Mutkaradalla tahdin määräsi Corvette, mutta..
"Willow Springsin kilparata seuraa aavikon muotoja Kalifornian Soledad-vuoren juurella ikään kuin ohikulkeva jäätikkö olisi jo kauan sitten asettanut aavikolle asfalttinauhan ja hinannut osan radan pinnasta ylös vuoren rinteille. Radan kuudes kurvi on alaspäin laskeva korkkiruuvi, joka tasoittaa Willow Springsin rataa nielevien urheiluautojen välisiä tehoeroja."
"Kärjessä etenevä Corvette tanssahtelee puolelta toiselle sukeltaessaan korkkiruuvia alaspäin. Corvetten perän karkaa kevyessä jarrutuksessa sivulle. Bricklin tarttuu heti tilaisuuteen kaventaa eroa edellä menevään Corvetteen. Sillä on etuna miedosti yliohjaava, mutta Corvettea vakaampi alusta, joka mahdollistaa jarruttamisen aivan asfaltin reunassa. Corveten kuljettaja joutuu korjaamaan auton asentoa ja pääsee painamaan pedaalin pohjaan reilusti myöhemmin mutkan avautuessa suoraksi."
"Kiihdyttäessään vuorenrinteeltä alas tasamaalle Chevy ottaa taas niskalenkin sitä seuraavasta Bricklinistä ja autojen välinen etäisyys kasvaa pitkällä suoralla tasaisesti. Maalisuoralla autot erottaa toisistaan kaksi sekuntia, joka on kuin symbolinen ero autojen suorituskyvyssä. Kaksi sekuntia erottaa alkuperäisen amerikkalaisen urheiluauton sen kanadalaisesta haastajasta."
Suurin piirtein näillä sanoilla Corvetten ja Bricklinin kohtaamista Willow Springsin kilparadalla kuvailtiin Car and Driver -lehden toukokuun 1975 numerossa. Aika mutkaradalla ei yksin ratkaissut testin voittajaa. Kumpi autoista lopulta valittiin voittajaksi?
Turvallinen urheiluauto Bricklin SV-1 – mistä oli kyse?
Bricklin SV-1 oli lasikuitukorinen ja lokinsiipiovinen urheiluauto, jota valmistettiin New Brunswikissa Kanadassa vuodesta 1974 vuoden 1975 syksyyn saakka Pohjois-Amerikan markkinoille. Auto oli japanilaisen Subaru automerkin Amerikkaan tuoneen miljonääri Malcolm Bricklinin luomus, jonka oli suunnitellut Herb Grasse.
Ensimmäisen konseptiauton rakensi rantakirppujen rakentajana tunnetuksi tullut lasikuitukorien taitaja Bruse Meyers, jonka käsialaa ovat suositut Meyers Manx rantakirput. Konseptiauton voimanlähde oli Valiantin kuusisylinterinen moottori.
Bricklinin mallinimi SV-1 oli lyhenne sanoista safety vehicle one (turvallinen kulkuväline yksi). Malcolm Bricklinin alkuperäinen idea oli rakentaa edullinen ja turvallinen urheiluauto, mutta turvalaitteiden johdosta auton paino ja hinta kasvoivat reilusti. Lopulta Bricklinistä tuli kilpailijoitaan turvallisempi urheiluauto, mutta turvallisuudella oli hintansa, eikä tuotantoa saatu koskaan taloudellisesti kannattavaksi.
Turvallisuus ja urheilullisuus oli epätavallinen yhdistelmä
Bricklinin tärkeimmät turvalaitteet olivat koriin integroidut kiinteät turvakaaret ja viiden mailin tuntinnopeuden törmäyksen kestävät puskurit. Kori valmistettiin lasikuidusta, ja maalattiin viidellä turvallisella ja liikenteen seassa hyvin erottuvalla värillä: valkoisella, punaisella, vihreällä, oranssilla ja vaalean ruskealla. Autossa ei ollut tupakansytyttimiä tai tuhkakuppeja, sillä äänekkäänä tupakoinnin vastustajana Malcolm Bricklin uskoi, että polttaminen ajaessa vaaransi liikenneturvallisuuden.
Bricklin on Pohjois-Amerikkalaisen ajoneuvohistorian ainoa tuotantoauto, jossa on ollut vakiovarusteena sähköiset napista avautuvat ja sulkeutuvat lokinsiipiovet. (DeLoreanin DMC-12 ovet ovat manuaaliset ja Tesla Model X mallin ovet eivät ole lokinsiipiovet, sillä niissä on ylimääräinen sarana). Lokinsiipiovien turvallisuudesta voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta 1970-luvulla ne olivat ainakin urheilulliset.
AMC:n ja Fordin V8-moottorit
Kaikkia vuonna 1974 valmistuneita Bricklinejä vauhditti AMC:n valmistama 360cid (5.9l) V8-moottori. Runkonumerosta 781 lähtien auton keulalle pultattiin Fordin 351cid Windsor V8-moottori. Edessä pyöräntuenta perustui A-tukivarsiin ja kierrejousitettuihin iskunvaimentimiin. Takana Bricklineissä käytettiin perinteisiä lehtijousia. Urheiluautolta olisi ollut lupa odottaa nelipyörä levyjarruja, mutta Bricklinissä oli edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Vuonna 1974 tuotantolinjalta New Brunswickista valmistuneesta 780 autosta 137 toimitettiin neliportaisella manuaalilaatikolla. Paperilla auton suorituskykylukemat saivat autolehdet vertaamaan Brickliniä Corvetteen.
