Vuosi, jonka Mopar-fanit haluaisivat unohtaa: Kuningas Pettyn 1969 Ford Torino NASCAR-kilpuri
Kuningas – The King
Richard Petty ajoi 1960-luvun puolivälissä NASCAR-radoilla ja varttimaileilla osakilpailuvoitosta toiseen. Kotikaupunkinsa, pohjois-carolinalaisen Randlemanin mukaan Randleman Rocketiksi nimetty Petty oli Mopar-miehiä. Hänen omaa nimeään kantaneella Petty Blue -värillä maalatuista Plymoutheista tuli autojen virittelystä kiinnostuneen ja moottoriurheiluun hurahtaneen kansan esikuvia, jotka tunnistettiin Yhdysvaltain jokaisessa kolkassa. Kaikkiaan Richard Petty voitti menestyksekkäällä urallaan 200 NASCAR-osakilpailua ja Sprint Cupin seitsemän kertaa. Siksi ole olekaan ihme, että Randlemanin raketti lempinimi vaihtui kunnioittavan yksinkertaiseen nimeen the King - Kuningas.
Richard Pettyn huikean uran huippuvuosina oli helppoa olla Mopar-fani. Yhden vuoden 1960-luvulta Mopar-uskolliset kuitenkin mielellään unohtaisivat. Fanien järkytykseksi Richard Petty taisteli vuoden 1969 NASCAR-herruudesta verivihollisen Ford uuden Torinon ratin takaa.
On suorastaan ironista, että Richard Petty päätyi Fordin rattiin siksi, että Chrysler rakensi vuodeksi 1969 Pettyn käytössä ollutta Plymouthia nopeamman Dodgen, muttei antanut Pettyn ajaa sillä.
Siipiautojen kultakausi
Taistelu NASCAR-mestaruudesta kävi hehkuvan kuumana 1960-luvun lopussa. Ford hallitsi tapahtumia radoilla, mutta kulisseissa Chryslerin insinöörit tekivät otsa hiessä pitkiä päiviä. Fordin ylivoimalle oli päätetty laittaa piste. Insinöörien työn tuloksena syntyi NASCARIN:n hulluiksi vuosiksikin kutsuttu Aero Wars -siipiautojen aikakausi. Aerodynaaminen suunnittelu tuli pysyvästi osaksi vakioautojen sarjaa, nopeudet nousivat reippaasti ja erot aitoihin katuautoihin kasvoivat nopeasti.
Chrysler esitteli vuodelle 1969 Dodge Charger Daytonan. Puhtaasti rata-ajoon suunniteltu auto hyväksyttiin sarjaan vakioautona, vaikka kaikki tiesivät, että todellisuudessa Daytona oli aito kilpa-auto. Daytona oli suunniteltu voittamaan Ford hinnalla millä hyvänsä.
Kilparadoille Dodgen siipiauto ehti vasta kauden 1969 jälkimmäisellä puoliskolla ja sillä taisteltiin tasavertaisena aerodynaamisen faceliftin läpikäynyttä Fordin Torino Talladegaa vastaan. Loppuvuonna Dodgen vauhti kiihtyi ja auto alkoi näyttää ylivoimaiselta. Vuosi 1970 näytti olevan Dodgelle selvää pässinlihaa.
"Olet aina voittanut Plymouthilla. Jatka samaa tahtia."
Richard Pettyn tieto uudesta vallankumouksellisesta Dodgesta saavutti jo syksyllä 1968. Kuvat nähtyään ja suunnitelmista keskusteltuaan Petty ymmärsi, että Dodge tulisi olemaan pelottavan nopea kilpa-auto. Petty otti yhteyttä Plymouthin johtoon ja kysyi oliko Chryslerilla aikomus rakentaa Dodgen Aero-autosta Plymouth-versio. Vastaus oli yksiselitteinen ”EI”.
