiselta valmistajalta 70 kappaletta ajoneuvoja omien testiensä suorittamista varten.
Marraskuussa 1940 testiautot olivat valmiita ja kukin autonvalmistaja luovutti 70 autoa armeijan käyttöön Marylandin Camp Holabirdissä. Camp Holabird oli armeijan vuonna 1918 perustama motorisoitujen yksiköiden koulutuskeskus, joka oli toiminnassa aina 1970-luvulle saakka.
Kaikki kolme armeijalle luovutettu ajoneuvomallia ylittivät autoilta vaaditun enimmäispainoin, joten armeijassa oli tehtävä päätös enimmäispainorajan nostamisesta tarjouskilpailun seuraavalle kierrokselle.
1500 testiautoa lisää
Ensimmäisellä testikierroksella tarvittavia eroja ei saatu syntymään, mutta esiin nousi useita kehitysideoita autojen käytettävyyden ja kestävyyden parantamiseksi. Maaliskuussa 1941 armeija julisti tarjouskilpailun toisen kierroksen alkaneeksi. Bantam valmisti uusiin testeihin 1500 kappaletta omasta prototyypistään kehitettyä Bantam Model 40 BRC autoa, Ford 1500 parannettua GP Pygmyä ja Willys 1500 Quad autoa. Jatkotesteissä Willys osoittautui parhaaksi ja Yhdysvaltain armeijassa tehtiin päätös Willys Quadin valitsemisesta armeijan ensisijaiseksi ajoneuvoksi.
Mielenkiintoinen yksityikohta: suurin osa valmistuneita Bantameista ja Forgin GP Pygmeistä lähetettiin Britanniaan ja Neuvostoliittoon osana Yhdysvaltain liittolaisilleen Land-lease ohjleman kautta toimittamaa sotamateriaalia. Britanniassa Fordin Pygmyt ristittiin uudestaan Blitz Buggyksi.
Willys MA – rankkojen testien voittaja
Willys kehitti Quad autoaan edelleen. Ensimmäinen massatuotantoversio autosta tunnettiin koodilla MA ja siitä edelleen kehitetty versio koodinimellä MB.
Willys MA:ssa oli matala kylkilinja, kaksi pyöreää mittaripaneelia kojelaudassa, vaihdekeppi ohjauspylväässä ja käsijarru kuljettajan vasemmalle puolella. Willyksellä oli suuria vaikeuksia pitää kiinni armeijan uudesta korkeammastakin painorajasta, joka oli 2160 paunaa, eli noin 980 kiloa. Lopulta Willys MA hyväksyttiin tuotantoon varusteiltaan riisuttuna versiona. MA-mallista pois jätetyt osat palasivat myöhemmin Willys MB malliin, jonka paino nousi noin 200 kiloa yli sallitun painorajan.
Legenda ja sotasankari – Willys Jeep
Willys-Overland valmisti armeijalle yli 386 000 ajoneuvoa. Sotaponnistelujen aikana autonvalmistajat joutuivat tekemään yhteistyötä ja Ford rakensi Willys-Overlandin lisenssillä omilla tuotantolinjoillaan 277000 jeeppiä. Vankalla, luotettavalla, oliiviöljyn värisellä Willys jeepillä oli oma osansa toisen maailmansodan voittamisessa.
Jeeppi nimen alkuperä
Virallisissa Yhdysvaltain armeijan dokumenteissa Willys tunnettiin MA- ja MB-koodeilla. Armeijan puhekielessä ja mediassa autosta käytettiin yksinkertaista nimeä "Jeep" – jeeppi.
Jeep nimen alkuperästä on käyty keskustelua, mutta täyttä varmuutta sen synnystä ei ole. Joidenkin lähteidem mukaan nimi syntyi Fordin General Purpose nimen lyhennelmästä GP (lausutaan /dʒiː/piː/). Toisten lähteiden mukaan nimen alkuperänä on Kippari-Kalle sarjakuvan ”Eugene the Jeep” hahmon nimi.
Olipa nimen lähde mikä tahansa, siitä tuli ensin osa amerikanenglannin sanastoa ja myöhemmin nimi levisi koko maailmaan tarkoittamaan nelivetoista maastoajoneuvoa yleensä.
Ensimmäinen siviilijeeppi – Jeep CJ-2A
Toisen maailmansodan jälkeen Willys rekisteröi ”Jeep” nimen ja suunnitteli tekevänsä Willys MB autosta erityisesti maatilojen töihin soveltuvan siviiliversion, Universal Jeepin. Suunnitelmien tuloksena syntyi jo vuonna 1945 Jeep CJ-2A, ensimmäinen siviilikäyttöön tarkoitettu Jeep.
Teksti: Kai Lappalainen
Tekstilähde ja kuvat: FCA US Media, Wikipedia