Vuodelle 1975 Bricklinin haluttavuutta urheiluautoja ostavien kuluttajien silmissä hiottiin tekemällä muutamia "parannuksia" auton yksityiskohtiin. Merkittävin niistä on neliportaisesta manuaalivaihteistosta luopuminen. Malcolm Bricklin katsoi, ettei manuaalivaihteisto sovi auton turvallisuutta painottavaan imagoon. Niinpä vuonna 1975 ainoa tarjolla oleva vaihtoehto on Fordin valmistama C-4 Cruise-o-matic automaattivaihteisto.
Ostaja saattoi vuonna 1974 ruksata varustelistalta vaihteiston lisäksi yhden viidestä tarjolla olleesta korinväristä, mutta talousongelmien kasautuessa vuonna 1975 autoja sai ostaa vain valkoisina. Tämä johtui korin uudesta akryylipinnoituksesta.
Malcolm Bricklinin unelmoimasta edullisesta urheiluautosta ei koskaan tullut edullista. Se, mikä alkoi 3500 dollarin hintaisena ideana, realisoitui 9780 dollarin maksaneena, turvallisuutta painottaneena raskaana urheiluautona.
Bricklinin valmistaminen maksoi liikaa
Bricklinin tuontatokustannukset olivat niin korkeat, että autoja oli pakko myydä alle valmistuskustannusten. Laskeakseen kustannuksia Bricklin yritti yhdistää korissaan lasikuidun ja akryylimuovin. Muoviteollisuus ei 1970-luvun puolivälissä ollut onnustunut komponettien yhdistämisessä kestävällä tavalla, eikä siinä onnistunut Bricklinkään. Yrityksessä kävi päinvastoin kuin Brickilin oli toivonut. Osa koreista halkesi niiden ollessa vielä kuivumassa muoteissaan ja autojen tuontatokustannukset kohosivat entisestään.
Vuoden 1974 autoja vaivasi myös moottorien ylikuumeneminen, sillä turvapuskurin ehdoilla muotoillussa keulassa ei ollut tarpeeksi tilaa raittiin ilman virtaamiselle liian pienen jäähdyttimen läpi. Vuodelle 1975 etuosan ilmanottoaukko muotoiltiin tuplasti suuremmaksi, mutta autot kävivät silti kuumina, sillä jäähdytin oli yksinkertaisesti alimitoitettu. Bricklin harrastajat ovatkin menestyksekkäästi vaihtaneet alkuperäisten jäähdyttimien tilalle tehokkaampia malleja.
Bricklinin tarun loppu
Automaailmalle selvisi pian, että Bricklinin puheet turvallisesta urheiluautosta jäisivät vaille todellisuuspohjaa. Bricklinin yritys ajautui vaikeuksiin ja poliittisen skandaalin keskelle, eikä yritys koskaan selvinnyt ongelmistaan. Bricklin julistettiin konkurssiin syksyllä 1975.
Konkurssipesältä yhtiön liiketoiminnan ja olemassa olleet autojen osat ostivat George Byers ja Sol Shenk. Heidän johdollaan tuotantolinjalta valmistui vielä erä Bricklin autoja, jotka myytiin vuosimallin 1976 autoina.
Kumpi on parempi, Bricklin vai Corvette?
Palataan lopuksi vielä Car and Driverin vuoden 1975 vertailuun. Kumpi autoista on parempi amerikkalainen urheiluauto?
Nämä amerikkalaiset GT coupeet ovat ihmeellisen lähellä toisiaan. Kun autojen suoritusarvoja katsotaan paperilla, ne ovat lähes identtiset. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, että taloudelliset paineet, markkinoiden odotukset ja kiristyneet vaatimukset ovat rutistaneet molemmat autot varsin keskinkertaisiksi. Jalka kaasulle ja molemmat autot toimittavat kuljettajansa varttimalin päähän puolen sekunnin sisällä toisistaan. Autot läpäisevät mutkat 0.01G:n erolla toisiinsa ja niiden taloudellisuudessa on vain pieni ero.
Paperilla autot ovat vaihdettavissa keskenään – ero Corveten hyväksi on niin mitätön. Mutta käytössä autot ovat täysin toisistaan eroavat. Molemmilla on oma yksilöllinen luonteensa, joka kertoo kuljettajalle heti onko auto valmistettu St. Louisista vai New Brunswickistä.
Testin lopputulos yllättää. Kumpikaan autoista ei selviä puhtain paperein. Bricklin oli ominaisuuksistaan ja viimeistelyltään niin keskeneräinen, että todellista uhkaa Corvetten valta-asemalle siitä ei ollut. Toisaalta Car and Driver kritisoi C3 Corvetten olleen jo vuonna 1975 teknisesti ja muotoilullisesti vanhentunut urheiluauto, vaikka C3-korisia Vettejä valmistettiin peräti 15 vuotta, aina vuoteen 1982 saakka.
Aika on osoittanut, että Corvette on edelleen se alkuperäinen amerikkalainen urheiluauto, mutta vuonna 1975 tämä tosiasia ei ollut ollenkaan niin selvä kuin tänään.
Kumman itse valitsisit?
Kuvat: Flickr.com, lisenssi: CCBY20 ja CCBYSA20.
Lähteet: Car and Driver ja Wikipedia.
Teksti: Kai Lappalainen