Pettynyt Riachard Petty silmäili listaa vuoden 1969 NASCAR-sarjaan ilmoittautuneista autoista ja kuljettajista, eikä pitänyt siitä, mitä näki. Kulmikkaan laatikkomaisella Plymouth Road Runnerilla tulisi olemaan todella vaikeaa kilpailla Dodgen ja Fordin Aero-autoja vastaan. Petty tiesi, että ilman siipiautoa hän ei tulisi menestymään edes Hemi-moottorin vauhdittamalla Plymouthillaan.
Petty marssi takaisin tallinsa emoyhtiön kilpailutoiminnasta vastanneiden johtajien puheille ja pyysi saada vaihtaa konsernin sisällä leiriä Plymouthilta Dodgelle. ”Olet aina voittanut Plymouthilla. Jatkaa samaa tahtia.” - kuului Pettyn johdolta saama vastaus.
Plymouthilla edessä olleesta kaudesta ei oltu huolissaan, eikä kukaan uskonut Pettyn suostuvan ajamaan mitään muuta kuin Plymouthia. Mutta ei kulunut aikaakaan, kun fanien pettymykseksi ja Plymouthin johdon järkytykseksi Mopar-miehenä tunnetuksi tullut Petty ilmoitti tehneensä sopimuksen Fordin kanssa. Kuningas-Petty siirtyi kaudeksi 1969 kiertämään ratoja Ford Torinolla.
1969 – vuosi, jonka Mopar-fanit mielellään unohtaisivat
Ford ei vielä kauden 1969 pyörähdettyä käyntiin ollut rakentanut mitään niin eksoottista kuin Dodge Charger Daytona, mutta Torinon korilinjoja oli onnistuneesti muokattu aerodynaamisemmiksi. Uudet Fordit näyttivät nopeilta. Eivät niin villeiltä luomuksilta kuin Charger Daytona, mutta selvästi puhdaslinjaisilta kilpa-autoilta.
Suuren mediakohun keskellä Fordille siirtynyt Richard Petty aloitti kautensa voimalla. Petty voitti ensimmäisen kulpailunsa Fordin kuljettajana Riversiden katuradalla helmikuun alussa 1969. Pettyn auto oli Torino Cobran pohjalta rakennettu NASCAR-kilpuri, joka osoittautui nopeaksi Riversiden kaltaisilla katuradoilla. Pääosan kauden 1969 kisoistaan ja voitoistaan Petty ajoi Ford Torino Talladegalla, Fordin täysverisellä Aero Warrior kilpa-autolla.
Loppukauden aikana Richard Petty voitti vielä yhdeksän kilpailua lisää. Fordin kaksikko Petty ja David Pearson taisteli loppuun asti Dodgea vastaan Sprint Cupin mestaruudesta. Mestaruus Fordilla Pettylta jäi lopulta saavuttamatta, sillä tallikaveri Pearson veti pidemmän korren ja nappasi yhden voiton Pettya enemmän.
Mopar-maailmassa kaikki hyvin. Richard Petty palasi Plymouth Superbird kuljettajaksi kaudelle 1970
Plymouthin johtoportaassa Richard Pettyn päätös siirtyä verivihollisen leiriin aiheutti paniikin. 1969 Plymouth osoittautui hitaaksi, eikä autolla otettu kaudella yhtään voittoa. Niinpä Dodge Charger Daytonan pohjalta alettiin nopeasti rakentaa Plymouthin omaa Aero-autoa. Päätavoitteena oli päästä takaisin mukaan taisteluun podium-sijoituksista, mutta yhtä merkittävä tavoite oli Pettyn houkutteleminen takaisin Plymouthin leipiin.
Plymouhtilla onnistuttiin saavuttamaan molemmat tavoitteet. Ikoninen Plymouth Superbird numerolla 43 esiteltiin kaudelle 1970 kuljettajanaan Richard Petty. Petty osallistui autolla 40/48 osakilpailuun ja ajoi ruutulipulle ensimmäisenä 18 kertaa. Mopar-fanien maailmassa kaikki palaset olivat taas oikeilla paikoillaan, vaikka cup-mestaruus tulikin vasta vuonna 1971. Richard Pettyn ja Plymouthin yhteinen matka jatkui vielä usean vuoden ajan ikään kuin mitään katkoa ei olisi tapahtunutkaan.
Teksti ja ACS-kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
